Labour Party
Wikipedia
Työväenpuolue tai Labour-puolue (The Labour Party) on yksi Britannian merkittävimmistä poliittisista puolueista ja tämänhetkinen hallituspuolue. Aatteeltaan se on keskustalais-vasemmistolainen (sosiaalidemokraattinen). Tony Blairin johdolla se voitti murskavoiton vuoden 1997 vaaleissa ja konservatiivipuolueelta ja muodosti ensimmäisen hallituksen sitten vuoden 1979. Puolue säilytti hallitusasemansa vuoden 2001 ja 2005 vaaleissa.
Labour on tukenut Irlannin yhtenäisyyttä jo vuosia, eikä sallinut Pohjois-Irlannin asukkaiden hakea puolueen jäsenyyttä, vaan ohjasi heidät Pohjois-Irlannin sosiaalidemokraattisen ja työväenpuolueen (SDLP) riveihin. Vuonna 2003 puolue hyväksyi lakiteknisen neuvon, jonka mukaan se ei saa olla hyväksymättä jäseniä asuinpaikan perusteella, mutta puolue ei edelleenkään osallistu vaaleihin Pohjois-Irlannissa.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Historia
Britannian työväenpuolue on perustettu 27. helmikuuta 1900 Lontoossa. Sen alkuperäinen nimi oli Labour Representation Committee, ja se toimi kannattaen työväenliikkeen tukemia parlamenttiehdokkaita. Saatuaan 29 paikkaa ryhmän parlamentin jäsenet päättivät ottaa nimen The Labour Party vuonna 1906. Labour muodosti ensimmäisen vähemmistöhallituksensa liberaalipuolueen tuella tammikuussa 1924 pääministerinään Ramsay MacDonald. Konservatiivit kuitenkin palasivat valtaan kuusi kuukautta myöhemmin Daily Mailin julkaistua väärennetyn kommunistikauhua herättäneen kirjeen neljä päivää ennen vaaleja.
Toukokuun 1929 vaaleissa Labour sai jälleen enemmistön alahuoneessa ja MacDonald muodosti toisen hallituksensa liberaalien tuella. Vuoden 1931 talouskriisin jälkeen puolue hajosi kahtia, MacDonaldin ja osan ministereistä mentyä hallitukseen konservatiivien ja liberaalien kanssa, ja suurimman osan puolueesta jäädessä oppositioon.
MacDonaldin "National Labour" menetti nopeasti kannatustaan, ja opposition Labour keräsi entisen tukensa muodostaen Churchillin konservatiivien kanssa toukokuussa 1940 sota-ajan koalitiohallituksen.
[muokkaa] Sodan jälkeinen kausi
Sodan päätyttyä Euroopassa toukokuussa 1945 Labour vetäytyi hallituksesta, voittaen heinäkuussa 1945 murskavoiton, 46 % äänistä ja 146 paikan enemmistön.
Clement Attleen muodostama hallitus aloitti kansallistamistoimet ottaen Englannin pankin, hiilen, sähkön, kaasun, rautatie- ja terästeollisuuden valtion haltuun, ja pyrki kehittämään kehdosta–hautaan hyvinvointivaltiota. Vuonna 1948 luotu kansallinen terveydenhuolto on pysyvimpiä saavutuksia tuolta ajalta. Hallitus jakaantui puolustusmenojen vuoksi, joihin meni jopa 10 % BKT:sta Korean sodan aikana. Labour hävisi niukasti konservatiiveille 1951, huolimatta saamastaan suuremmasta äänimäärästä.
1950- ja 1960-luvut puolue oli jakaantuneina perinteisempiin sosialisteihin ja maltillisempaan haaraan. Tämä jakaannus piti työväenpuolueen pois vallasta 13 vuotta.
[muokkaa] 1970-luvulla
Konservatiivihallituksen ajauduttua skandaaleihin, jotka vahingoittivat sen kannatusta, Labour palasi hallitukseen Harold Wilsonin johdolla 1964 ja pysyi vallassa vuoteen 1970 asti. Tällä hallituskaudellaan se mm. laillisti homoseksuaalisuuden ja päätti kuolemanrangaistuksen. Wilsonin hallitus hävisi niukasti 1970 vaalit Edward Heathin konservatiiveille, mutta palasi valtaan 1974.
1970-luku talouskriiseineen osoittautui katastrofaaliseksi. Britannia joutui turvautumaan IMF:n apuun talousvaikeuksissaan, ja lainan ehtojen mukaan omaksumaan Labourin suunnitelmaa vapaamman talousohjelman. 1970-lukua riivasivat myös laajat lakot ja ammattijärjestöjen taisteluhaluisuus. Puolueen kannatus laski tasaisesti koko vuosikymmenen ajan.
Vuonna 1976 Harold Wilson jäi eläkkeelle, ja hänet korvasi James Callaghan. Skotlannin edustajat osoittivat tyytymättömyytensä luvatun Skotlannin parlamentti -hankkeen hitaaseen edistymiseen, ja kaksi edustajaa erosi puolueesta. Vuonna 1977 puolue joutui menemään liberaalien kanssa Lib-Lab-liittoon hallituspaikkansa turvaamiseksi, mutta jo 1979 Labour kärsi vaalitappion Margaret Thatcherin konservatiivipuolueelle.
[muokkaa] Thatcherin konservatiivien kautena
Vaalitappio aiheutti tyytymättömyyttä ja Labour jakautui kahteen siipeen. Vuonna 1981 puolueesta irtosi oikeistolaisempi ryhmä, joka muodosti uuden sosiaalidemokraattisen puolueen liittoutuen vanhan liberaalipuolueen jäänteiden kanssa 1988 Liberaalidemokraattiseksi puolueeksi.
Vasemmistosiiven jäätyä jäljelle Labour ehdotti 1983 vaaliohjelmassaan laajaa teollisuuden kansallistamista, eroamista EY:sta ja ydinaseista luopumista. Puolueen veteraanipoliitikko Gerald Kaufman kuvasi ohjelmaa "historian pisimmäksi itsemurhaviestiksi". Samaan aikaan Thatcherin hallitus oli kansansuosionsa huipulla Falklandin sodan voiton jälkeen.
Puolueen kärsittyä massiivisen tappion, se joutui uudistumaan ja siirtyi politiikassaan keskustaa kohti. Puolueelle koitti pitkä oppositiokausi sen hävittyä vaalit 1987 ja 1992. Vuoden 1992 häviön jälkeen puolueen johtoon nousi John Smith. Hän muutti sääntöjä siten, että ammattiyhdistysliikken valta ehdokkaiden valintaan väheni. Smith kuoli yllättäen sydänkohtaukseen toukokuussa 1994.
[muokkaa] Tony Blairin aikana
Smithin jälkeen puolueen johtoon nousi Tony Blair. Hänen johdollaan puolueen ohjelmasta poistettiin sinne 1918 lisätty tavoite tuotannon tekijöiden yhteisestä omistuksesta. Blair kuvasi idelogiaansa keskitieksi (Third Way; kolmas polku) Thatcherin ajan uusliberalismin ja sosialismin välillä. Yksi suosituimmista ajettavista asioista oli uusi minimipalkkalaki. Puolue itse brändättiin nimellä new Labour vaalikampanjassa. Labour sai lisää kannattajia keskiluokasta sitoutuessaan pitämään menot edellisen hallituksen tasolla ja olemaan koventamatta verotusta.
Toukokuussa 1997 Labour voitti vaalit ja nousi valtaan. Yksi ensimmäisistä toimista oli antaa Englannin pankille vapaus asettaa korkotaso. Menot pidettiin edellisen hallituksen tasolla huolimatta radikaalimman siiven vaatimuksista.
Puolue voitti vaalit selvästi uudelleen vuonna 2001, ja ensimmäistä kertaa Labour oli pystynyt pysymään vallassa kaksi kokonaista perättäistä hallituskautta. Toisella kaudella menoja lisättiin etenkin terveydenhuoltoon ja koulutukseen.
Labourin politiikka on pitänyt Yhdistyneen kuningaskunnan Yhdysvaltain läheisenä liittolaisena. Blair suostutteli Bill Clintonin ottamaan aktiivisemman roolin Bosniassa 1999 ja UK oli Yhdysvaltain ainoa merkittävä liittolainen vuoden 2003 Irakin sodassa. Kysymys sodan oikeutuksesta vaikutti merkittävästi Blairin kannatukseen seuraavissa vaaleissa.
Vuoden 2005 vaalissa Labour menetti merkittävästi kannatustaan mutta saavutti 356 paikkaa, konservatiivien saadessa 197 ja liberaalidemokraattien 62 paikkaa.
Puolueen tulevasta johtajasta on keskusteltu jo vuosia. Yleisimmissä arvioissa Blairia seuraa valtiovarainministeri Gordon Brown, jolle puoluejohtajan paikka oli tarjolla jo 1994.
Blair on luvannut jäädä eläkkeelle kolmannen kautensa jälkeen, mikä merkitsee vuoteen 2010 mennessä. Seuraavien vaalien ajankohtaa ei ole päätetty, mutta lain mukaan se on ennen 3. kesäkuuta 2010.