Hopliitti
Wikipedia
Hopliitit (kreik. ὁπλῖται, hoplítai, yksikössä ὁπλίτης, hoplítēs) olivat kreikkalaisia raskaasti varustettuja jalkaväen sotilaita. Nimi hopliitti juontuu kreikankielisestä sanasta hoplon (ὅπλον, mon. hopla, ὅπλα), jolla tarkoitettiin suojavarustuksen yksityskohtaa tai osaa ja myös koko hopliitin varustusta. Usein mainitaan virheellisesti, että hopliittien nimi pohjautuisi heidän käyttämästään pyöreästä kilvestä, mutta viittaus on väärä, sillä kreikkalaiset käyttivät kilvestä nimitystä aspis.
Hopliiteista maineikkaimmat ja kuuluisimmat ovat spartalaisia ja ateenalaisia, ja heidän maineensa perustuu Marathonin, Thermopylain ja Plataian kuuluisiin taisteluihin, joista Marathonissa ja Plataiassa hopliitit saavuttivat murskavoiton persialaisarmeijasta ja Thermopylaissakin vihollista häviöstä huolimatta kuritettiin verisesti, jos tapposuhteita vertaillaan.
Arkaaisen ja klassisen ajan Kreikassa sotajoukkojen perusyksiköiksi muodostuivat raskaiden jalkaväkiryhmien muodostamat hopliittifalangit, jotka koostuivat alkuaikoina pitkillä pisto- tai heittokeihäillä varustetuista miekkamiehistä. Hopliitit koostuivat pääasiassa keskiluokkaisista vapaista miehistä, joilla oli varaa hankkia ja huoltaa varusteitaan ja ottaa osaa oman kaupunkivaltionsa, poliksen, armeijaan. Alkujaan suurin osa kaupunkivaltioiden joukoista koostui varustukseltaan halvoista keihäsmiehistä. Aikojen ja sotilaiden mieltymysten muuttuessa hopliittien varustus päivittyi ja kulloisenkin tarpeen mukaan raskas jalkaväki varustautui keihään lisäksi yhden käden miekalla (ksifos), pronssisilla säärisuojilla ja rintapanssarilla, sandaaleilla sekä pronssikypärällä, joista tunnetuin on ns. Korinttilainen malli. Leimaa-antavin piirre hopliiteille oli suuri, noin metrin halkaisijaltaan oleva pyöreä kilpi, joka suojasi tehokkaasti koko taistelijan yläruumiin. Kilpi valmistettiin puusta ja sen keskellä oli pronssinen kupu, jota voitiin käyttää lyömävälineenä. Hopliitit maalasivat kilpiinsä monenlaisia kuvia, kuten onneatuovia silmiä tai kaupunkiensa tunnuksia. Esimerkiksi spartalaiset (lakedaimonialaiset) käyttivät peloponnesolaissotien aikana lambda-kirjainta kilpiensä koristeena. Hopliitin täydellinen varustus oli raskas ja siihen pukeuduttiin tästä syystä vasta hieman ennen taistelun alkamista.
Hopliitit liikkuivat taistelukentällä jopa kahdeksan miehen syvyisissä rivistöissä, falangissa. Hopliittien kilvet suojasivat heitä nuolilta ja vihollissotilaiden hyökkäyksiltä. Hopliittijoukon ainoa heikko kohta oli selusta. Mikäli hyökkääjä tuli takaa, hopliitit eivät voineet kääntyä rivistössä tarpeeksi nopeasti taistellakseen vihollista vastaan.
Monet kaupunkivaltioiden väliset pienemmät kahakat saattoivat kestää vain noin tunnin, jonka aikana voittaja selvisi ja tappion kärsinyt valtio joutui pakenemaan. Tällaiset taistelut olivat yleensä vain pieniä yhteeenottoja, joille oli varattu jopa oma määrätty paikkansa, jossa vastakkain asetuneet falangit ottivat yhteen. Molemmin puolin taktiikkana oli useimmiten yrittää yksinkertaisesti juosta päin vihollisen falangia ja pyrkiä murtamaan se. Jos tämä ei heti onnistunut, taistelu jatkui kovana puskemisena ja työntämisenä kunnes heikompi falangi joutui antamaan periksi. Kaatuneiden määrä saattoi jäädä tällaisissa välienselvittelyissä hyvinkin pieneksi ottaen huomioon miesten määrän ja raskaan aseistuksen.
Suuremmissa taisteluissa, kun esimerkiksi useat kaupunkivaltiot joutuivat yhdistämään voimansa uhkavan vihollisen lähestyessä, falangitaktiikan todellinen teho näyttäytyi ja kaatuneiden määrä kohosi molemmin puolin. Hyvinkoulutetut ja osaavan sotapäällikön komentamat hopliitit toimivat taisteluissa tehokkaasti ja määrätietoisesti aiheuttaen viholliselle suuria tappioita kurinalaisuuteen perustuvan doktriininsa ansiosta. Eräässä persialaissotien taistelussa hopliitit kukistivat kymmenen kertaa suuremman persialaisarmeijan.
