Vapauden peruskirja
Wikipedia
Vapauden peruskirja (engl. Freedom Charter) on ANC:n, SAIC:n, Värillisten kansalliskongressin ja Etelä-Afrikan ammattijärjestöjen keskusliitton SACTU:n yhteinen asiakirja, jota käsiteltiin 25. - 26. kesäkuuta 1955 suuressa kansankongressiksi kutsutussa kokouksessa pienessä Kliptownin kylässä lähellä Sowetoa. Kokoukseen osallistui yli 3 000 delegaattia. Vaikka poliisi hajoitti kokouksen ennen kuin peruskirja ehdittiin kokonaisuudessaan hyväksyä, suurin osa sen pykälistä ehdittiin hyväksyä. Vapauden peruskirja edusti järjestöjen yhteistä visiota uudesta, demokraattisesta Etelä-Afrikasta.
Vapauden peruskirjan lähtökohtana oli, että Etelä-Afrikan tulisi olla roduton yhteiskunta, jossa millään kansanryhmällä ei olisi erityisoikeuksia tai -vapauksia. Kaikkia ihmisiä tulisi myös kohdella lain edessä tasavertaisesti ja maa tulisi jakaa niiden kesken, jotka viljelevät sitä. Vapauden peruskirjan mukaan kansan tulisi myös "saada osuus maan varallisuudesta", mikä usein, erityisesti Kansallispuolueen propagandassa, tulkittiin kaikkien maassa toimivien yritysten sosialisoimiseksi. [1]
