Vanhat käsialat
Wikipedia
Vanhoilla käsialoilla tarkoitetaan historiantutkimuksessa ja sen aputieteissä yleisesti niitä kirjainmuotoja, joita tavataan asiakirjoissa ennen nykyisenkaltaisen kaunokirjoituksen yleistymistä 1800-luvulla. Erityisesti käsitteellä viitataan saksalaiseen ns. uusgoottilaiseen käsialaan, joka esiintyy dominoivana suomalaisissa asiakirjoissa 1500-luvulta 1800-luvun alkuun saakka.
Vanhojen käsialojen tyyppipiirteitä ovat mm. runsaat kontraktiot ja suspensiot sekä runsaat vakiintuneet lyhenteet. Vaikka uusgoottilainen käsiala poikkeaa huomattavasti suomalaisesta kansakoulukirjoituksesta, eivät ne ole itsessään kovin monimutkaisia oppia. Useimmiten vaikeutena ovat pikemminkin tulkittavan asiakirjan kunto, vanha kielimuoto ja kirjurin persoonallinen ote. Kieli näissä asiakirjoissa on pääosin ruotsia. Latina vastoin yleistä käsitystä (eräitä lyhenteitä lukuun ottamatta) on sukututkijan käyttämissä lähderyhmissä erittäin harvinainen kieli (ellei oteta huomioon keskiajan lähteitä, joista suurimmasta osasta on käytettävissä translitteraatiot), ja uudella ajalla latinaa (jopa yksittäiset sanat tai lainasanat) on kirjoitettu omalla kirjaimistollaan, joka muistuttaa huomattavasti nykyistä kirjoitustamme. Vanhojen käsialojen sujuva(hko) lukutaito on kuitenkin sukututkimuksen perusedellytys ja tärkein instrumentti.
Vanhojen käsialojen opiskeluun on tarjolla suomeksi useita oppikirjoja (esim. Anneli Mäkelä-Alitalo: Vanhat käsialat. Avain Ruotsin ajan asiakirjoihin, 2004 (SKST 1010).
