Urbaani löytöretkeily
Wikipedia
Urbaani löytöretkeily (engl. Urban exploration) tarkoittaa (usein kaupungeissa olevien) yhteiskunnan normaalissa kulussa näkymättömien tilojen tutkimista.
Esimerkkejä suosituista tutkimispaikoista:
- hylätyt rakennukset (tehtaat, autiotalot)
- tunnelit
- viemärit
- käytössä olevat rakennukset (katto, huoltotilat)
Urbaanin löytöretkeilyn harrastajilla on tapana noudattaa tiettyjä eettisiä perussääntöjä, joissa kunnioitetaan itse käyntikohdetta, sen omistavaa tahoa sekä muita löytöretkeilijöitä, jotka mahdollisesti käyvät kohteessa myöhemmin. Säännöstön ajatuksena on jättää rakennukset samaan tilaan kuin missä ne olivat sinne tullessa. Yleisesti käytetty UE-harrastajien motto on "ota pelkkiä kuvia, jätä vain jalanjälkiä".
Urbaaniin löytöretkeilyyn liittyy monesti myös riskejä, joiden olemassaolon harrastajat lähes poikkeuksetta tiedostavat, ja pyrkivät välttämään niitä. Merkittävimpiä ovat fyysiset loukkaantumiset, kuten putoamiset, jotka pystytään välttämään huolellisella harkinnalla sekä kunnollisella valaistuksella. Toisen ryhmän muodostavat erilaiset rakennustekniikassa käytetyt vaaralliset materiaalit, kuten asbesti, joilta voidaan suojautua käyttämällä oikeanlaisia hengityssuojaimia ja muita suojavarusteita.
Urbaania löytöretkeilyä harrastavat ihmiset eivät ole vandaaleita tai graffitinmaalareita. Löytäessään hyvin säilyneitä kohteita urbaanit löytöretkeilijät eivät kerro niistä ihmisille, joiden eivät tiedä noudattavan heidän etiikkaansa. Paljon on mietitty myös tämän harrastuksen laillisuutta.
Tyhjissä rakennuksissa käyminen on periaatteessa laitonta, mutta jotkut tahot eivät pidä alan harrastajia rikollisina, koska he käyvät lähinnä hylätyissä rakennuksissa eivätkä hajota mitään.
