Tyhjiö
Wikipedia
Tyhjiö eli vakuumi on tila, joka on teoriassa aineeton. Käytännössä tyhjiö on tila, jonka kaasunpaine on merkittävästi ympäröivän ilmakehän painetta pienempi.
[muokkaa] Kvanttimekaaninen tyhjiö
Kvanttimekaniikan mukaan jopa ideaalinen tyhjiö, jossa ainetta ei olisi lainkaan, ei käytännössä pysyisi tyhjänä. Eräs syy on, että tyhjiötä rajaavat seinämät lähettävät aina mustan kappaleen säteilyä. Perustavampaa laatua oleva syy on kuitenkin kvanttimekaniikan teoria, jonka mukaan tyhjiöenergia ei koskaan voi olla tarkalleen nolla. Pienintä mahdollista energiatilaa kutsutaan nollapiste-energiaksi, ja se koostuu virtuaalisten hiukkasten puurosta, joiden elinikä on hyvin lyhyt. Tätä kutsutaan kvanttifluktuaatioksi. Tämä fluktuaatio voidaan yhdistää ns. kosmologiseen vakioon.
[muokkaa] Aristotelinen näkemys
Aristoteleen mukaan tyhjiö ei ole tila, jossa ei ole mitään aistein havaittavaa kappaletta - ilma kun ei ole yhtä kuin tyhjiö.
Aristoteleen aikalaisista esimerkiksi atomistit puolustivat tyhjiön olemassaoloa sanoen, että liike olisi mahdollista vain, jos tyhjääkin on olemassa. Aristoteleen perustelun mukaan liike on kuitenkin mahdotonta tyhjiössä, sillä kappale liikkuisi siellä loputtomasti tai seisahtuisi kokonaan. Tämän hän perustelee johtuvan siitä, että normaalimaailmassa kappaleet liikkuvat sitä nopeammin, mitä harvemmassa aineessa ne kulkevat, ja mitä vähemmän niille sen vuoksi on vastusta. Tyhjiössä vastusta ei olisi ollenkaan, jolloin liike olisi instantaanista eli alkuasetelmastaan lähtien muuttumatonta. Aristoteleen esittämän näkemyksen mukaan painavat kappaleet kykenevät voittamaan vastuksen helpommin kuin kevyet (vertaa esimerkiksi puunlehden ja tykinkuulan putoamista), ja siksi ne yleensä myös putoavat nopeammin. Tyhjiössä tällaista eroa ei voitaisi tehdä, mikä Aristoteleen näkökulmasta olisi absurdia.
