Tervahauta
Wikipedia
Tervahauta on tervanpoltossa käytettävä uunimainen rakennelma. Tervahautoina on Suomessa käytetty kahta tervahautatyyppiä, rännimäistä ja rattimaista. Suurempaa tuotantoa varten valmistettiin rattimaisia hautoja, jotka kaivettiin tuulensuojaiseen paikkaan ja joiden pohjalle rakennettiin umpinaiset säiliöt. Ennen polttamista tervaksilla ladottu hauta peitettiin huolellisesti ensin huonolla puulla, sitten sammalilla, turpeella ja mullalla. Tervaksina käytettiin pihkaisia männyn kantoja, keloja tai varta vasten kolottuja runkoja. Tervanpoltossa tervaksista tislautuu ns. nestemäinen terva kuivatislaamalla.
Haudan polttaminen kesti noin viikon, ja kuutiometristä tervaksia saatiin noin 30 litraa tervaa. Terva oli 1500-luvun lopulla Suomen päävientiartikkeli, jota käytettiin mm. puulaivojen vuosittaiseen kunnostukseen. Tervanpoltto alkoi vähetä 1800-luvun jälkipuoliskolla ja loppui 1930-luvulla. Nykyisin tervanpolttoa järjestetään perinnetapahtumana mm. maaseutunäyttelyissä.
