Symbolismi
Wikipedia
Symbolismi oli 1800-luvun loppupuolen Ranskasta ja Belgiasta alkanut taidesuuntaus, joka vaikutti runoudessa ja muussa taiteessa ja jolle oli ominaista symbolien käyttö. Ranskalainen symbolismi oli toisaalta vastareaktio realismiin ja naturalismiin, jotka vaativat todellisuuden kuvaamista "sellaisena kuin se on", toisaalta jatkoa romantiikan perinteelle. Symbolistit olivat kiinnostuneet ihmisen sielunelämästä, mielikuvituksesta ja unista ja uskoivat, että "suurten totuuksien" lähestyminen vaatii epäsuoria keinoja, kuten suggestiivisesti vaikuttavia symboleja ja metaforia. Symbolismi vaikutti huomattavasti modernismin syntyyn.
Runoudessa symbolismin esikuvana oli Charles Baudelairen kokoelma Pahan kukkia (Les Fleurs du Mal) ja tunnettuja edustajia muun muassa Stéphane Mallarmé, Paul Verlaine ja Arthur Rimbaud. Kuvataiteessa symbolismi jatkoi romantiikan "tummempaa" traditiota, mutta oli kurinalaisempaa ja harkitumpaa kuin kiihkeä ja kapinallinen romantiikka.
Symbolismin varsinainen kuvataiteellinen vastine kirjalliselle symbolismille oli lähtöisin Paul Gauguinilta, jonka mukaan vaistonvaraisesti koettu idea tai elämys tuli voida esittää taiteellisin vastinein. Viiva ja väri eivät enää perustuneet luonnonhavaintoon, vaan niillä vihjattiin ensisijaisesti omiin mielikuviin ja mielentiloihin. Gauguinin seuraajat kehittivät symbolistisen taiteen teoriaa ja ilmaisutapoja edelleen. Suosittiin pelkistävää ilmaisua ja pintaa korostavaa tyylittelyä, jotta idealistisuus ja yksinkertainen, koristeellinen suuruus nousisivat esille. Ajatuksessa taideteoksen koristeellisesta luonteesta piili alkuaskel seuraavan vuosisadan abstraktille taiteelle.
