Suomenruotsi

Wikipedia

Suomenruotsi (finlandssvenska) on ruotsin kielen Suomessa käytetty kirja- ja yleiskielinen variantti, jota puhutaan pääasiassa rannikkoalueilla Uudellamaalla, Turunmaalla ja Pohjanmaalla. Myös Ahvenanmaan ruotsi kuuluu suomenruotsiin sikäli, että siinä käytetään monista virallisista termeistä suomenruotsalaista varianttia. Ääntämiseltään ja intonaatioltaan Ahvenanmaan ruotsi on kuitenkin selvästi lähempänä Ruotsissa puhuttuja ruotsin murteita. Äidinkielenään suomenruotsia puhuvia suomalaisia kutsutaan suomenruotsalaisiksi.

[muokkaa] Murteet

Suomenruotsin murteet eivät ole mitenkään yhtenäisiä, vaan esimerkiksi Itä-Uudellamaalla puhutut murteet saattavat joidenkin piirteiden osalta edustaa täysin päinvastaista kantaa kuin pohjanmaalaiset. Huomattavin esimerkki tästä on k:n ja g:n pehmeneminen. Pohjanmaalaisten murteiden merkittävä piirre on k:n ja g:n pehmeneminen ä:n, ö:n, e:n ja i:n edellä myös sanan sisällä, ei vain alussa - niinpä "kärringen" voidaan Pohjanmaalla ääntää "tšärndži". On huomattava, että g ei siellä tosiaankaan pehmene j:ksi, vaan dž-äänteeksi, joten sana "göra" ääntyy "džära". (Tässä esiintyy myös göra-verbin muoto gära, joka on kadonnut ruotsin kirjakielestä, mutta on tunnistettavissa esimerkiksi sanassa "gärning" = "teko".) Toisaalta uusimaalaisessa ruotsissa g ja k jäävät koviksi, joten jopa sanassa "kjol" kaksi ensimmäistä kirjainta "lausutaan kuten kirjoitetaan" Itä-Uudellamaalla.

[muokkaa] Erot Ruotsissa puhuttuun ruotsiin

Suomenruotsin kirjakieli eroaa Ruotsissa käytetystä ennen muuta virallisten termien osalta: ministeriöt ovat suomenruotsiksi "ministerier", eivät "departement" sekä maksalaatikko "leverlåda", eikä "korvkaka". Myös suomenruotsalaiset murteet ovat vaikuttaneet: esimerkiksi sellainen ilmaus kuin "ligga på åga" = "maata koko yö valveilla varhaisen herätyksen vuoksi hermoillen" on Ruotsin puolella joko tuntematon tai mielletään selvästi murteelliseksi. Murteesta johtuu myös erityisesti pohjanmaalaisten tapa käyttää verbiä "lämna" merkityksessä "jäädä". Tätä kuitenkaan kielenhuolto ei hyväksy, koska se voi aiheuttaa ymmärtämisvaikeuksia. Joskus suomenruotsin poikkeavat muodot ovat seurausta tietoisesta kielen ohjailusta - esimerkiksi "öljynjalostamosta" käytetään meillä sanaa "oljeraffineri", koska Ruotsin puolella tavallinen "oljeraffinaderi" kuulostaa täällä tarpeettoman pitkältä ja kömpelöltä. Myös "roudarin" suomenruotsinnokseksi on suositeltu mieluummin muotoa "rådare" kuin Ruotsin puolella käytettyä sanaa "råddare", koska jälkimmäinen kuulostaa suomenruotsissa "sotkijalta".

Sanasto ei ole joiltakin osin yhteinäinen koko suomenruotsin alueella. Esimerkiksi polkupyörä on etelärannikon suomenruotsissa fillare ja Pohjanmaalla ped. Ruotsin sana cykel on hyvin yleinen ja sitä käytetään usein myös suomenruotsissa.

Jotkut ruotsin kielen sanat tarkoittavat Suomen puolella eri asiaa kuin Ruotsissa. Esimerkiksi sana villa tarkoittaa riikinruotsissa huvilaa tai omakotitaloa, suomenruotsissa pelkästään huvilaa (omakotitalo on suomenruotsissa egnahemshus tai egnahemhus), semla sämpylää. riikinruotsissa taas laskiaispullaa. Verbi paja tarkoittaa ruotsissa lyödä kovaa, rikkoa tai rikkoutua ja Suomessa paijata.

On joitakin riikinruotsin sanoja, joita ei tunneta ollenkaan suomenruotsissa, mm. brandgul, joka on suomenruotsissa ja joskus riikinruotsissakin orange ja tarkoittaa oranssia.

Vaikka kouluissa opetettu ruotsi on nykyisin sanastoltaan usein riikinruotsia, ääntämisohjeet ovat suomenruotsin mukaiset.

Ruotsissa puhuttava kieli ei nauti mitenkään jakamatonta hyväksyntää Suomen ruotsinkielisten keskuudessa. Usein sitä pidetään huonona slangina, johon verrattuna suomenruotsi on "oikeaa" ruotsia; ja myös katutasolla käytettyä suomensekaista ruotsia saatetaan pitää pikemminkin pikanttina identiteetin merkkinä, "biletysvaihteelle kytkettynä" kielenä, kuin merkkinä kielen rappiosta.

Ruotsissa puhuttu ruotsi vaikuttaa jatkuvasti suomenruotsiin erityisesti Pohjanmaan kautta, koska Ruotsin televisiota on Pohjanmaalla perinteisesti ollut tapana katsoa. Myös ruotsalainen kulttuurituotanto, kuten iskelmä, rock-musiikki (Magnus Uggla, Ulf Lundell ym.) ja populaarikirjallisuus (Henning Mankell, Jan Guillou ym.) on suosittua ja helposti saatavaa ruotsinkielisessä Suomessa, joka tunnetaan nimellä Svenskfinland. Toisaalta myös suomenruotsi on täkäläisen kulttuurituotannon kautta onnistunut vaikuttamaan Ruotsin puhekieleen - erityisesti Muumi-kirjojen mukana levinnyt, tyypillisesti suomenruotsalaisena pidetty sana "rådd" ("sotku") on suosittu esimerkki.

[muokkaa] Suomen kielen vaikutus

Suomen vaikutus puhuttuun suomenruotsiin on ilmeinen, mutta selvimmillään hiomattomassa ja slanginomaisessa puhekielessä etelän kaupungeissa. Ruotsinkielisellä Pohjanmaalla, missä miljöö on varsin yksikielinen ja suomea ei välttämättä osata kovin hyvin, suomalaisten sanojen käyttäminen on arkipuhekielessäkin harvinaisempaa. Lauseopin ja fraseologian suomalaistumista pyritään vähentämään tietoisella kielenhuollolla. Suomenkielisten sanojen sijasta Ruotsin puolella käytetyt omaperäiset termit saatetaan mahdollisuuksien mukaan suomenruotsalaisten media-ammattilaisten ulottuville esimerkiksi Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaiseman Språkbruk-lehden sivuilla.
Suomenruotsissa käytetään monia "suoria käännöksiä" suomen kielen sanoista. Esimerkiksi lukujärjestys, joka on riikinruotsissa schema, on suomenruotsissa läsordning, laatikkoruoka låda (riikinruotsissa pudding), uimahalli simhall (riikinruotsissa badhus), kotitalous huslig ekonomi (riikinruotsissa hemkunskap) jne. Luku 18 on suomenruotsissa aderton ja riikinruotsissa arton.

Vakiintuneita puhekielen suomalaisuuksia ovat esimerkiksi "kiva", joka komparoidaan nykyään ruotsiksi "kivogare, kivogast", sekä "juttu", joka on lainautunut kaikkine sivumerkityksineen suomenruotsiin, "kaveri", joka suomenruotsissa lienee alkujaan oikeastaan sotilasslangia, ja "maila", jota ilmeisesti käytetään ennen kaikkea siitä syystä, että ruotsista puuttuu yksi yhteinen sana pallon lyömiseen käytetyille pelivälineille (esimerkiksi jääkiekkomaila on "klubba", mutta tenniksessä, pingiksessä ja sulkapallossa käytetty maila on "racket").

Tavallisesti sanat mukautuvat ruotsin taivutusjärjestelmään, mutta painottomaan vokaaliin päättyvät (varsinkin henkilöä tarkoittavat) ovat osoittautuneet ongelmallisiksi: vaikka ne ovat en-sukuisia, monikossa ne taipuvat vokaaliin päättyvien ett-sukuisten (esim "ett äpple", "ett piano") tapaan. Niinpä "kaverin", "abin", "juttun" voivat olla sekä määräisiä yksikköjä että epämääräisiä monikkoja: en kaveri, kaverin, kaverin, kaverina; en juttu, juttun, juttun, juttuna; en abi, abin, abin, abina. Kielenhuolto innostuu silloin tällöin vaatimaan "abir, abirna; juttur, jutturna; kaverir, kaverirna" -tyyppisiä monikkoja, mutta ne eivät juurikaan ole osoittaneet merkkejä aidosta kotiutumisesta puhekieleen.