Sävellaji
Wikipedia
Säveljärjestelmä, jonka perussäveleksi (toonika) on valittu jokin 12-sävelasteikon sävel. Sävellajin muut sävelet ovat tietyssä tarkoin määrätyssä suhteessa perussäveleen. Tietyssä sävellajissa olevassa musiikkiteoksessa käytetään (enimmäkseen) kyseiseen sävellajiin kuuluvia säveliä. Sävellajeihin perustuvaa musiikkia sanotaan tonaaliseksi vastakohtana atonaaliselle musiikille.
Sävellaji ja sävelasteikko eroavat toisistaan mm. siinä, että sävellajissa sävelten absoluuttiset korkeudet on tarkoin määrätty, toisin kuin sävelasteikossa. Toisin sanoen sävellajeja ovat esimerkiksi C-duuri, G-duuri, a-molli ja e-molli, sävelasteikkoja ovat tonaalisessa musiikissa duuri- ja molliasteikko. Jos esimerkiksi C-duurissa oleva teos siirretään eli transponoidaan kvintin ylöspäin, sen sävellaji muuttuu G-duuriksi. Koska sävelten keskinäiset korkeuserot pysyvät kuitenkin samana, on käytössä edelleen duuriasteikko.
Länsimaisessa musiikissa yleisimmät sävellajit ovat duuri sekä molli(t). Duuri vastaa periaatteessa diatonista asteikkoa. Duurissa on seitsemän säveltä, joiden väliset korkeuserot sävelaskeleissa ilmaistuina ovat 1 - 1 - ½ - 1 - 1 - 1 - ½. Mollissa on myös seitsemän säveltä, joiden korkeuserot ovat 1 - ½ - 1 - 1 - ½ - 1 - 1 (luonnollinen molli), 1 - ½ - 1 - 1 - ½ - 1½ - ½ (harmoninen molli) ja 1 - ½ - 1 - 1 - 1 - 1 - ½ (ylöspäin melodinen molli, alaspäin sama kuin luonnollinen molli) sävelaskelta.
Tärkein ero mollin ja duurin välillä on toisen ja kolmannen sävelen välinen korkeusero: duurissa se on kokosävelaskelen, mollissa puolisävelaskelen suuruinen. Usein duuria kuulee luonnehdittavan "iloiseksi" ja mollia "surulliseksi" sävellajiksi. Musiikin tunnelmaan vaikuttavat tietysti monet muutkin tekijät kuin käytetty sävellaji.
