Rashid Ali al-Kaylani
Wikipedia
Rashid Ali al-Kaylani (Rashīd ʿAlī al-Gaylānī, myös Gailānī, Gīlānī tai Kaylānī; رشيد علي الكيلاني) (s. 1892, Bagdad, Irak, Osmanien valtakunta, k. 28. elokuuta 1965, Beirut) oli irakilainen juristi ja poliitikko, joka toimi Irakin pääministerinä 1933, 1940–1941 ja 1941. Hän oli yksi arabimaailman suosituimmista poliitikoista. Hän pyrki tuomaan Irakin akselivaltojen piiriin toisen maailmansodan aikana.
Kaylani kuului sunnilaiseen perheeseen ja oli sukua Irakin ensimmäiselle pääministerille Abd ar-Rahman al-Haydari al-Gillanille. Hän opiskeli lakia ja aloitti uransa politiikassa 1924 oikeusministerinä Yasin al-Hashimin hallituksessa. Hän toimi sisäministerinä 1925–1928 ja pääministerinä 1933.
Kaylani ja Hashimi olivat kansallismielisiä ja vastustivat brittien sekaantumista maan asioihin. He hylkäsivät Nuri as-Saidin solmiman angloirakilaisen sopimuksen ja perustivat oman kansallisen veljeyden puolueensa. Kaylani tuki arabinationalistina akselivaltoja, toivoen niiden takaavan arabien yhtenäisyyden.
Kaylani nimitettiin uudelleen pääministeriksi 1940. Kuningas Ghazi oli juuri kuollut ja maa oli alaikäisen kuningas Feisal II:n ja sijaishallitsija emiiri Abdul Illahin alaisuudessa. Kaylani kieltäytyi sallimasta brittijoukkojen kuljetuksia maan läpi rintamalle. Sisäministeri Naji Shawkat tapasi Saksan Turkin lähettilään Franz von Papenin Istanbulissa. Saksalle luvattiin Irakin luonnonvarojen hyödyntäminen vastineeksi arabimaiden itsenäisyyden tukemisesta.
Kun Italia liittyi sotaan Saksan puolelle, Irak säilytti suhteet maahan, mikä raivostutti britit. Brittien voitot Pohjois-Afrikassa italialaisia vastaan vähensivät Kaylanin kansansuosiota. Hänet pakotettiin eroamaan tammikuussa 1941.
Kaylani kehitteli suunnitelman Abdul Illahin murhasta ja vallankaappauksesta. Abdul Illah pakeni maasta 31. maaliskuuta ja Kaylani nousi jälleen valtaan. Irakin tykistö pommitti RAF:n tukikohtaa Habaniyyassa ja brittijoukot valtasivat Basran. Winston Churchill määräsi kenraali Archibald Wavellin valtaamaan takaisin Habaniyyan tukikohdan ja sen jälkeen Bagdadin. Kaylani pakeni hyökkäyksen edellä Saksaan, jossa hän tapasi Adolf Hitlerin ja edelleen Egyptiin ja Saudi-Arabiaan.
Hän palasi maahan vasta 1958 vallankumouksen syrjäytettyä Hašimidien monarkian ja yritti joulukuussa uudelleen nousta valtaan kaatamalla Abdel Karim Kassemin hallituksen. Kaappaus epäonnistui ja Kaylani tuomittiin kuolemaan. Hänet kuitenkin armahdettiin 1961 ja hän palasi maanpakoon Beirutiin, jossa kuoli 1965.
