Perunarutto
Wikipedia
Perunarutto (Phytopthora infestans) on perunan sienitauti. Maailmanlaajuisesti se on kaikista tuhoisin perunan tauti. Suomessa perunarutto aiheuttaa laajoja tuhoja vain harvoina vuosina, jolloin lämpimät ja kosteat olot suosivat sen leviämistä. Paikallisia tuhoja se aikaansaa kuitenkin Suomessakin joka vuosi. Perunaruttoa esiintyy vähemmän pohjoiseen päin siirryttäessä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Tuntomerkit
Perunan lehtiin syntyy tummanvihreitä laikkuja. Myöhemmin sairastunut solukko kuolee,jolloin laikuista tulee tummia. Tautilaikun kohdalle lehden alapinnalla voi muodostua vaaleanharmaata sienikasvustoa, kuromankannattimia. Kuromat ovat kevyitä ja voivat levitä ilmavirtausten mukana jopa maasta toiseen. Sairastuneen perunan varsiin voi muodostua tummia varren suuntaisia juovia tai laikkuja. Taudin ensimmäiset oireet voivat näkyä latvan lehtien ja lehtiruotien mustumisena. Sairastuneen perunan varsisto mustuu ja kuolee nopeasti pois. Perunarutto voi levitä myös mukuloihin. Tällöin mukulan pintaan syntyy hieman kuopalla olevia ruskeita alueita. Viottuneen kohdan alle maltoon muodostuu kuivaa punaruskeaa mätäsolukkoa, joka etenee mukulan sisään. Perunaruttoiset mukulat ovat ihmisravinnoksi kelpaamattomia.
[muokkaa] Leviäminen
Perunaruttosieni säilyy vuodesta toiseen pääosin siemenperunassa. Jossakin määrin se säilyy myös talvehtivissa mukuloissa tai kaatopaikalle viedyissä perunoissa. Jos kumpaakin perunaruton sukupuolta edustavat ruttokannat osuvat samaan perunan lehdykkään,tapahtuu hedelmöitys ja sen tuloksena syntyy talevehtimiskykyisiä munaitiöitä. Munaitiöistä kehittyvillä perunarutoilla on kummankin vanhempansa ominaisuuksia,ja niiden joukossa voi olla uusia rotuja,joiden torjunta voi olla vaikeampaa. Munaitiöstä perunarutto tarttuu perunan ituun. Mukuloissa talvehtineet ruttoitiöt taas leviävät perunan pinnalta tai idun latvasta.
Ensimmäisestä sairastuneesta perunasta perunarutto etenee tuulen mukana kulkevien itiöiden kautta. Ruttoitiöstä muodostuu viileissä, kosteissa oloissa liikuntakykyistä parveiluitiötä. Nämä tarvitsevat lehden pinnalle vettä kyetäkseen liikkumaan. Parveiluitiö joko tunkeuu kasvin pintasolukon soluseinän läpi tai kasvaa sisään ilmaraon kautta. Lämpimissä oloissa ruttoitiöstä taas muodostuu iturihmoja ilman parveiluitiövaihetta. Perunarutto leviää myös veden vaikutuksesta: sade huutoo itiöitä ruttolaikuilta maahan,josta ne kulkevat valumien mukana uusiin mukuloihin. Perunan soluun päästyään perunarutto kasvattaa soluissa ja soluväleissä rihmoja ja tunkeutuu matkalla oleviin uusiin soluihin. Tartunnan saanut solu kuolee.
Perunarutto voi tarttua myös muihin koisokasveihin kuten tomaattiin tai avokadoon.
[muokkaa] Irlannin nälänhätä
Irlannissa 1845 — 1849 vaivannut perunaruttoepidemia aiheutti vakavan nälänhädän, jonka seurauksena arviolta miljoona ihmistä menehtyi ja kahden miljoonan oli muutettava siirtolaisiksi.
[muokkaa] Torjunta
Perunaruttoa ennaltaehkäistään kasvattamalla rutonkestäviä lajikkeita ja käyttämällä tervettä siemenperunaa. Perunamaan kemiallinen ruiskutus on torjunnassa tärkeää, ne on aloitettava ajoissa ja niitä on suoritettava perunan nostoon asti. Perunaruttoon sairastuneen varsiston hävitys ennen nostoa estää mukulatartuntaa nostossa. Syvä istutus ja suuri teräväharjainen penkki estävät sateen huuhtomien ruttoitiöiden kulkeutumista perunoihin. Varastossa kuivaaminen ja viilennys estävät taudin etenemistä.
