Ludwig Wittgenstein

Wikipedia

Ludwig Wittgenstein ja Adolf Hitler Linz Realschulen koulukuvassa vuodelta 1904.

Ludwig Josef Johann Wittgenstein (s. 26. huhtikuuta 1889, Wien, Itävalta – 29. huhtikuuta 1951, Cambridge, Englanti) oli itävaltalais-englantilainen filosofi, joka vaikutti 1900-luvun alkupuolella loogiseen empirismiin ja analyyttisen filosofian syntyyn.

Ludwig Wittgenstein syntyi Wienin rikkaimpaan perheeseen, eikä hän osoittanut lapsena merkittäviä älynlahjoja. Perusopintojensa jälkeen Wittgenstein lähti Berliinin teknilliseen korkeakouluun, jossa hän kiinnostui ilmailusta. Propellien suunnittelussa Wittgenstein tarvitsi matematiikkaa, ja näin hän tapasi Gottlob Fregen, modernin logiikan perustajan, jolle Wittgenstein näytti erästä logiikka-aiheista kirjoitelmaansa. Tekstin luettuaan Frege ehdotti, että Wittgenstein voisi lähteä opiskelemaan logiikkaa Bertrand Russellin johdolla. Russell huomasi välittömästi Wittgensteinin kyvykkyyden ja jätti logiikan perusteita koskevien ongelmien pohtimisen hänelle.

Wittgensteinin tuotanto jaetaan usein varhaiseen ja myöhäiseen kauteen. Vaikka hänen ajattelunsa muuttui ajan mittaan radikaalistikin, muutamat tutkijat ovat myös painottaneet hänen teostensa olennaisia jatkuvuuksia.

Sisällysluettelo

1 Varhaiskausi
2 Myöhäiskausi
3 Kirjallisuutta suomeksi
- 3.1 Suomennettuja teoksia
- 3.2 Muuta kirjallisuutta
4 Aiheesta muualla

[muokkaa] Varhaiskausi

Wittgensteinin muistiinpanoja vuodelta 1914.

Toisin kuin Russell, Wittgenstein ilmoittautui välittömästi vapaaehtoiseksi ensimmäiseen maailmansotaan. Sodan aikana hän kirjoitti tärkeimmän teoksensa Tractatus logico-philosophicuksen eli Loogis-filosofisen tutkielman. Teos pohjaa käsitykseen kielestä, jonka mukaan mielekkäät lauseet ovat maailman asiantilojen kuvia. Lauseet sanovat aina maailman olioiden olevan tavalla tai toisella, ja maailma voi joko vastata lausetta tai ei. Tractatus pohtii tämän kielen ja maailman välisen yhteyden edellytyksiä logiikan näkökulmasta.

Tämä käsitys lauseiden luonteesta sulkee selvästi esimerkiksi etiikkaa tai estetiikkaa koskevat pohdinnat, kenties filosofian yleisemminkin, kielenkäytön ulkopuolelle, sillä niissä ei selvästikään ole kyse maailmassa olevien olioiden tilasta. Wittgenstein kuitenkin sanoo, että näitä asioita voi "näyttää" (zeigen) kielen pohjalta, vaikka niitä ei varsinaisesti voikaan "sanoa" (sagen). Esimerkiksi olioiden olemassaolosta ei voi muodostaa väitelauseita, mutta näistä olioista puhuminen kuitenkin viittaa niiden olemassaoloon.

Saatuaan Tractatuksen valmiiksi Wittgenstein uskoi ratkaisseensa kaikki oleelliset filosofiset kysymykset. Hän päätti jättää filosofian ja ryhtyi opettajaksi Sveitsin maaseudulle. Samaan aikaan Tractatus alkoi herättää kiinnostusta ja nk. Wienin piirin jäsenet olivat siitä erityisen innostuneita. Wienin piiri koostui joukosta filosofeja, joiden mielestä filosofian tulisi olla luonteeltaan luonnontieteitä muistuttavaa ja sen tärkeimpänä apuvälineenä olisi käytettävä modernia logiikkaa. Wienin piiriläiset kokivat etenkin Tractatuksen tieteeseen hyvin sopivan puolen väitelauseiden mielekkyyden rajoista ja suhteesta käyttökelpoisiksi. Vaikka Tractatus ja looginen empirismi yhdessä muodostivat perustan analyyttiselle filosofialle, Wittgenstein suhtautui hyvin skeptisesti Wienin piirin toimintaan. Hänestä loogiset empiristit olivat enemmänkin jonkinlaisia tieteisuskovaisia kuin vakavasti otettavia filosofeja.

[muokkaa] Myöhäiskausi

Wittgensteinin hautakivi Cambridgessa

Lyhyehkön opettajanuransa jälkeen Wittgenstein päätyi tutkimaan Tractatusta uudelleen. Hän huomasi tehneensä useita vakavia virheitä ja palasi jälleen filosofian pariin. Wittgensteinin myöhäisemmältä kaudelta on jäänyt jälkipolville paljon muistiinpanoja ja luentomateriaalia sekä muutama vasta paljon myöhemmin julkaistu kirja. Tärkein myöhäiskauden teos on Filosofisia tutkimuksia, jossa hän esittelee selkeästi vallitsevat pääajatuksensa. Filosofisissa tutkimuksissa, joka on koottu kirjaksi Wittgensteinin kuoleman jälkeen, esitetään mm. paljon puhuttu yksityisen kielen argumentti, ja siinä käsitellään säännön seuraamisen ongelmaa.

Wittgenstein huomasi, että hänen kielen kuvateoriansa ei ole riittävä kielen luonnetta tutkittaessa, koska kielen tehtävä maailman kuvaajana on vain yksi sen käyttötarkoituksista ja on olemassa myös lukuisia muita käyttötapoja, joita hän kutsui kielipeleiksi. Esimerkiksi rukoilulla, anteeksi pyytämisellä, kiroilulla, tieteellisillä väittämillä ja muilla kielen käyttötavoilla on omat kielipelinsä. Vastaavasti esimerkiksi lääkäreillä, ralliautoilijoilla, roomalaiskatolilaisilla sekä luterilaisilla ja muilla kielen käyttäjillä on omat kielipelinsä. Kielipelit voivat olla toisillen läheistä tai kaukaista sukua. Lääkärit ja ralliautoilijat puhuvat enemmän eri tavalla kuin roomalaiskatolilaiset ja luterilaiset kristityt. Analogia on sama kuin pesäpallolla ja baseballilla verrattuna pesäpalloon ja nyrkkeilyyn.

Wittgenstein säilytti edelleen näkemyksensä siitä, että filosofiset ongelmat johtuivat kielen väärinkäytöstä, mutta nyt hänen mukaansa kielen väärinkäyttöä on kahden tai useamman kielipelin sekoittaminen, muunlaista kielen väärinkäyttöä ei ole. Esimerkiksi kysymys ”Onko enemmän identtinen kuin epätosi vai maksalaatikko?” saattaisi olla aivan pätevä jossain kielipelissä, vaikkei sellaista tällä hetkellä tunnetakaan.

Wittgensteinin kielipeliajatus on vaikuttanut uskonnonfilosofiseen keskusteluun ja fideismin syntyyn, vaikka Wittgenstein itse ei ole kovin eksplisiittisesti tarkastellut uskonnollista kieltä yhdessäkään pääteoksistaan. Usein Wittgenstein luokitellaan uskonnollisesti lähinnä mystikoksi.

[muokkaa] Kirjallisuutta suomeksi

[muokkaa] Suomennettuja teoksia

Tractatus logico-philosophicus eli Loogis-filosofinen tutkielma. Suomentanut Heikki Nyman. WSOY, Helsinki 1971. (5. painos 1997.) [Tractatus Logico-Philosophicus, 1921.] ISBN 951-0-12171-1

Keskusteluja Freudista. [1942–46.] Toimittanut Rush Rhees. Suomentanut Heikki Nyman. — Parnasso 2/1974 (24. vsk.), s. 85–93.

Varmuudesta. Suomentanut Heikki Nyman. Taskutieto, 124. WSOY, Helsinki 1975. [Über Gewißheit, 1969.] ISBN 951-0-06646-X

Muistikirjoja 1914–1916. Julkaisseet G. H. von Wright ja G. E. M. Anscombe. Suomentanut Heikki Nyman. Taskutieto, 135. WSOY, Helsinki. ISBN 951-0-07883-2

Zettel — filosofisia katkelmia. Julkaisseet G. H. von Wright ja G. E. M. Anscombe. Suomentanut Heikki Nyman. Taskutieto, 140. WSOY, Helsinki 1978. [Zettel, 1967.] ISBN 951-0-08289-9

Yleisiä huomautuksia. Toimittaneet G. H. von Wright ja Heikki Nyman. Suomentanut Heikki Nyman. Taskutieto, 148. WSOY, Helsinki 1979. [Vermischte Bemerkungen, 1979.] ISBN 951-0-08812-9

Sininen ja Ruskea kirja. Filosofisten tutkimusten esitutkimuksia (1933–1935). Suomentanut Heikki Nyman. Taskutieto, 150. WSOY, Helsinki 1980. ISBN 951-0-09603-2

Filosofisia tutkimuksia. Suomentanut Heikki Nyman. Taskutieto, 155. WSOY, Helsinki 1981 . [Philosophische Untersuchungen, 1953.] ISBN 951-0-10205-9

Luentoja estetiikasta. Suomentanut Heikki Nyman. — Parnasso 7 & 8/1981 (31. vsk.), s. 425–438 & 475–490.

Huomautuksia väreistä. Suomentanut Heikki Nyman. Taskutieto, 157. WSOY, Helsinki 1982. [Bemerkungen über die Farben, 1977.] ISBN 951-0-11065-5

Filosofisia huomautuksia (1930). Julkaissut Rhus Rees. Suomentanut Heikki Nyman. Taskutieto, 155. WSOY, Helsinki 1983. ISBN 951-0-11718-8

Huomautuksia matematiikan perusteista. Suomentanut Heikki Nyman. Taskutieto, 162. WSOY, Helsinki 1985. [Bemerkungen über die Grundlagen der Mathematik, 1956.] ISBN 951-0-12744-2

Kirjoituksia 1929–1938. Suomentanut Heikki Nyman. Taskutieto, 166. WSOY, Helsinki 1986. ISBN 951-0-13366-3

Huomautuksia psykologian filosofiasta I. Toimittaneet G. E. M. Anscombe ja G. H. von Wright. Suomentanut Heikki Nyman. Taskutieto, 170. WSOY, Helsinki 1988. [Bemerkungen über die Philosophie der Psychologie I, 1980.] ISBN 951-0-14777-X

Huomautuksia psykologian filosofiasta II. Toimittaneet Georg Henrik von Wright ja Heikki Nyman. Suomentanut Heikki Nyman. Taskutieto, 171. WSOY, Helsinki 1989. [Bemerkungen über die Philosophie der Psychologie II, 1980.] ISBN 951-0-15467-9

Filosofia. Toimittanut ja suomentanut Heikki Nyman. — Synteesi 1–2/1991 (10. vsk.), s. 1–18. [Philosophie, 1933.]

[muokkaa] Muuta kirjallisuutta

Edmonds, David – Eidinow, John (2002): Wittgensteinin hiilihanko. Selvitys kahden filosofin kymmenminuuttisesta kiistasta. Suomentanut Jukka Saarikivi. WSOY, Helsinki. (Alkuteos: Wittgenstein's Poker, 2001.) ISBN 951-0-26460-1

Hintikka, Jaakko (2001): Filosofian köyhyys ja rikkaus: Nykyfilosofian kartoitusta. Toimittaneet Janne Hiipakka ja Risto Vilkko. Helsinki: Art House. ISBN 951-884-302-3.

Malcolm, Norman (1990): Ludwig Wittgenstein: Muistelma. Suomentanut Pentti Polameri. WSOY, Helsinki. (Alkuteos: Ludwig Wittgenstein: A Memoir, 1958.) ISBN 951-0-16162-4

Pihlström, Sami (2002): Kokemuksen käytännölliset ehdot: Kantilaisen filosofian uudelleenarviointia. Yliopistopaino, Helsinki. ISBN 951-570-532-0

Uschanov, Tommi (2000): Wittgenstein ja kulttuurin mielikuvitus: tutkimus filosofian historiografiasta. Pro gradu. Helsingin yliopiston filosofian laitos.