Filosofi
Wikipedia
 |
|
|
|---|
| Filosofi · Filosofeja |
| Koulukuntia ja oppeja |
| Osa-alueita |
| Estetiikka · Etiikka · Logiikka · Metafysiikka · Ontologia · Tietoteoria |
| Erityistieteiden ja tutkimusalojen filosofioita |
| Biologian · Fysiikan · Historian · Kielen · Matematiikan · Oikeuden · Politiikan · Taiteen · Tieteen · Tietojenkäsittelytieteen · Uskonnon · Yhteiskunnan · Yhteiskuntatieteiden |
| Historia |
| Länsimainen filosofia Itämainen filosofia |
Filosofi on filosofian harjoittaja. Sanana filosofi tarkoittaa viisauden rakastajaa (kreikan sanoista Φιλοσ filos ystävyys/rakkaus, ja σοφία sofia viisaus). Tällä tarkoitetaan kutsumusta kyselemiseen, oppimiseen ja opettamiseen. Filosofit ovat uteliaita maailman, ihmisten, olemassaolon, arvojen, ymmärryksen ja asioiden todellisen luonteen suhteen.
Monet nykyiset ammattimaiset filosofian tutkijat vierastavat sanaa "filosofi", koska he pitävät sitä itselleen liian arvokkaana. Filosofin sijaan voidaan puhua usein filosofian tutkijasta. Myöskin käytännössä filosofian tutkijat eivät useinkaan luo uutta filosofiaa, vaan tutkivat jo tehtyä filosofiaa.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Sanan historia
Sanat 'filosofia' ja 'filosofi' ovat peräisin antiikin Kreikan esisokraatikoilta, todennäköisesti Pythagoraalta. Diogenes Laertios kertoo Pythagoraasta seuraavaa, perustuen Sosikrateen kirjoituksiin: "Kun Fleiuksen tyranni Leon kysyi häneltä, mikä hän oli, hän vastasi olevansa filosofi. Hän vertasi elämää juhlakisoihin. Toiset tulevat juhlakisoihin kilpailemaan voitosta ja toiset tulevat myymään kauppatavaroitaan, mutta parhaat tulevat sinne katsojiksi. Samalla tavalla elämässä toiset ovat luonnoltaan orjamaisia ja tavoittelevat mainetta ja rikkauksia, mutta filosofit tavoittelevat totuutta" (VIII.8).
Pythagoraan ohella toiseksi kahdesta ensimmäisestä filosofista Diogenes lukee Anaksimandroksen: "Filosofialla on ollut kaksi alkuperää. Toinen haara alkaa Anaksimandroksesta ja toinen Pythagoraasta. Edellinen oli Thaleen oppilas, ja Pythagorasta opetti Ferekydes" (I.13). Hän siis ei laske Thalesta ja Ferekydestä vielä filosofien joukkoon. Toisaalta Diogenes ei ole määrittelyissään täysin johdonmukainen, vaan laskee Thaleen kuitenkin toisessa yhteydessä ensimmäiseksi joonialaisen filosofian edustajaksi.
Sokrates ja hänen oppilaansa vakiinnuttivat sanojen 'filosofia' ja 'filosofi' käytön. Sokratesta voidaankin pitää ensimmäisenä varsinaisena filosofina sanan nykyisessä merkityksessä. Sokrateen ja hänen oppilaidensa ajattelu perustui kuitenkin heitä edeltäneeseen, edelläkin kuvattuun esisokraattiseen perinteeseen, sekä sofistikkaan, joita kumpaakin voidaan pitää yhtä lailla filosofisina. Myös Sokrates tunnettiin aluksi sofistina. Sanalla tarkoitettiin viisauden opettajaa. Sokrates kuitenkin vastusti sofisteja, ja sana sai negatiivisen sävyn — sitä voisi kuvata suomennos "viisastelija". Sokrates korosti, että hän ei tiedä mitään varmasti, ja että hänen "viisautensa" perustuu sille faktalle, että "hän tietää, ettei tiedä mitään". Siksi hän ei rohjennut pitää itseään varsinaisesti viisaana, vaan korosti olevansa ainoastaan "viisauden rakastaja".
[muokkaa] Filosofin rooli
Määritelmän mukaisesti filosofin ei siis itse tarvitse olla välttämättä viisas, riittää kun hän rakastaa viisautta. On vaikea määritellä, kuka tarkkaan ottaen on filosofi, ja kuka ei. Antiikin aikana rajanveto filosofian, uskonnon, luonnontieteiden, politiikan, retoriikan ja taiteiden välillä ei yleensäkään ollut kovin selvä, ja suurin osa tieteen ongelmista laskettiin kuuluvaksi filosofian alaan. Nykyään filosofina voidaan pitää filosofian alaan kuuluvien asioiden, kuten logiikan, tieto-opin, ontologian ja etiikan, tutkijaa ja harrastajaa.
Filosofilta vaaditaan ennen kaikkea omien aivojen käyttöä, eikä pelkkä asioiden ulkoa opettelu tee kenestäkään filosofia. René Descartes on kirjoittanut: "Meistä ei koskaan voi tulla [..] filosofejakaan, vaikka lukisimme kaikki Platonin ja Aristoteleen argumentit, mutta emme kuitenkaan pystyisi esittämään vankkaa arvostelmaa mistään asiasta. Siten olisimme kyllä oppineet historiaa, mutta emme harjoittamaan tiedettä." (Järjen käyttöohjeet, III)
Erityisesti antiikin aikana filosofin ajateltiin olevan myös kaiken hyveen perikuva. Platon määritteli, että valtiota johtavien filosofien tulisi olla luonteeltaan totuutta rakastavia, hyviä oppimaan ja muistamaan, tarkkanäköisiä, ylevämielisiä, lempeitä, sekä oikeudenmukaisen, hyvän ja kauneuden tuntevia. Heidän mielenlaatunsa tulisi olla tasasuhtainen ja miellyttävä, ja sen tulisi luonnostaan suuntautua kohti kunkin olevaisen ideaa. Heissä ei olisi valheellisuutta, ahneutta, kerskailunhalua, alhaisuutta eikä pelkurimaisuutta (Valtio, 484a-487a).
Sana "filosofi" on arvolatautunut tavalla, joka epäilyttää osaa filosofian parissa työskentelevistä. Kuitenkin julkisessa puheessa sana "filosofi" viittaa nimenomaan filosofian tutkijoihin. Keskiajan skolastikot viittasivat Aristoteleeseen kirjoittamalla vain "Filosofi" isolla alkukirjaimella.
[muokkaa] Sukupuoli
Suurin osa tunnetuista filosofeista, kuten muistakin tieteilijöistä, on läpi historian ollut miehiä. Tämä johtuu ennen kaikkea naisten heikommasta asemasta yhteiskunnassa erityisesti ennen uutta aikaa, jolloin naisilla ei ollut samanlaisia mahdollisuuksia opiskeluun kuin miehillä. Naisten vähäisyys saattaa johtua myös siitä, että miehet ovat suosineet miehiä historiankirjoituksessa, tai kiistanalaisemmin siitä, että loogisuutta vaativa tutkimusala ei ole vedonnut naisiin samalla tavalla kuin miehiin. Uudella ajalla tilanne on vähitellen muuttunut, ja nykyisin suuri osa filosofian opiskelijoista, samoin kuin muistakin korkeakouluopiskelijoista, on naisia. Suurten naisfilosofien joukkoon ovat nousseet muiden muassa Mary Wollstonecraft, Simone de Beauvoir, Martha Nussbaum, Hannah Arendt ja Susan Haack. Antiikin ajan filosofeista erottuvat naispuolisina muiden muassa Hypatia, Hipparkhia, Aspasia ja Arete Kyreneläinen, keskiajalta muiden muassa mystikot Pyhä Birgitta ja Hildegard Bingeniläinen.
[muokkaa] Sitaatteja
"Filosofi ei saa masentua, kun hän joutuu mittelemään voimiaan Onnettaren kanssa. Samaten rohkean miehen ei sovi joutua pelosta suunniltaan, kun sodan merkkitorvi törähtää. Vaikea tilanne merkitsee näet haastetta kummallekin heistä. Sotilas saa tilaisuuden kirkastaa kunniaansa, filosofi lujittaa viisauttaan."
- - Boëthius, Filosofian lohdutus, IV, pr. VII
"Filosofi, viisauden ystävä, haluaa viisautta kokonaisuudessaan; ei niin, että hän osaa siitä haluaisi. [..] Sitä joka on suoraa päätä halukas maistamaan kaikkia tiedonaloja, joka ryhtyy ilomielin oppimaan eikä koskaan saa kylläkseen, me täydellä syyllä nimitämme filosofiksi."
- - Platon, Valtio, 475b-c
"Filosofeja ovat ne, jotka kykenevät tavoittamaan sen mikä pysyy aina samana ja muuttumattomana, kun taas tähän kykenemättömät, keskellä asioiden moninaisuutta harhailevat ihmiset eivät ole filosofeja."
- - Platon, Valtio, 484b
"Niin järjetöntä ei voi sanoakaan, ettei joku filosofi olisi sitä jo sanonut."
- - Cicero, De Divinatione, II.58
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Kirjallisuutta / Lähteitä
- Boëthius: Filosofian lohdutus. Suom. Juhani Sarsila. Vastapaino. Jyväskylä 2001.
- Descartes, Réne: Teokset I. Yksityisiä ajatelmia. Järjen käyttöohjeet. Metodin esitys ja Optiikka. Kirjeitä 1619-1640. Gaudeamus, Helsinki 2001.
- Diogenes Laertios: Merkittävien filosofien elämät ja opit. Kustannusosakeyhtiö Summa, Helsinki 2003.
- Platon: Teokset 4. Valtio. Toinen painos. Helsinki: Otava, 1999.
