Kuuba

Kuuba on Karibianmerellä sijaitseva saarivaltio, jonka pinta-ala on 100 860 neliökilometriä ja väkiluku hieman yli 11 miljoonaa. Kuuban pääkaupunki on Havanna. Sosialistisen Kuuban johtaja on vuodesta 1959 ollut Fidel Castro, joka luovutti väliaikaisesti tehtävät veljelleen Raúlille kesällä 2006 jouduttuaan leikkaukseen.

[muokkaa] Historia

Pääartikkeli: Kuuban historia

[muokkaa] Siirtomaa-aika

Kristoffer Kolumbus saapui Kuuban saarelle ensimmäisenä eurooppalaisena 1492. Sitä ennen saarta asuttivat muun muassa arawakki-intiaanit. Ennen itsenäistymistään 1902 Kuuba oli ensin Espanjan siirtomaa ja sitten Yhdysvaltain miehittämä. Itsenäistyttyään Kuuba oli hallinnollisesti ja etenkin taloudellisesti voimakkaan riippuvainen Yhdysvaltain pääomasta.

Karibian meren suurimmalla saarella asui rauhallisia taino-intiaaneja, jotka espanjalaisten konkistadorien oli helppo kukistaa 1510-luvulla. Kun sairaudet ja itsemurhat hävittivät intiaanipopulaation, eurooppalaiset tuottivat Afrikasta lisää orjia, mm. työskentelemään sokeriruokoviljelmille. Tupakka- ja sokeriteollisuus nosti Kuuban 1800-luvulla yhdeksi maailman arvokkaimmista siirtomaista, josta espanjalaiset eivät halunneet luopua ja jonka britit, ranskalaiset ja amerikkalaiset yrittivät saada itselleen. Englantilaiset onnistuivat valloittamaan Kuuban 11 kuukaudeksi itselleen, mutta Pariisin rauha vuonna 1763 sisälsi vaihtokaupan, jossa Espanja sai Kuuban takaisin luovuttaessaan Britannialle Floridan. Näin Espanjan hallinto Kuubassa jatkui.

Siirtomaavaltojen pallotellessa valtaa, kasvoi kansan keskuudessa halu itsenäistyä. Kuubassa syntyneet espanjalaiset, kreolit, alkoivat olla tyytymättömiä raskaaseen verotukseen ja hallintoon. Maata hallitsivat Espanjassa syntyneet espanjalaiset. Vuosien 1810-25 välillä Meksiko ja Etelä-Amerikan maat olivat itsenäistyneet, mutta Puerto Rico ja Kuuba olivat edelleen Espanjan hallinnassa. Itsenäistynyt Yhdysvallat asettui tukemaan Espanjan valtaa, sillä Kuuban itsenäisyys olisi saattanut merkitä orjakapinaa tai ongelmia sokerikauppaan. Amerikkalaiset yrittivät kaksi kertaa ostaa Kuuban Espanjalta, vuosina 1848 ja 1854.

[muokkaa] Itsenäistyminen

Itsenäistymishalut voimistuivat sodaksi, jota käytiin kymmenen vuotta (1868-78). Se päättyi Espanjan voittoon, mutta kohotti kansallistunnetta ja lakkautti orjuuden. Seuraavan aseellisen kapinan voimahahmoja oli lehtimies, kirjailija ja lakimies José Martí, joka palasi maanpaosta Kuubaan vuonna 1895 käynnistämään itsenäisyystaistelun kenraali Máximo Gómezin kanssa. Marti kaatui reilun kuukauden kuluttua eikä tämäkään yritys johtanut itsenäisyyteen. José Martí on Kuuban suurimpia kansallissankareita. Harva tietänee, että tunnettu laulu Guajira guantanamera on Martin tekstiä.

Seuraava taistelu käytiin yllättäen Yhdysvaltoja vastaan. Se sai alkunsa "Mainen laukauksista"; USA:n sotalaiva Maine räjähti Havannan satamassa vuonna 1898 ja Yhdysvallat syytti siitä Espanjaa julistaen sodan. Se oli nopeasti ohi ja Kuuba siirtyi USA:lle. Kuuba itsenäistyi vuonna 1902, mutta niin talous kuin politiikkakin oli tiukasti USA:n ohjaksissa. USA:n valta oli kirjattu jopa perustuslakiin, joka johti Guantánamo Bayn sotilastukikohdan perustamiseen vuonna 1903. Kuubalaisilla oli vaihtoehtona hyväksyä perustuslaki tai joutua kokonaan miehitetyksi.

Seurasi sarja nukkehallituksia ja diktaattoreita. Korruptio kukoisti, mustaihoisia syrjittiin. Amerikkalaiset yhtiöt omistivat kaksi kolmasosaa maan viljelymaasta ja lähes kaikki kaivokset. Yleislakko vuonna 1933 syöksi presidentti (diktaattori) Machadon vallasta nostaen armeijan kersantti Fulgencio Batistan johtoon. Aluksi hän kätkeytyi nukkepresidenttien taakse, mutta vuonna 1940 hänet valittiin vaaleilla maan presidentiksi. Neljän vuoden kuluttua, jälleen vapaissa vaaleissa, Batistan ehdokas hävisi. Hän yritti paluuta, mutta teki varmuuden vuoksi vallankaappauksen kolme kuukautta ennen vuoden 1952 vaaleja. Vaalien peruuntuminen esti erään korruptiota vastustavan Ortodoxo-puolueen kandidaatin lähes varman valinnan parlamenttiin. Ehdokas oli 25-vuotias Fidel Castro. Yhdysvallat tunnusti Batistan hallituksen.

Ainekset vallankumoukseen olivat valmiit. Havannan miljonäärit olivat Keski- ja Etelä-Amerikan rikkaimpia, suuri osa Kuuban kansasta oli aliravittuja ja lukutaidottomia. Ensimmäinen aseellinen yritys tehtiin 26. heinäkuuta 1953 (päivämäärästä tuli myöhemmin vallankumousliikkeen nimi). Armeijan tukikohtaan Santiago de Cubassa hyökkäsi 119 kapinallista. Heistä 55 jäi kiinni, kidutettiin ja teloitettiin. Fidel Castro pääsi pakenemaan, mutta hänet saatiin kiinni viikkoa myöhemmin. Vangitsija, luutnantti Sarria passitti Castron pikateloituksen sijasta vankilaan ja sai itse maksaa teosta vankeudella. (Castro vapautti hänet päästyään valtaan.)

Castron vangitseminen tuli yleiseen tietoon ja hänelle oli pakko myöntää oikeudenkäynti. Hänen pitämästään puolustuspuheesta tuli tärkeä vallankumouksen julistus. Castro tuomittiin 15 vuodeksi vankeuteen Isla de Pinosin saarelle (nykyään Isla de la Juventud).

Myös muita vallankumoustaistelijoita oli tuomittu samaan vankilaan, muun muassa Castron nuorempi veli Raúl. Castro kumppaneineen ei ehtinyt olla vankilassa kuin kaksi vuotta, sillä Batista valitutti itsensä presidentiksi vuonna 1955 ja päästi suosiota tavoitellen kaikki poliittiset vangit vapaaksi. Castro lähti Meksikoon, josta hän seuraavana vuonna palasi salaa Granma-nimisellä moottoriveneellä Kuubaan. Parikymmentämetriseen alukseen oli ahtautunut 81 sissiä, yksi heistä oli argentiinalainen Ernesto Guevara. Vain 15 sissiä pääsi turvaan vuoristoon.

[muokkaa] Vallankumouksen jälkeen

Batista pakeni Kuubasta tammikuun 1. päivänä 1959 ja samana päivänä "parrakkaat", barbudos, marssivat Santiago de Cubaan. Tuomari Manuel Urrutiasta tuli presidentti, Castrosta pääministeri. Vuonna 1959 Fidel Castro nousi valtaan, mitä seurannut kansallistaminen katkaisi nopeasti Kuuban välit Yhdysvaltoihin, joka julisti maan kauppasaartoon, joka on edelleen voimassa. Tämän seurauksena Castro hakeutui Neuvostoliiton liittolaiseksi, vaikkei hän alun perin ideologisesti pitänytkään neuvostososialismista, kuten ei myöskään hänen ystävänsä Che Guevara.

Kylmän sodan loputtua Kuuba on menettänyt Neuvostoliiton maksamaan sokerin maailmanmarkkinahinnan ylittäneeseen ostohintaan sisältyneen talousavun ja ajautunut huomattaviin talousvaikeuksiin. 1990-luvun puolessa välissä maassa oltiin lähellä nälänhätää. Talouden ahdingon takia hallitus joutui hieman tinkimään sosialistisista periaatteistaan ja laillistamaan muun muassa dollarin käypänä maksuvaluuttana.

Taloudelliset olot ovatkin jo huomattavasti parantuneet, osin turistidollarien myötä. Toisaalta dollarin ero on jo luonut väestön keskuuteen sosiaalista eriarvoisuutta, muun muassa prostituutiota, koska kaikissa ammateissa ei ole mahdollista päästä käsiksi turistien ulkomaiseen valuuttaan. Silti suurimmalla osalla Kuubalaisista olot ovat muihin kehitysmaihin verrattuna selvästi paremmat. Kansalaisten lukutaito on korkealuokkaista, mikä on omalta osaltaan yhdessä sosialistisen mallin mukaisen työllistämissysteemin kanssa mahdollistanut myös ihmisille riittävän varallisuuden.

Yhdysvalloilla on Kuubassa vuonna 1898 perustettu Guantanamo Bayn laivastotukikohta, jota Kuuba vaatii itselleen. Tukikohta vuokrattiin Yhdysvalloille Kuuban itsenäistyessä. Afganistanin sodan jälkeen se on tullut kuuluisaksi paikkana, jossa al-Qaida ja Taliban-yhteyksistä epäiltyjä vankeja on pidetty jo vuosia ilman syytteitä. Kuubassa oli myös Neuvostoliiton Lourdesin kuunteluasema vuodesta 1964, josta Venäjä vetäytyi 2001.

[muokkaa] Katso myös

Kuuban ohjuskriisi

[muokkaa] Politiikka

Kuuban johtaja Raul Castro.

Kuuban vallankumous syrjäytti Fidel Castron johdolla tammikuussa 1959 USA:n tukeman Fulgencio Batistan autoritaarisen hallinnon. Yhdysvaltain julistettua Kuuban kauppasaartoon alkoi Castron uusi hallitus turvautua Neuvostoliiton ja itäblokin kanssa tehtävään yhteistyöhön.

Kuubassa on sosialistinen hallintojärjestelmä. Kuubassa on käytössä yksipuoluejärjestelmä, tämä puolue on Kuuban kommunistinen puolue (Partido Comunista de Cuba) jonka pääsihteerinä toimii Fidel Castro. Kuuban kommunistinen puolue on yhteiskunnan johtava ideologinen voima, joka ei kuitenkaan osallistu vaaleihin. Valtioelimet valitaan vaaleilla, joissa ehdokkaat asetetaan kansalaisten avoimissa kokouksissa asuinalueilla.

Presidentillä on toimeenpanovalta ja kansalliskokouksella lainsäädäntövalta. Kuuban lakijärjestelmä perustuu espanjalaiseen ja amerikkalaiseen lakiin, nojaten vahvasti sosialistiseen lakiteoriaan.

Presidentti, varapresidentti ja kansalliskokous (Asemblea Nacional del Poder Popular) valitaan vaaleilla viiden vuoden jaksoiksi. Kansalliskokous koostuu 609 paikasta. Vaaleissa kunkin ehdokkaan on saatava vähintään 50 prosentin kannatus tullakseen valituksi. Presidentti tekee suosituksen ministereistä kansalliskokoukselle joka nimittää ministerit. Kansalliskokous nimittää itselleen myös 31-jäsenisen valtioneuvoston, joka toimii eduskunnan tilalla, kun tämä ei ole paikalla. Tämä on harvinaislaatuista demokratiaa kehitysmaissa.

Valtion päämiehen ja presidentin paikkaa pitää Fidel Castro vuodesta 1976 lähtien. Varapresidenttinä toimii Raúl Castro. Seuraavat vaalit Kuubassa pidetään vuonna 2008. Castron kansansuosio on valtava ja karismaattisen ja taitavan Castron arvellaan johtavan Kuubaa kuolemaansa asti.

Toisinajattelijat keräsivät 11. toukokuuta 2002 yli 10 000 nimeä saadakseen kansanäänestyksen demokratian ja ihmisoikeuksien palauttamisesta, sananvapaus ja elinkeinovapaus mukaan lukien. Castro ei toteuttanut äänestystä, vaan ilmoitti keränneensä yli kahdeksan miljoonan ihmisen nimet adressiin, jonka perusteella hän julisti Kuuban sosialistinen järjestelmän peruuttamattomaksi. Castro väittää, että hänen hallintoaan tukee 99% kansasta, mutta opposition toimintamahdollisuuksia on rajoitettu.

Yli miljoona ihmistä on paennut tai muuttanut Kuubasta Castron hallinnon aikana, joista suurin osa Yhdysvaltoihin Floridan osavaltioon, jossa he muodostavat hyvin merkittävän väestöryhmän.

Kuubassa opposition edustajia vangitaan, vapaita ammattiyhdistyksiä ei sallita, korttelijohtajat ovat vastuussa kansalaisten vakoilusta ja kansalaisia kontrolloidaan yksityiskohtaisesti. Keväällä 2003 viranomaiset pidättivät yli 70 Yhdysvaltain hallituksen rahoittamaa toisinajattelijaa. Amnesty Internationalin mukaan vuonna 2006 Kuubassa oli 72 poliittista vankia, heistä 60 on pidätetty kevään 2003 ratsioissa. ^[1] Yhdysvaltojen Kuuba-koordinaattorin mukaan yli 11 miljoonan asukkaan Kuubassa on nykyään jopa satoja demokraattista liikettä tukevia kansalaisia. ^[2]

Sosialistisen ideologian mukaisesti yksityisyrittäjyys on rajoitettua. Lähimpinä yksityisyrittäjyyttä ovat torikauppiaat, maanviljelijät, yksityiset kotimajoitukset sekä kotiravintoloitsijat. Torikauppiaat joutuvat maksamaan joka kuukausi 40CUC valtiolle torikaupankäynnistä sekä puolet siitä minkä he tuottavat yli neljänkymmenen CUC:in. (CUC=peso convertible) Maanviljelijät joutuvat myymään puolet sadostaan valtiolle, valtion määrittämällä hinnalla. Puolet sadostaan he saavat myydä omalla hinnallaan esim. tienvarsilla jne. Kotiravintoloitsijat saavat pitää kotonaan ravintolaa, mutta joutuvat maksamaan kuukausittaista veroa valtiolle. Kotiravintoloitsijoitakin säätelevät monet rajoitukset, esim. kotiravintoloissa ei saa myydä hummeria, tosin kieltoa uhmataan lähes aina ja tarkastajille näytetään ns. hummeritonta ruokalistaa.

[muokkaa] Yhteiskunta

[muokkaa] Terveydenhoito

Vallankumousta edeltävänä aikana suuria sairaalapaikkoja ja lääkäreitä oli suurimmaksi osaksi vain suurimmissa kaupunkikeskuksissa ja tuhannet epäonniset maaseudun asukkaat saattoivat kuolla siksi, koska heillä ei ollut varaa matkustaa lääkärin luokse. Vallankumouksen jälkeisessä Kuubassa tuodaan maaseudun asukkaiden tarvitsemaa lääkärinapua myös maalaisille ja se on ilmaista. Kehitysmaana Kuuba on onnistunut saavuttamaan suhteellisen korkean odotetun eliniän (77,23 vuotta) ja lukutaidon (97%) kansalaisilleen. Vertauksena lähinaapuri Honduras vastaavasti: 69 vuotta ja 76%.

Kuubassa on käytössä perhelääkäri järjestelmä, ja jokaisella yleislääkärillä on vastuullaan 120 perheen terveydenhoito. Yleisestä mallista poiketen Kuubassa lääkärit tekevät kotikäyntejä, maassa oli vuonna 2000 yli 30 000 yleislääkäriä. Erikoissairaanhoidon palveluja Kuubassa tuottaa kolmiportainen järjestelmä: Ensimmäisenä tulevat perhelääkärit, ja heidän tukenaan toimivat erikoislääkäreiden poliklinikat, joiden lisäksi aina tarpeen vaatiessa potilas voidaan lähetetään aluesairaaloihin, provinssisairaaloihin ja yliopistollisiin sairaaloihin.

Kuuba on toimittanut terveydenhuoltopalvelujaan myös ulkomaille. Esimerkkinä mainittakoon sen Venezuelan kanssa tekemä sopimus, jossa Kuuba toimittaa lääkäreitä maahan, ja saa vastineeksi raakaöljyä selvästi alle maailmanmarkkinahintojen. Vuoden 2004 Pakistanin maanjäristyksen jälkeen Kuuba lähetti maahan yli 2500 lääkäriä ja alle puolessa vuodessa he olivat hoitaneet yli 1.7 miljoonaa pakistanilaista. Kuuban rahoittaa laajaa kansainvälinen terveysohjelma, joka toimii 68 kehitysmaassa. Pysyvissä humanitaarisissa tehtävissä maailmalla on kaikkiaan yli 25 000 kuubalaislääkäriä. Kuuba on myös kouluttanut tuhansia ulkomaalaisia lääkäreitä ilmaiseksi. ^[3]

[muokkaa] Koulutus

Terveydenhuollon lisäksi myös kuuban koulutusjärjestelmä on hyvin korkealla tasolla. Koulutus kaikilla asteilla on ilmaista ja kansalaisten peruskoulutus onkin korkea. Lukutaidossa he voittavat ylivoimaisesti muiden Latinalaisen Amerikan valtioiden kansalaiset. Kuuba ei ole noudattanut Unescon koulutukseen suosittelemaa 7 prosentin osuutta bruttokansantuotteesta, vaan se käyttää siihen yli 8,5 prosenttia BKT:sta. Muissa alueen maissa osuus on BKT:n osuus koulutuksesta on keskimäärin 2,5-4 prosenttia. Kuuban koulujärjestelmä on virallisesti ateistinen, mutta kouluissa toimii opettajina myös kirkon työntekijöitä.

[muokkaa] Naisten asema

Kuuba poikkeaa paljon alueen muista maista kun kyseessä on naisten aseman. Kuubassa esimerkiksi abortti on laillinen ja sitä pidetään naisen oikeutena riippumatta iästä, siviilisäädystä tai olosuhteista. Tämä on hyvin poikkeuksellista Latinalaisessa-Amerikassa, jossa abortti on usein kielletty, vaikka raskaus vaarantaisi äidin terveyden.

Kuuban työvoimasta naisia on 41 prosenttia, mutta korkeammin koulutetusta työvoimasta peräti 67 prosenttia. Johtavassa asemassa olevista on naisia 31 prosenttia ja jopa kolmannes parlamentin jäsenistä on myös naisia. Kuubassa on erittäin vahva naistenliike, siihen kuuluu jopa yli 3.8 miljoonaa naista.

[muokkaa] Aluejako

Kuuba on jaettu 14 provinssiin, jotka on vielä jaettu 169 kuntaan ja yhteen erityiskuntaan (Isla de la Juventud).


Isla de la Juventud (Nuoruuden saari) Pinar del Río La Habana (Havanna) Ciudad de La Habana (Havannan kaupunki) Matanzas Cienfuegos Villa Clara Sancti Spíritus	Ciego de Ávila Camagüey Las Tunas Granma Holguín Santiago de Cuba Guantánamon provinssi

[muokkaa] Maantieto

Kuuba satelliittikuvassa marraskuussa 2001

Kuuban tasavalta sijaitsee samannimisellä saarella keskellä Karibianmerta. Kuuba on Karibian suurin saari ja kuuluu Isojen Antillien saariryhmään. Kuuba rajoittuu lännessä Meksikonlahteen ja Jukataninsalmeen, pohjoisessa Floridansalmeen ja Bahamasaariin, idässä Windwardin väylään ja etelässä Karibianmereen. Lähimmät naapurit ovat lännessä Jukatanin niemimaa (Meksiko), pohjoisessa Florida (USA) ja Bahamasaaret, idässä Haiti sekä etelässä Jamaika ja Caymansaaret (Yhdistynyt kuningaskunta). Kuuba on ylänköjen ja vuoristojen hallitsemaa, ja sen korkein kohta on Pico Real del Turquino (2 005 m). Ilmasto on trooppinen, mutta sitä viilentävät monet tuulet. Sadekausi kestää toukokuusta lokakuuhun. Maan suurin kaupunki on pääkaupunki Havanna. Muita tärkeitä kaupunkeja ovat Santiago de Cuba ja Camagüey.

[muokkaa] Talous

Yhdysvallat on pitänyt Kuubaa yksipuolisessa kauppasaarrossa vuodesta 1962 asti. Kauppasaarto ei rajoita vain Yhdysvaltalaisten yritysten käymää kauppaa Kuubaan, vaan se koskee myös ulkomaisia yrityksiä jotka käyvät kauppaa sekä Yhdysvalloissa että Kuubassa. Esimerkkinä mainittakoon Japanilainen Tyota, jonka alihankkijatkaan eivät saa käyttää Tyotalle toimittamissa osissa Kuubasta peräisin olevaa nikkeliä. Eli kauppasaarrolla on hyvin laajat vaikutukset Kuuban talouteen kaikilla sen osa-alueilla. YK:ssa on äänestetty jo 15 vuoden ajan tuon kauppasaarron purkamisesta, mutta joka kerta se on kaatunut Yhdysvaltojen, Israelin sekä parin muun maan vastustukseen. Viimeisin äänestys pidettiin 8.11.2006, ja jälleen kerran esitys kauppasaarron purkamisesta kaatui parin maan vastustukseen. ^[4]

Kuuban talous on ollut varsin riippuvainen sokeriruo'on viennistä, mutta koska sokerin maailmanmarkkinahinta on nykyään alhainen on viime vuosina sokeriteollisuutta ajettu alas. Myös nikkeliteollisuudella on merkittävää Kuubassa, se tuottaa 6.2 prosenttia koko maailman nikkelistä. Maassa on käytössä sosialistinen talousjärjestelmä, eikä hallitus ole osoittanut merkkejä tehdä kapitalistisia uudistuksia. Matkailijoiden mukana tuli käyväksi valuutaksi Yhdysvaltain dollari.

25. lokakuuta 2004 Castro ilmoitti, että marraskuusta 2004 lähtien dollarin käyttäminen maksuvälineenä kiellettään ja viralliseksi valuutaksi tuli kansallisen peson rinnalle vaihdettava peso. Paikalliset pankit ja vaihtopisteet (nimeltään CADECA) vaihtavat dollareita pesoiksi, mutta vaihdolle on määrätty 10% palkkio, joten dollarin ostokurssi vaihdettavan peson suhteen on 1:0,9. Muita valuuttoja kuten euroja vaihdetaan samaan kurssiin kuin ne olisivat USA:n dollareita. Kuuba pyrkii myös muilla tavoin tasaamaan kansalaisten tuloeroja. Valuuttakauppojen tuotteiden hinnoissa on joskus jopa yli 200 prosenttia veroa ja sähkön hinta on porrastettu niin että kohtuudella sitä käyttäville se on lähes ilmaista, mutta sen hinta nousee portaittain aina kulutuksen mukaan.

Keskiverto kuubalainen tienaa vain n. 20-25 € kuukaudessa, jonka takia turistien parissa työskentelevät lähes elävät juomarahoillaan. Esim. tarjoilija saattaa saada yhdessä illassa enemmän rahaa tippinä kuin mitä hän saa valtiolta palkkaa kuukaudessa. Vuonna 2005 valtio nosti palkkoja merkittävästi, niin yksityisellä kuin valtiollisellakin sektorilla. Myös eläkkeitä on nostettu, ja Castro lupasi että korotukset tulevat myös jatkumaan. Kuubalaisten keskipalkkaa arvioitaessa on kuitenkin hyvä muistaa se ettei se vastaa rahan todellista ostovoimaan Kuubassa. Kun ottaa huomioon valtion subventiot useisiin perustuotteisiin sekä palveluihin joita sosialistinen yhteiskunta tarjoaa kansalaisilleen, niin voidaan laskea että keskiverto kuubalaisen ansiotulot vastaavat kokonaisarvoltaan yli 800 euroa.

Viime aikoina turismista on tullut yhä merkittävämpi elinkeino (44% valtion tuloista tulee turismista). Kuubasta poistuessa pitää maksaa 25 CUC:n maastapoistumisvero. Vuonna 2005 Kuubassa kävi yli 2.3 miljoonaa turistia.^[5] Suosituimpia turistikeskittymiä ovat Varadero ja Guardalavaca, joissa käy paljon kanadalaisia, meksikolaisia, italialaisia ja saksalaisia, myös muutamat suomalaismatkanjärjestäjät vievät matkailijoitaan Kuuban aurinkoon.

Kuuban hallitus on ilmoittanut yhdistävänsä tulevaisuudessa vaihdettavan peson ja kansallisen peson yhdeksi valuutaksi.

[muokkaa] Merkittävimmät luonnonvarat

[muokkaa] Merkittävimmät vientituotteet

nikkeli
sokeri
tupakka
bioteknologian tuotteet

[muokkaa] Kulttuuri

[muokkaa] Musiikki

Kuubalaisen musiikin juuret ovat Espanjassa ja Länsi-Afrikassa, mutta vaikutteita on tullut lukuisista muistakin kulttuureista. Vastaavasti kuubalainen musiikki on vaikuttanut 1800- ja 1900-luvuilla muun muassa jazziin, salsaan, argentiinalaiseen tangoon ja espanjalaiseen uuteen flamencoon ("nuevo flamenco").

Viime aikoina kuubalainen musiikki on saavuttanut kansainvälistä suosiota amerikkalaisen Ry Cooderin vuonna 1997 tuottaman Buena Vista Social Club-levyn myötä. Buena Vista Social Clubista tehtiin myös laajalevikkinen dokumenttielokuva. Yhtyeen jäsenet saivat myös henkilökohtaista julkisuutta ja esimerkiksi Ibrahim Ferrer saavutti suosiota myös Suomessa sekä esiintyi Pori Jazz -tapahtumassa kesällä 2003.

[muokkaa] Urheilu

Baseball on Kuuban suosituin laji. Muita lajeja ovat koripallo, lentopallo, yleisurheilu ja nyrkkeily.

[muokkaa] Lähteet

[muokkaa] Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on lisää materiaalia aiheesta Kuuba.

Matkaopas aiheesta Cuba Wikitravelissa (englanniksi)
Kuuba.org Suomi-Kuuba-seuran verkkojulkaisu
Suomen ulkoministeriön Kuuba-perustietopaketti
Suomen ulkoministeriön Kuuba-artikkeli
Infoportal Cuba

Karibianmeren saaret

Keski-Amerikan ja Karibianmeren valtiot

Epäitsenäiset alueet

Amerikka | Etelä-Amerikka | Pohjois-Amerikka | Latinalainen Amerikka

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org../../../k/u/u/Kuuba.html

Luokat: Neutraali näkökulma keskustelunalainen | Kuuba | Karibianmeren valtiot | Karibianmeren saaret

We provide Linux to the World