Baseball

Wikipedia

Citizens Bank Parkin baseball-kenttä Philadelphiassa

Baseball on joukkuepallopeli, joka on erityisen suosittua Amerikoissa ja Itä-Aasiassa. Se muistuttaa suomalaista pesäpalloa. Softball on baseballia muistuttava peli, jota pelataan isommalla pallolla ja jossa syöttö tapahtuu alakautta. Suomessa baseballia pelataan yhdellä sarjatasolla, Baseballin SM-sarjassa.

[muokkaa] Pelin kulku

Syöttäjän syötön liikkeet

Baseball-pallo

Lyöjä ja sieppari

Lajin ensimmäiset säännöt kirjoitti Alexander Cartwright vuonna 1845. Baseballissa lyöjä yrittää lyödä syöttöä, jonka nopeus on parhaimmillaan yli 150 km/h. Syöttö on suora, jos pallo menee kotipesän yli lyöjän polvien ja rintakehän välistä tai lyöjän mailan ylittäessä syöttötilanteessa kotipesän. Kolmella suoralla lyöjä palaa. Lyöjä ei voi palaa pallon mennessä laittomalle alueelle mailakosketuksen johdosta, oli kyseessä sitten kolmas suora tai ei. Poikkeuksia tästä säännöstä ovat laittomalla alueella tehdyt kopit ja kolmanteen suoraan syöttöön lyödyt ns. näpäytykset, jotka päätyvät laittomalle alueelle. Neljällä väärällä lyöjä ansaitsee vapaataipaleen ykköselle - samoin myös, jos syöttö osuu häneen tai hänen maila siepparin hanskaan. Kun lyöjä lyö laillisen, hänestä tulee juoksija. Kuten pesäpallossa, johonka Tahko Pihkala otti vaikutteita baseballista, juoksijat yrittävät edetä pesiä ja tehdä juoksuja. Puolustavien kenttäpelaajien tehtävänä on yrittää polttaa juoksijat. Palot kuitenkin tulevat useammin lyöjistä kuin juoksijoista, eli pelin päämielenkiinto on syöttäjän ja lyöjän välisessä taistelussa. Vuoro vaihtuu kolmesta palosta. Enemmän juoksuja yhdeksässä vuorossa tehnyt joukkue voittaa ottelun. Pelin ollessa tasatilanteessa yhdeksän vuoroparin jälkeen, jatketaan lisävuoropareille, joita pelataan, kunnes yhden päättyessä toinen joukkue johtaa. Pelit saattavat joskus venyä hyvinkin pitkiksi, jopa viidentoista tai (erittäin harvoin) yli kahdenkymmenen vuoroparin mittaisiksi.

[muokkaa] Baseball-kenttä

Baseball-kenttä koostuu etu- sekä takakentästä. Etukenttä on neliö, jonka kulmissa on pesät. Ykkönen on kotipesältä oikealle. Suorat laitonrajat ovat noin 100 metriä pitkät. Jos lyöjä onnistuu lyömään pallon 'takalaittomaksi', niin kyseessä on homerun - kunnari.

Syöttäjän etäisyys lyöjästä on 18,44 metriä. Puolustuksen pelipaikat ovat:

Baseballkenttä ja puolustuksen paikat

Syöttäjä (pitcher)(P)
Sieppari (catcher) (C)
Ykkönen (1st)
Kakkonen (2nd)
Kolmonen (3rd)
Shortti (short stop) (SS) (suomalainen 'polttaja' kertoo paremmin, mitä pelaaja tekee)
Vasen laita (LF)
Sentteri (CF)
Oikea laita (RF)

[muokkaa] Pelin säännöistä

Baseball-peli käynnistyy kotijoukkueen ollessa ulkovuorossa (puolustaa) ja vierasjoukkueen lyödessä (hyökkää) ensin. Lyövä joukkue on ryhmittänyt pelaajansa yhdeksän miehen lyöntijärjestykseen, jonka mukaan edetään koko pelin ajan. Lyöntijärjestyksen muuttaminen kesken peliä ei ole mahdollista, mutta puolustuksessa pelaajien paikkoja saa vaihdella. Vaihtopelaajia saa vaihtaa kentälle pelin aikana, tällöin kentälle tullut pelaaja ottaa pois kentältä tulevan pelaajan paikan lyöntijärjestyksessä. MLB:n kahdesta liigasta toisessa, American League'ssa, syöttäjä ei osallistu peliin oman joukkueensa lyöntivuoron aikana, hänet lyöntijärjestyksessä korvaa syöttäjän sijaislyöjä, Designated Hitter (DH), joka vuorostaan ei osallistu joukkueensa ulkopeliin.

Jokainen vuoro (inning) kestää niin kauan, että puolustava joukkue polttaa kolme lyövän joukkueen pelaajaa. Jos kuitenkin pelataan viimeisen vuoroparin jälkimmäistä vuoroa (bottom of n:th inning) ja lyövä joukkue tekee voittavan juoksun, peli päättyy automaattisesti. Lyöjä voi palaa monella tavalla: hän voi lyödä kopin (fly out); lyödä maapallon, joka ehditään heittämään ykköspesälle ennen kuin lyöjä ehtii juosta sinne (ground out); hän voi lyödä pallon kopiksi laittomalle alueelle (foul out); hänelle voidaan heittää kolme suoraa syöttöä (strike out); tai hän voi näpyttää kolmannen hänelle syötetyn suoran laittomaksi (strike out by bunting foul).

Lyövän pelaaja tarkoituksena on päästä itse pesälle tai, pesillä ollessa omia pelaajia, heidän etenemisen varmistaminen. Pesälle päässyt pelaaja, juoksija, voi myös palaa: puolustuspelaajan koskettaessa häntä pallolla (tai hanskalla, jossa on pallo) pesien välillä (tag out); pallon omaavan puolustuspelaajan astuessa juoksijan yrittämälle pesälle, kun edelliselle pesälle palaaminen on toisen juoksijan takia mahdotonta (force out); juoksijan juostessa pesäpolun (basepath) vierestä; juoksijan ohittaessa edellään etenevän juoksijan; lyödyn pallon osuessa juoksevaa pelaajaan tai juoksijan edetessä useamman pesän koskematta kaikkiin ohittamiinsa pesiin. Toisin kuin pesäpallossa, baseballissa kopilla juoksijat saavat edetä, kuitenkin tällaisessa tilanteessa eteneminen seuraavalle pesälle saa alkaa vasta kun puolustava pelaaja koskee palloa - vaikka koppi onnistuisikin pienen taiteilun jälkeen. Laittomilla lyönneillä eteneminen on kiellettyä. Pesän varastaminen (stealing; eteneminen ilman lyöjän osumista palloon) on myös sallittua ja yleistä.

Kuten pesäpallossakin, puolustus voi saman tilanteen aikana polttaa useamman lyövän joukkueen pelaajan: kahden palon (double play) tilanteista yleisimpiä ovat ykköspesällä olleen juoksijan polttaminen kakkoselle ja lyöjän ykköselle sekä kopin jälkeen myös yhden etenevän juoksijan polttaminen ennen takaisin lähtöpesälle ehtimistä, kolmen palon tilanteet (triple play) ovat hyvin harvinaisia, johtuen hyvin pitkälti oikeiden olosuhteiden (2 juoksijaa, ei paloja) harvinaisuudesta, yleisin kolmen palon tilanne muodostuu joko shortin tai kakkosen ottaessa kopin lyönnistä, joka on saanut kakkos- ja ykköspesällä olevat juoksivat etenemään, astuessa kakkoselle ja heittäessä pallon tämän jälkeen ykköspesälle.

[muokkaa] Tilastomerkinnöistä

Baseballin yksi mielenkiintoisimmista puolista monien ihmisten mielestä on sen tilastollisuus: lähes kaikki pelin aikaiset tapahtumat voidaan merkata muistiin johonkin kategoriaan.

Pelin tärkeimpiin luettavat tilastot lyötyvät ymmärrettävästi lyöntipelistä ja syöttäjän toiminnasta. Lyöjien kannalta tärkeimmät tilastot ovat osumakeskiarvo (batting average, BA), Slugging Percentage (SLG), On-Base Percentage (OBP), tuodut juoksut (runs, R), lyödyt juoksut (runs batted in, RBI), vapaataipaleet (walks tai bases on balls, BB), kunnarit (home runs, HR) ja varastetut pesät (stolen bases, SB). Syöttäjän kannalta tärkeimpiin arvoihin voidaan lukea voitot (wins, W), tappiot (losses, L), ansaittujen juoksujen keskiarvo (earned run average per nine innings pitched, ERA), syötetyt vuorot (innings pitched, IP), annetut osumat ja vapaataipaleet vuoroa kohti (walks plus hits per innings pitched, WHIP) sekä vastustajien lyöjien osumakeskiarvo (opponents' batting average, BAA).

Lisäksi voidaan laskea esimerkiksi puolustuksen tehokkuutta laskeva ns. kenttäpeliprosentti (fielding percentage, FPCT). Olemassa on myös muita, hieman vaikeammiksi meneviä tilastoimismenetelmiä.

Tilastojen laskeminen on periaatteessa hyvin helppoa, laskemisen helpottamiseksi on hyvä määrittää muutama perustilasto:

Lautasesiintyminen (plate appearance, PA) tapahtuu pelaajan vuoron ilmaantuessa lyöntijärjestyksessä.

Pelaajan lyöntivuoro (at-bat, AB) on lautasesiintymisten määrä, josta on vähennetty vapaataipaleet, ns. uhrautumislyönnit (sacrifice fly, SF ja sacrifice hit (tai bunt), SH, eli lyönnit, joilla lyöjä palaa, mutta juoksijat etenevät) ja lyöjään osuneet syötöt (hit by pitch HBP, tästä siis seuraa vapaataival).

Osuma (hit, H) tapahtuu lyöjän osuessa syötettyyn palloon niin, että kukaan puolustuspelaaja ei saa sitä kiinni tai ei ehdi heittämään palloa ykköspesälle ennen lyöjän sinne saapumista. Osumaksi ei lasketa puolustuksen virheen (error), esim. epäonnistunut koppi tai heitto, kautta lyöjän ehtimistä pesälle tai pesälle ehtimistä tilanteessa, jossa puolustus päättää polttaa toisen juoksijan (fielder's choice). Osumat voidaan myös jaotella yhden pesän (single), kahden pesän (double, 2B) ja kolmen pesän (triple, 3B) osumiksi (perustuen lyöjän etenemiseen) sekä kunnareiksi.

Ansaittu juoksu (earned run, ER) merkitään syöttäjälle tilanteesta, jossa hänen pesälle päästämänsä (joko osuman tai vapaataipaleen kautta) juoksija jouksee kotipesään. Kuitenkaan syöttäjälle ei tule merkintää virheellä pesälle päässeistä juoksijoista, eikä myöskään tilanteessa, jossa ilman tapahtuneita virheitä vuoro olisi jo päättynyt. Käytännössä annettujen juoksujen määrä kertoo myös puolustuksen tehokkuudesta.

Syöttäjän syötetyt vuorot lasketaan kolmasosavuoron tarkkuudella: yhdestä syöttäjän aikana tapahtuneesta palosta merkataan kolmasosavuoro (näin 3 paloa=vuoro).

Poltto (put out, PO) merkitään kenttäpelaajalle hänen ollessa juoksijan tai lyöjän polttava pelaaja. Mikäli pelaajan pitää heittää pallo toiselle kenttäpelaajalle polton saamiseksi, merkitään hänelle polton avustus (assist, A).

Näiden avulla voidaan laskea perustilastoja:

BA=(H)/(AB), kertoo siis lyöjän todennäköisyydestä saada osuma. Hyvillä pelaajilla tämä on yli .300, mutta ei juuri koskaan yli .350.

SLG=(H+2B+2*3B+3*HR)/(AB), eli edetyt pesät per lyöntivuoro. SLG on kuvaa pelaajaan voimaa. Hyvällä, voimakkaalla lyöjällä SLG tulisi olla yli .500.

OBP=(H+BB+HBP)/(AB+BB+HBP+SF), eli lyöjän todennäköisyys ehtiä pesälle lyöntivuoron aikana. Raja-arvo tässä on noin .400.

ERA=(ER*9)/(IP), tämä arvo siis kertoo monta juoksua syöttäjä keskimäärin antaa yhdeksän vuoron aikana. ERA:n keskiarvot MLB:ssä ovat vaihdelleet aikakausien mukaan. Nykyisin erinomaisen syöttäjän ERA on alle 3, hyvin harvoin alle 2, keskinkertaisen syöttäjän arvon ollessa yli 4.

BAA=(H)/(IP*3+H), tässä siis osumat tarkoittavat syöttäjän antamia osumia. Tämän tilaston raja-arvojen määrittämisessä voidaan käyttää hyväksi osumakeskiarvoa: jos syöttäjän BAA on .300 ovat kaikki häntä vastaavat lyöjät hänen syöttessä erinomaisia ja jos BAA on .200 kaikki huonoja.

FPCT=(PO+A)/(PO+A+E), tilasto kertoo siis kenttäpelaajan puolustuspelin virheettömyydestä. Tarkkaa raja-arvoa tähän on vaikea määritää, sillä eri kenttäpelaajille tulee pelien aikana paikastaan riippuen hyvin erilainen määrä polttojen mahdollisuuksia, eli samalla myös virheiden mahdollisuuksia. Kun shortilla voi olla kautta (MLB: 162 peliä) kohti 20 virhettä, hyvällä takakentän kulmamiehellä niitä on vain muutamia.

[muokkaa] Sarjoista

Lajin huippua edustaa USA:n kaksi ammattilaissarjaa: National League (NL) ja American League (AL), jotka yhdessä muodostavat Major League Baseballin. Tämän lisäksi pelataan pienempiä sarjoja. Ammattilaissarjoja on lisäksi Keski- ja Etelä-Amerikassa, Japanissa, Etelä-Koreassa ja Taiwanissa. Suomessa lajia pelataan SM-sarjassa.