Koboltti
Wikipedia
|
|||||
| Yleistä | |||||
| Nimi | Koboltti | ||||
| Tunnus | Co | ||||
| Järjestysluku | 27 | ||||
| Luokka | siirtymämetalli | ||||
| Lohko | d-lohko | ||||
| Ryhmä | 9 | ||||
| Jakso | 4 | ||||
| Tiheys | 8,90×103 kg/m3 | ||||
| Kovuus | 5,0 (Mohsin asteikko) | ||||
| Väri | metallinen, harmaa sävy | ||||
| Löytövuosi, löytäjä | 1730–1737, George Brandt | ||||
| Atomiominaisuudet | |||||
| Atomipaino | 58,933200 amu | ||||
| Atomisäde, mitattu (laskennallinen) | 152 pm | ||||
| Kovalenttisäde | 126 pm | ||||
| Orbitaalirakenne | [Ar] 3d7 4s2 | ||||
| Elektroneja elektronikuorilla | 2, 8, 15, 2 | ||||
| Hapetusluvut | 2, 3 | ||||
| Kiderakenne | heksagonaalinen | ||||
| Fysikaaliset ominaisuudet | |||||
| Olomuoto | kiinteä | ||||
| Sulamispiste | 1768 K (1495 °C) | ||||
| Kiehumispiste | 3200 K (2927 °C) | ||||
| Höyrystymislämpö | 377 kJ/mol | ||||
| Sulamislämpö | 16,06 kJ/mol | ||||
| Äänen nopeus | 4720 m/s 293 K:ssa | ||||
| Muuta | |||||
| Elektronegatiivisuus | 1,88 (Paulingin asteikko) | ||||
| Ominaislämpökapasiteetti | 0,421 kJ/kg K | ||||
| Lämmönjohtavuus | (300 K) 100 W/(m×K) | ||||
| Tiedot normaalipaineessa | |||||
Koboltti (lat. cobaltum) on alkuaine, jonka symboli on Co, järjestysluku 27 ja CAS-numero 7440-48-4. Tiheys on 8,9 g/cm3. Sen sulamispiste on 1768 K (1495 °C) ja kiehumispiste 3200 K (2927 °C).
Koboltti on kova ferromagneettinen hopeanvalkoinen alkuaine. Se usein esiintyy nikkelin yhteydessä ja molemmat esiintyvät luonteenomaisesti meteoriittiraudassa. Nisäkkäät tarvitsevat pieniä määriä kobolttisuoloja. Koboltti-60 on keinotekoinen radioaktiivinen isotooppi, joka on tärkeä radioaktiivisuuden jäljitysaine ja sitä käytetään mm. elintarvikkeiden steriloinnissa ja syövän hoidossa.
Kobolttia käytetään metalliseoksissa, mm. superlejeerinkiosissa kuten lentokoneiden suihkumoottoreissa, korroosion- ja vedenkestävissä seoksissa, myös timanttityökaluissa. Kobolttia käytetään myös magneeteissa ja magneettisena tallennusaineena, Alnico-magneeteissa, katalyytteinä kemianteollisuudessa ja elektrolyyttisenä päällysteenä, maaleissa ja pariston elektrodeina.
Antiikin aikaan koboltin yhdisteet olivat tunnettuja kyvystä värjätä lasia syvänsiniseksi. Koboltin keksijänä pidetään Georg Brandtia, joka osoitti 1730-luvulla, että koboltti aiheutti sinisen värin lasissa.
Koboltti on hivenaineena tärkeä monille eliöille, ihminen mukaan lukien. Koboltti on keskeinen komponentti B12-vitamiinissa.
Hienojakoinen kobolttimetalli muodostaa tulipalovaaran. Kobolttiyhdisteitä tulisi käsitellä varoen johtuen koboltin lievästä myrkyllisyydestä.
 Kobolttia lasiputkessa |
 Kobolttimalmia |
 Bristolinsinistä lasia, sinisyys tulee koboltista |
[muokkaa] Merkittävimmät esiintymisalueet
[muokkaa] Triviaa
- Elokuvassa Tohtori Outolempi Koboltti-60, radioaktiivinen isotooppi, teki maapallon asuinkelvottomaksi.
