HIPERLAN
Wikipedia
HIPERLAN (High Performance Radio Local Area Networks) on nopea langaton lähiverkko, jonka siirtonopeus on 20 Mbit/s tai jopa 54 Mbit/s. Hiperlan on ETSI:n standaroima.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Hiperlan/1
European Telecommunications Standards Institute (ETSI) aloitti WLAN-standardinsa kehittämisen vuonna 1991. Ensimmäinen hiperlan-standardi tuli julkaisukuntoon vuonna 1998. Hiperlan/1-standardi määrittelee ainoastaan radiotaajuustekniikalla toimivat verkot. Standardin määrittelemä yhteyden taajuus on 5 GHz ja verkkoyhteyksien nopeudeksi määritetään 23,5 Mbps. Hiperlan/1 käyttää tiedonsiirtoon viittä kanavaa, jotka sijoittuvat välille 5,15-5,35 GHz. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kolme kanavista on yhteyden muodostamiseen kaikille mahdollisia ja kahden kanavan käyton määrittää kunkin valtion radiotaajuuksista vastaavat tahot. Hiperlan/1-standardi määritteleen OSI-mallin fyysisen kerroksen ja MAC-kerroksen, kuten IEEE:n 802.11-standardit. MAC-kerroksen tehtävä on määrittää protokolla, turvallisuus sekä huolehtia datan siirtämisestä ylempien OSI-kerroksien käyttöön.
Tämän lisäksi hiperlan-standardi määrittää MAC-kerroksessa kanavankäyttökontrollin (CAC). Kanavankäyttökontrollin tehtävä on hallita kanavankäyttöpyyntöjä kanavan sen hetkisen tilan sekä pyyntöjen prioriteetin perusteella. Kanavankäyttökontrolli toimii EY-NPMA–mekanismin avulla (Elimination-Yield Non-Preemptive Multiple Access mechanism), joka koodaa tiedon prioriteetista ja funktioista radiopulssiin ja lähettää sen kaistalle ennen data-pakettia. EY-NPMA:n avulla verkko saadaan toimimaan mahdollisimman vähäisillä pakettien yhteentörmäyksillä käyttäjien suurista lukumääristä huolimatta. EY-NPMA:n käyttö parantaa multimediasovellusten toimintaa WLAN-verkoissa.
[muokkaa] Hiperlan/2
ETSI julkaisi hiperlan/2-standardin vuonna 2000. Hiperlan/2 tarjoaa edeltäjäänsä verrattuna uusia ominaisuuksia, joista mainittakoon verkon parempi tietoturva, nopeammat verkkoyhteydet ja aikakriittisyys. Hiperlan/2 käyttää 5 GHz:n taajuutta, kuten edeltäjänsä, mutta määrittää verkkoyhteyden nopeudeksi 54 Mbps. Se toimii käytännössä UMTS, IP ja ATM-verkkojen langattomana jatkeena. Hiperlan/2:n tietoturvaa on parannettu käyttämällä tiedon kryptaamiseen DES ja 3DES algoritmejä. Tämän lisäksi tukiasema ja mobiiliasema pystyvät autentikoimaan toisensa ennen lähettämistä.
Peruspalveluina HIPERLAN/2:ssa on datan, äänen ja videon siirto. Standardi määrittää tiedonsiirron aikakriittiseksi, mikä tarkoittaa sitä, että suuremman nopeuden tarvitsevat yhteystapahtumat saavat käyttöönsä enemmän kaistaa. Tämä on erittäin hyödyllinen ominaisuus tulevaisuuden videoneuvotteluita ja puheen siirtämistä silmällä pitäen.
HIPERACCESS on suunniteltu pitkän kantaman ratkaisuksi, jossa käytetään point-to-multipoint ratkaisua. Nopeus on tyypillisesti 25 Mbit/s. HIPERACCESSia on suunniteltu käytettäväksi UMTS, ATM ja IP verkkojen jatkeena. Taajuusalueen 40,5-43,5 GHz käyttöönotosta on keskusteltu CEPT/ERC:n työryhmissä.
HIPERLINK on suunniteltu lyhyen kantaman hyvin nopeaksi protokollaksi käytettäessä HIPERLANia ja HIPERACCESSia, mahdollisuudet 155 Mbit/s nopeuteen yli 150 metrin matkalla. HIPERLINK käyttää taajuuskaistaa 17 GHz.
[muokkaa] Käytännössä
Hiperlanin kovin kilpailija on 802.11, IEEE:n standardoima langaton lähiverkkostandardi, jolla onkin käytännössä monopoli WLAN-tuotteissa sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa. Tämä johtuu lähinnä siitä, että 802.11-standardi on enemmän lähiverkkopuolelta ja perinteiset lähiverkkotuotteiden valmistajat tarttuivat siihen ETSI:n standardia hanakammin; ETSI puolestaan on perinteisesti keskittynyt kännykkäverkkoihin.
[muokkaa] Standardointi
ETSI työskenteli HIPERLAN standardin parissa vuosina 1991-1996. Vuonna 1996 ERC (European Radiocommunications Committee) määritteli HIPERLANin vastaamaan ETSI:n (European Telecommunications Standard Institute) standardia HIPERLANista. HIPERLAN toimii taajuuskaistalla 5150-5250 MHz ja taajuusalueella 5 GHz.
HIPERLAN/1 on kuvattu tarkemmin EN 300 652 -suosituksessa.
Ensimmäinen HIPERACCESS versio julkaistiin vuonna 2001. HIPERLINK-protokollan standardisointi sen sijaan on vielä kesken.
