Bachir Gemayel
Wikipedia
Bachir Gemayel (10. marraskuuta 1947 – 14. syyskuuta 1982) oli libanonilainen kristittyjen sotilaskomentaja ja poliitikko, joka valittiin presidentiksi, mutta surmattiin ennen virkaan astumista.
Hän oli Pierre Gemayelin, Kata'ib-puolueen eli falangistien perustajan poika. Gemayel ja isänsä olivat maroniittikristittyjä. Hän opiskeli lakia ja valtiotieteitä Beirutissa. Vuonna 1970 palestiinalaiset militantit kidnappasivat hänet hetkeksi, mikä saattoi vaikuttaa hänen vihamielisyyteensä palestiinalaisia kohtaan.
Vuonna 1971 hänet nimitettiin falangistien sotilassiiven tarkastajaksi. Seuraavana vuonna hän sai tutkinnon amerikkalaisesta yliopistosta Dallasista ja perusti asianajotoimiston Länsi-Beirutiin. Leipätyönsä ohella hän järjesti sotilaallisen "B.G."-ryhmän taistelemaan PLO:ta vastaan. Vuonna 1976 hänestä tuli Kata'ibin sotilasneuvoston johtaja ja hän muodosti Yhdistyneet libanonilaisjoukot taistelemaan Syyrian joukkojen miehitystä vastaan. Vuonna 1978 hän johti voittoisan sadan päivän sodan syyrialaisia vastaan. Vuonna 1980 autopommi surmasi hänen tyttärensä Mayan.
Gemayelista tuli kristittyjen Libanonilaisen rintaman johtaja ja hän johti 1980 ja 1981 kristittyjen joukot voittoon Zahlehin taistelussa. Joukot saivat varusteita ja mahdollisesti koulutusta Israelista.
Kun Israelin joukot miehittivät Libanonin 1982, vaikka Gemayel ei avoimesti toiminut israelilaisten kanssa, hänen entinen yhteistoimintansa oli ainakin muslimien silmissä rasite. Vaikka hän oli ainoa ehdokas presidentinvaaleissa 23. elokuuta 1982, suurin osa muslimeista boikotoi vaalia ja hänet valittiin pienimmällä enemmistöllä kautta Libanonin historian (57 ääntä 92:stä parlamentissa). Yhdeksän päivää ennen kuin hänen tuli vannoa virkavalansa, hän ja 25 muuta kuolivat pommiräjähdyksessä Kata'ibin päämajassa Achrafiehissa 14. syyskuuta. Israelin ja USA:n tiedustelupalvelujen mukaan Syyrian Hafez al-Assad määräsi salamurhan.[1] Sabran ja Shatilan verilöylyt olivat kosto tästä surmasta ja Israelin joukot miehittivät sen johdosta myös Länsi-Beirutin.
Bachir Gemayelin sijaan presidentiksi nostettiin hänen vanhempi veljensä Amine Gemayel, joka hallitsi 1982–1988. Syyrilaiskansallisen puolueen jäsen Habib Tanius Shartuni tunnusti iskun ja hänet tuomittiin vankilaan, josta etenevä Syyrian armeija vapautti hänet lokakuussa 1990.
Mielipiteet Bachir Gemayelin vaihtelevat edelleen. Monille maroniittikristityille hän on edelleen sankari, jolle on omistettu muistosivustoja Internetissä (katso linkki alla). Toisaalta häntä pidetään Israelin armeijan pistimillä valtaan nostettuna nukkehallitsijana.[1]
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Elämäkerta Lebaneseforces.orgissa (englanniksi)