Aurinkokello
Wikipedia
Aurinkokello on ajanmittausväline, joka perustuu auringon valoon. Se kehitettiin n. 3500 eaa, ja on ensimmäisiä ajanmittausvälineitä. Aurinkokellon toimintaperiaate on yksinkertainen. Maassa on esimerkiksi keppi pystyssä. Auringon paistaessa keppi heittää maahan varjon. Kellon alusta jaetaan yleensä 12 osaan, ja kun kepin varjo liikkuu päivän edetessä kepin ympäri, varjo osuu järjestyksessä jokaisen merkityn kellonajan kohdalle. Näin voidaan seurata ajan kulkua. Kesällä päivän pidetessä myös kellon vuorokautinen käyttöaika pitenee ja talvella päivän lyhetessä päinvastoin.
Aurinkokello on kätevä ajanmittausväline, mutta sen haittapuolia ovat se, että sitä ei voi liikuttaa paikasta toiseen ja pitää mukanaan, ja se, että aurinkokello on täysin riippuvainen auringon valosta, eli jos ulkona on pilvistä, aurinkokello ei heitä varjoa maahan, eli ajan mittaus sitä apuna käyttäen on mahdotonta.
Kelloa käytettiinkin suurimmaksi osaksi eteläisissä maissa, joissa kellon käyttö oli mahdollisimman pitkäaikaisesti mahdollista.
