Viron sosiaalidemokraattinen puolue
Wikipedia
| Sotsiaaldemokraatlik Erakond (SDE) Viron sosiaalidemokraattinen puolue |
||
|---|---|---|
|
|
||
|
|
||
| Perustettu | 8. syyskuuta 1990 | |
|
|
||
| Puheenjohtaja | Ivari Padar | |
| Varapuheenjohtajat | Eiki Nestor | |
| Puoluesihteeri | Randel Länts | |
|
|
||
| Toimisto | ||
| Äänenkannattaja(t) | ||
| Kotisivu | www.sotsdem.ee | |
|
|
||
| Parlamentaarikot | 9 (Riigikogu) 3 (europarlamentti) |
|
|
|
||
| Jäsenyydet kansainvälisissä järjestöissä |
PES | |
Viron sosiaalidemokraattinen puolue (viroksi Sotsiaaldemokraatlik Erakond) on virolainen sosiaalidemokraattinen puolue. Puoluetta johtaa Ivari Padar, ja se on ollut 16. toukokuuta 2004 lähtien Euroopan sosiaalidemokraattisen puolueen sekä marraskuusta 1990 lähtien Sosialistisen internationaalin jäsen.
Puolue tunnettiin aiemmin nimellä Maltillinen kansanpuolue (Rahvaerakond Mõõdukad), jonka nimisenä se saavutti 6 paikkaa (7,0 % äänistä) Riigikoguun vuoden 2003 vaaleissa. Se oli myös menestynein puolue 13. kesäkuuta 2004 pidetyissä Euroopan parlamentin vaaleissa, joissa se sai 36,8 % kansallisista äänistä ja 3 MEPin paikkaa. Puolue vaihtoi nimensä takaisin Viron sosiaalidemokraattisen puolueeksi 7. helmikuuta 2004. Puolueen nuorisojärjestö on Sosiaalidemokraattiset nuoret.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Historia
[muokkaa] Sosiaalidemokratia Virossa ensimmäisen tasavallan aikana
Sosiaalidemokratia syntyi Virossa 1900-luvun alussa ja se sai vaikutteita niin Länsi-Euroopan kuin Venäjänkin aatteista. Sosiaalidemokraattiset ideat tulivat esiin vuoden 1905 tapahtumien ansiosta, ja kesällä 1905 virolaiset perustivat ensimmäisen sosiaalidemokraattisen puolueen nimeltään Viron sosiaalidemokraattinen työväenyhdistys (Eesti Sotsiaaldemokraatlik Tööliste Ühendus). Sosiaalidemokraattien toiminta oli vaikeuksissa tsaarin aikana. Sanomalehtiä lakkauttettiin ja poliitikkoja pakotettiin maanpakoon tai painettiin maan alle.
Kun vuonna 1917 puolueet sallittiin jälleen, sosiaalidemokraatit muodostivat Viron sosiaalidemokraattisen yhdistyksen (Eesti Sotsiaaldemokraatlik Ühendus). Se oli isänmaallinen ja kansallismielinen yhdistys, joka taisteli Viron itsenäisyyden ja vapauden sekä parempien sosiaalisten olojen puolesta. Puolue vaihtoi nimekseen Viron sosiaalidemokraattiseksi työväenpuolueeksi (Eesti Sotsiaaldemokraatlik Tööliste Partei) ja voitti Viron perustuslakia säätävän kansalliskokouksen vaaleissa vuonna 1919 kolmasosan paikoista eli 41 paikkaa 120:stä. Maareformi toteutettiin demokraattisesti ja talonpojat saivat suurmaanomistajilta maansa. Vuonna 1925 sosiaalidemokraattinen puolue yhdistyi Viron itsenäisen sosisialistisen työväenpuolueen (Eesti Isesisev Sotsialistlik Töölispartei) kanssa Viron sosialistiseksi työväenpuolueeksi (Eesti Sotsialistlik Tööliste Partei). Puolue oli vallassa vuodet 1924–1925 ja 1928–1929 sekä voitti vaalit vuonna 1926, jolloin sai 24 paikkaa 100:sta, ja vuonna 1929, jolloin sai 25 paikkaa 100:sta. Puolue menestyi hyvin Virossa ja oli yksi suurimmista virolaisista puolueista. Puolue oli jäsenenä Työväen ja sosialistien internationaalissa, joka oli nykyisen Sosialistisen internationaalin edeltäjä, sekä sillä oli yhteyksiä Euroopan eri sosiaalidemokraatteihin. Puolue keskittyi ajamaan kulttuurin ja koulutuksen asioita, esimerkiksi se loi kulttuurisen itsemäärämisoikeuden lain.
Puolue jakaantui kolmeen osaan vuonna 1934, kun Viron sisäpoliittinen tilanne radikalisoitui ja horjui. Puolueen vasemmistosiipi, nuorsosialistit erotettiin puolueesta, kun taas oikeistosiipi lähti mukaan yhteyistyöhön Konstantin Pätsin hallinnon kanssa. Puolueen keskusta yritti pitää puolueen yhdessä, mutta epäonnistui. Vuotta myöhemmin, vuonna 1935 puolue lakkautettiin, kun Konstantin Päts julistautui autoritaariseksi johtajaksi ja demokratia Virossa lakkautettiin. Puolueen johto kuitenkin yritti toimia puolilaillisesti, mutta Neuvostoliiton miehittäessä Viron vuonna 1940 toiminta loppui kokonaan. Viron sosialistinen työväenpuolue pakeni Ruotsiin, Tukholmaan ja perusti siellä Viron sosialistisen puolueen ulkomaanyhdistyksen (Eesti Sotsialistliku Partei Välismaakoondis).
[muokkaa] Vuodesta 1989 nykypäivään
Perestroikan ja Viron vapautumisen myötä sosiaalidemokraatiset liikkeet yhdistyivät 8. syyskuuta 1990 Viron sosiaalidemokraattiseksi puolueeksi (Eesti Sotsiaaldemokraatlik Partei, ESDP). Yhdistyneet liikkeet olivat Viron demokraattinen työväenpuolue (Eesti Demokraatlik Tööerakond), Viron sosiaalidemokraattinen itsenäisyyspuolue (Eesti Sotsiaaldemokraatlik Iseseisvuspartei), Viron venäläinen sosiaalidemokraattinen puolue (Vene Sotsiaaldemokraatlik Partei Eestis) ja Viron sosialistisen puolueen ulkomaanyhdistys (Eesti Sotsialistliku Partei Välismaa Koondis).
ESDP:n ensimmäinen johtaja oli Marju Lauristin, joka uusi suhteet Sosialistiseen internationaaliin marraskuussa 1990. Puolue muodosti vaaliliiton vuonna 1990 perustetun keskustaoikeistolaisen maalaispuolue Viron maa-keskustapuolueen (Eesti Maa-Keskeskerakond) kanssa vuosien 1992 ja 1995 vaaleissa. Vuonna 1996 vaalitappion jälkeen nämä puolueet yhdistyivät Maltillisiksi (Mõõdukad).
Vuonna 1999 Maltilliset liittyivät keskustaoikeistolaiseen Viron kansanpuolueeseen (Eesti Rahvaerakond), joka oli syntynyt toukokuussa 1998 pienen Talonpoikaispuolueen (Eesti Talurahva Erakond) ja Tasavaltalaisten ja konservatiivien kansanpuolueen (Vabariiklaste ja Konservatiivide Rahvaerakond) yhdistyessä. Jälkimmäinen puolue oli eronnut siipi Isänmaaliitosta. Vuoden 1999 vaaleissa Maltilliset saivat yhdessä Kansanpuolueen kanssa 17 paikkaa Riigikoguun.
Vuonna 2003 Maltillinen kansanpuolue liittyi Euroopan sosiaalidemokraattiseen puolueeseen. Samana vuonna Maltillinen kansanpuolue sai vaaleissa Riigikoguun 6 paikkaa. 7. helmikuuta 2004 puolue vaihtoi nimekseen Sosiaalidemokraattinen puolue. 13. kesäkuuta 2004 pidetyissä Euroopan parlamentin vaaleissa puolue menestyi kansallisesti parhaiten ja sai 36,8 % kansallisista äänistä ja 3 MEPin paikkaa. 10. toukokuuta 2005 sosiaaliliberaalit Peeter Kreitzberg ja Sven Mikser liittyivät Viron sosiaalidemokraattiseen puolueeseen. Tämän jälkeen 25. marraskuuta Mark Soosaar uudelleenliittyi puolueeseen, joten puolueen edustajamäärä Riigikogussa nousi 9 kansanedustajaan.
23. syyskuuta 2006 Viron sosiaalidemokraattisen puolueen euroedustaja Toomas Hendrik Ilves valittiin Viron presidentiksi valitsijamiesneuvoston äänin 174-162, kun vastassa oli istuva presidentti Arnold Rüütel.
[muokkaa] Puolueen arvot
Puolueen arvot ovat sosiaalinen markkinatalous, työn arvostus, tasa-arvoisuus, sosiaalinen oikeudenmukaisuus, solidaarisuus ja hyvinvointivaltio. SDE on Euroopan ainut sosiaalidemokraattinen puolue, jonka puoluelauluna ei ole Kansainvälistä.
[muokkaa] Puoluejohtajat
- Marju Lauristin 1990-1995
- Eiki Nestor 1995-1996
- Andres Tarand 1996-2001
- Toomas Hendrik Ilves 2001-2002
- Ivari Padar 2002-
[muokkaa] Paikkamäärät Riigikogussa
- 1992: 12 paikkaa (Maltillisten vaaliliitto, eli Viron sosiaalidemokraattisen puolueen ja Maaseudun keskustapuolueen yhteislista.)
- 1995: 6 paikka (Maltillisten vaaliliitto, eli Viron sosiaalidemokraattisen puolueen ja Maaseudun keskustapuolueen yhteislista.)
- 1999: 17 paikkaa (Maltilliset, joihin kuuluivat Kansanpuolueen ehdokkaat.)
- 2003: 6 paikkaa (Kansanpuolueen ehdokkaina.)
[muokkaa] Puolue hallituksissa
Puolue oli Mart Laarin ensimmäisessä hallituksessa 1992-1994, Andres Tarandin "Joulurauha-hallituksessa" 1994-1995 ja Mart Laarin toisessa eli "Kolmiliitto"-hallituksessa 1999-2001. Puolue muodosti nämä kolme keskustaoikeistolaista hallitusta yhdessä Isänmaaliiton ja Reformipuolueen kanssa. Puolue itse oli pieni vähemmistö näissä hallituksissa.
[muokkaa] Puolueen jäsenet Riigikogussa
- Ivari Padar (puheenjohtaja), Võru-, Valga- ja Põlvamaa
- Eiki Nestor (varapuheenjohtaja), Tallinna Haabersti, Põhja-Tallinna ja Kristiine
- Kadi Pärnits, Länsi-Virumaa
- Katrin Saks, Tallinna keskikaupunki, Lasnamäki ja Pirita
- Jarno Laur, Tarton kaupunki
- Jüri Tamm, Harju- ja Raplamaa
- Peeter Kreitzberg, Länsi-Virumaa
- Sven Mikser, Tarton kaupunki
- Mark Soosaar, Pärnumaa
[muokkaa] Puolueen MEPit
- Toomas Hendrik Ilves
- Marianne Mikko
- Andres Tarand (valittiin Ivari Padar, mutta hän luopui siitä.)
