Viron pääministeri
Wikipedia
Viron pääministeri (viroksi Eesti Vabariigi peaminister) johtaa Viron hallitusta. Nykyinen pääministeri on Andrus Ansip.
Historiallisesti Virossa hallituksen toimintaa koordinoivaksi pääministerin kaltaiseksi henkilöksi voidaan katsoa väliaikaisiksi pääministereiksi kutsutut henkilöt, pääministerit ja valtionvanhimmat. Nimitysten erilaisuus johtuu Viron valtiosäännön ja perustuslain muutoksista, millä Virossa haettiin tasapainoa uudistuksiin pyrkivän 1920-luvun äärimmäisen parlamentarismin ja toisaalta 1930-luvulla vakauttavaksi tekijäksi kansanäänestyksissä koetun toimeenpanovallan korostamistarpeen välillä.
Suomessa 1919 perustuslaki mahdollisti kummankin painotuksen, minkä vuoksi potentiaalisen presidentinvallan korostuksen vuoksi presidentinvaalista Suomessa tuli korostuneen tärkeä.
Virossa ääriparlamentaristinen vuoden 1920 perustuslaki ei mahdollistanut presidentillistä asiainhoitoa hallitukseen vaikuttaen, minkä vuoksi siellä ajauduttiin poikkeustilaan ja parlamentaaristen puolueiden lakkauttamiseen 1930-luvun suuren laman seurauksena.
[muokkaa] Viron väliaikainen ministerineuvosto
Viron itsenäisyyden julistivat venäläisten vetäytyessä ja saksalaisten lähetyessä 24. helmikuuta 1918 Konstantin Päts, Andres Larka ja Jüri Vilms, jotka Viron maapäivien vanhimmat olivat valinneet pelastuskomiteaksi.
Pelastuskomitean nimittämää hallitusta kutsuttiin väliaikaiseksi ministerineuvostoksi, minkä puheenjohtajana (pääministerinä) ja sisäasiainministerinä oli Konstantin Päts, sotaministerinä eversti Andres Larka ja oikeusministerinä Jüri Vilms. Päivän kestäneen hallitsemisen jälkeen ministerineuvosto joutui menemään maan alle, koska etenevät saksalaiset eivät hyväksyneet Baltiaan itsenäisiä valtiota, vaan halusivat Baltiaan yhden saksalaisystävällisen ja saksalaisten vähemmistöjen johtaman valtion. Saksalaisten hyökkäys Latviaa ja Viroa kohti onnistui siinä määrin, että passiiviseksi jättäytynyt Neuvosto-Venäjä suostui saksalaisten ehtoisin Brest-Litovskin rauhassa ja Baltian miehityksestä tuli Neuvosto-Venäjänkin sopimuksella hyväksymä tila.
Väliaikainen ministerineuvosto alkoi järjestäytyä varsinaisesti saksalaismiehityksen aikana toukokuussa 1918 ja Konstantin Päts vangittiin heinäkuussa 1918, minkä vuoksi hän oli saksalaisten vankina Puolassa marraskuuhun 1918. Hänen poissa ollessaan valiaikaista hallitusta johti sijaisena ulkoasiainministeriksi nimitetty Jaan Poska. Viides väliaikaisen hallituksen ministeri on rahaministeri Johann Kukk.
[muokkaa] Väliaikainen ministerineuvosto 1918-1919
| Puheenjohtaja | Aloitti | Päätti | Puolue | |
| 1 | Konstantin Päts | 24. helmikuuta 1918 | heinäkuu 1918 | Maarahva Liit |
| 2 | Jaan Poska sijaisena | heinäkuu 1918 | 20. marraskuuta 1918 | |
| 3 | Konstantin Päts | 20. marraskuuta 1919 | 9. toukokuuta 1919 | Maarahva Liit |
[muokkaa] Pääministerin johtamat hallitukset 1919-1920
Viron maapäivien hyväksymän pelastuskomitean asettamasta väliaikaisesta ministerineuvostosta luovuttiin, kun Viron perustuslakia säätävä kansalliskokous hyväksyi Viron tasavallan hallituksen asetettavaksi. Pätsin puheenjohtama väliaikainen ministerineuvosto vaihtuu vaihtuu Viron tasavallan pääministerin johtamaksi hallitukseksi.
| Pääministeri | Aloitti | Päätti | Puolue | |
| 1 | Otto Strandman 1(2) | 9. toukokuuta 1919 | 18. marraskuuta 1919 | [[]] |
| 2 | Jaan Tõnisson 1(4) | 18. marraskuuta 1919 | 28. heinäkuuta 1920 | [[]] |
| 3 | Ado Birk 1(1) | 28. heinäkuuta 1920 | 30. heinäkuuta 1920 | Asutava Kogu liige |
| 4 | Jaan Tõnisson 2(4) Birkin sijaisena | 30. heinäkuuta 1920 | 26. lokakuuta 1920 | [[]] |
| 5 | Ants Piip 1(1) | 26. lokakuuta 1920 | 21. joulukuuta 1920 | [[]] |
Pääministeri Ants Piip jatkoi riigivanemina vuoden 1920 perustuslain asuttua voimaan ja hallituksen johtajuuden siirryttyä valtionvanhimmalle (riigivanem).
[muokkaa] Riigivanemin johtamat hallitukset 1920-1934
[muokkaa] Pääministerin riigivanemina johtama poikkeustilahallitus
| Riigivanem | Aloitti | Päätti | Puolue | |
| 17 | Konstantin Päts | 24. tammikuuta 1934 | 3. syyskuuta 1937 | poikkeustila |
Kontantin Päts oli virkaa tekevä riigivanem, jonka pääministerin virkaa hoiti virkaa tekevänä Kaarel Eenpalu.
[muokkaa] Valtionhoitaja riigivanemina ja pääministerinä
| Riigivanem | Aloitti | Päätti | Puolue | |
| 18 | Konstantin Päts | 3. syyskuuta 1937 | 24. huhtikuuta 1938 | poikkeustila |
Konstantin Päts oli valtionhoitaja, jolla oli riigivanemin valtuudet ja hän jatkoi myös pääministerinä, mitä tehtävää hoiti Kaarel Eenpalu virkaa tekevänä pääministerinä.
[muokkaa] Pääministerin johtamat hallitukset 1938-1940
| Pääministeri | Aloitti | Päätti | Puolue | |
| 19 | Kaarel Eenpalu 2(2) | 24. huhtikuuta 1938 | 12. lokakuuta 1939 | [[]] |
| 20 | Jüri Uluots 1(1) | 12. lokakuuta 1939 | 21. kesäkuuta 1940 | [[]] |
| 21 | Johannes Vares 1(1) | 21. kesäkuuta 1940 | 25. elokuuta 1940 | [[]] |
Johannes Vares ei ollut 6. elokuuta - 25. elokuuta enää Viron tasavallan pääministeri tai Viron neuvostotasavallan, vaan Neuvostoliittoon liittyneen Viron sosialistisen neuvostotasavallan pääministeri.
[muokkaa] Eestin sosialistinen neuvostotasavalta 1940-1941
Johannes Vares valittiin pääministeriksi 1940 Viron vuoden 1938 perustuslain (ns. Pätsin perustuslaki) mukaisesti Andrei Ždanovin vaatimuksesta ennen heinäkuun 1940 vaaleja, mitkä järjestettiin kymmenen päivän kuluessa vaalien määräämisestä, vaikka Viron vaalilain mukaan ne olisi voitu järjestää aikaisintaan 35 päivää vaalien määräämisestä. Heinäkuussa 1940 ei valittu riigikogun ylähuonetta riiginoukogua lainkaan, vaan ainoastaan alahuone riigivolikogu, mikä teki päätöksen Viron julistamisesta neuvostotasavallaksi ja anomuksesta Neuvostoliiton jäseneksi, minkä Neuvostoliiton korkein neuvosto hyväksyi 6. elokuuta 1940 Liettuan ja Latvian tultua jo hyväksytyiksi neuvostostotasavalloiksi Neuvostoliittoon.
Virossa Varesta ei pidetä Viron tasavallan pääministerinä, koska hänen nimittämistään pääministeriksi ei katsota enää vapaan päätöksenteon vallitessa tapahtuneeksi. Vares hoiti valtiojohdosta myös presidentti Konstantin Pätsin tehtävät tämän erottua. Viron valtionpäämiehet Viron virallisen kannan mukaan.
Vares tai muutkaan hänen johtamansa hallituksen jäsenet eivät olleet Viron kommunistisen puolueen jäseniä, vaikkakin vasemmistolaisia ja Leningradin puoluejohtaja Andrei Ždanovin hyväksymän listan mukaisia. Konstantin Pätsin erottua presidentin tehtävistä, otti Vares hoitaakseen myös nämä tehtävät. Neuvostoliittolaiset pidättivät Pätsin 30. heinäkuuta 1940.
| Pääministeri | Jatkoi | Päätti | Puolue | |
| 1 | Johannes Vares | 6. elokuuta 1940 | 25. elokuuta 1940 | [[]] |
| Eestin sosialistisen neuvostotasavallan korkeimman neuvoston puhemiehistön puheenjohtaja | Alkoi | Päätti | Puolue | |
| 1 | Johannes Vares | 25. elokuuta 1940 | 29. elokuuta 1946 | [[]] |
Saksalaisten hyökättyä Neuvostoliittoon Vares evakuoitiin. Neuvostoliittolaisten valloitettua Eesti takaisin saksalaisilta elo-syyskuussa 1944 Vares palasi. Vares teki itsemurhan 29. elokuuta 1946 NKVD:n kuulusteltua häntä Viron vapaussodan aikaisista toimistaa, missä hän oli ollut Neuvosto-Venäjää vastaan taistelevien virolaisten puolella sotilaslääkärinä.
[muokkaa] Saksan miehityshallinto 1941-1944
Saksalaisten miehitettyä Viron neuvostotasavallan 1941 ei Viron itsenäisyys palautunut muodollisesti. Saksalainen kenraaliluutnantti Franz von Roques määrätään armeijaryhmä Nordin puolesta Viron käskynhaltijaksi 5. heinäkuuta 1941. Hän puolestaan nimittää vapseihin kuuluneen Hjalmar Mäen virolaishallituksen johtoon 15. syyskuuta 1941.
[muokkaa] Wehrmachtin sotilashallinto 1941
| Wehrmachtin Grupp Nordin sotilashallinto | Alkoi | Päätti | Puolue | |
| 1 | Franz von Roques | 5. heinäkuuta 1941 | 5. joulukuuta 1941 | sotilashallinto |
Wehrmactin sotilashallinto päättyy 5. joulukuuta 1941 Virossa Adolf Hitlerin 29. marraskuuta antamalla käskyllä ja tilallee tulee Alfred Rosenbergin johtaman itäministeriön saksalainen siviilihallinto, mitä johtaa Riiasta valtakunnankomissariaatti Ostlandin johtaja Hinrich Lohse.
Viron hallinnosta osa kuuluu kuitenkin myös Saksan sisäasiainministeriölle ja turvallisuuselimille, minkä kuvernöörinä on Virossa SS:n ja poliisin päällikkö Heinrich Möller. Myös Wehrmactille jää Viroon hallintoa Leningradin piirityksen taistelujen vuoksi, mm. ryhmä Nordin 207. turvallisuusdivisioona, minkä tehtävänä on vastata sotavankileireitä Wehrmactin komendantuurin alaisuudessa.
Ostlandiin kuuluvat Baltian maat sekä osa Valko-Venäjää. Viron piirijohtaja on Karl Litzmann, jonka valvonnassa Hjalmar Mäen hallitus on. Hinrich Lohse, Karl Litzmannin ja Hjalmar Mäen hallinto kestää 17. syyskuuta 1944 saakka ja sen jäsenet pakenevat neuvostojoukkojen tieltä.
[muokkaa] Saksan siviilihallinto 1941-1944
| Kenraalikuvernementti Ostlandin Reichskomissar | Alkoi | Päätti | Puolue | |
| 1 | Hinrich Lohse | 5. joulukuuta 1941 | 17. syyskuuta 1944 | siviilimiehityshallinto |
[muokkaa] Viron pakolaishallitus 1944-1992
Neuvostoliiton vallattua Viron saksalaisilta heinä-syyskuussa 1944 ryhtyi itsenäisen Viron tasavallan toiseksi viimeinen pääministeri Jüri Uluots valtionhoitajaksi ja nimitti 18. syyskuuta 1944 Otto Tiefin johtaman hallituksen virkaansa.
Tiefin hallitus julisti radiossa, että Viron tasavalta on puolueeton sekä vaati niin Neuvostoliittoa kuin Saksaakin vetämään joukkonsa Virosta. Neuvostoliittolaiset vangitsivat Tiefin ja muita hänen hallituksensa jäseniä. Valiaikaiseksi valtionhoitajaksi ryhtynyt Jüri Uluots kuoli Tukholmassa 9. tammikuuta 1945 ja valtionhoitajuus siirtyi niin ikään Ruotsiin paennelle August Reille, joka oli ollut 1928-1929 riigivanemina.
| Pääministeri virkaa tekevänä presidenttinä | Aloitti | Päätti | Puolue | |
| 1 | Jüri Uluots | 17. kesäkuuta 1940 | 9. tammikuuta 1945 | [[]] |
| 2 | August Rei | 9. tammikuuta 1945 | 29. maaliskuuta 1963 | [[]] |
| 3 | Aleksander Warma | 30. maaliskuuta 1963 | 23. joulukuuta 1970 | [[]] |
| 4 | Tõnis Kint | 23. joulukuuta 1970 | 1. maaliskuuta 1990 | [[]] |
| 5 | Heinrich Mark | 1. maaliskuuta 1990 | 6. lokakuuta 1992 | [[]] |
[muokkaa] Viron tasavalta
Johtuen Neuvostoliiton hätätilakomitean vallankaappausyrityksestä 19. elokuuta-22. elokuuta 1991 Viron neuvostotasavallan korkein neuvosto julisti Viron itsenäiseksi. Suomi ilmoitti 25. elokuuta 1991, ettei sen tarvitse Viron itsenäisyyttä tunnustaa, koska Viron itsenäisyyden edellinen tunnustus on - de jure - edelleen voimassa. Suomi oli tunnustanut Viron itsenäisyyden kesäkuussa 1920 ennen Entente cordialea heti toisena Neuvosto-Venäjän jälkeen. Neuvostoliitto tunnusti Viron, Liettuan ja Latvian itsenäisyyden 6. syyskuuta 1991 ja niistä tuli Yhdistyneiden kansakuntien jäseniä 17. syyskuuta 1991.
| Pääministeri | Aloitti | Päätti | Puolue | |
| 1 | Edgar Savisaar virkaatekevä | 20. elokuuta 1991 | 29. tammikuuta 1992 | Rahvarinne |
| 2 | Tiit Vähi virkaatekevä | 29. tammikuuta 1992 | 21. lokakuuta 1992 | Viron Kokoomuspuolue |
| 3 | Mart Laar | 21. lokakuuta 1992 | 8. marraskuuta 1994 | Isänmaaliitto |
| 4 | Andres Tarand | 8. marraskuuta 1994 | 17. huhtikuuta 1995 | Viron Sosiaalidemokraattinen Puolue |
| 5 | Tiit Vähi | 17. huhtikuuta 1995 | 17. maaliskuuta 1997 | Viron Kokoomuspuolue |
| 6 | Mart Siimann | 17. maaliskuuta 1997 | 25. maaliskuuta 1999 | Viron Kokoomuspuolue |
| 7 | Mart Laar | 25. maaliskuuta 1999 | 28. tammikuuta 2002 | Isänmaaliitto |
| 8 | Siim Kallas | 28. tammikuuta 2002 | 10. huhtikuuta 2003 | Reformipuolue |
| 9 | Juhan Parts | 10. huhtikuuta 2003 | 12. huhtikuuta 2005 | Res Publica |
| 10 | Andrus Ansip | 12. huhtikuuta 2005 | Reformipuolue |
Itsenäisyystapahtumia Virossa johti Viron neuvostotasavallan korkein neuvosto. Viron uusi perustuslaki hyväksyttiin kansanäänestyksessä 28. kesäkuuta 1992, jolloin korkein neuvosto totesi työnsä tulleen päätökseen. Riigikogun ja presidentinvaalit pidettiin syyskuussa 1992 ja Lennart Merestä tuli presidentti, joka vannoi virkavalansa 6. lokakuuta 1992. Seuraavana päivänä Ruotsissa toiminut Viron pakolaishallitus antoi ilmoitti antavansa valtuuntensa Viron presidentille ja lakkautti toimintansa.
