Robert G. Ingersoll

Wikipedia

Robert Green Ingersoll (11. elokuuta 1833 – 21. heinäkuuta 1899) oli yhdysvaltalainen poliitikko ja puhuja. Hänet tunnetaan parhaiten vapaa-ajattelun ja ateismin puolustajana.

Sisällysluettelo

1 Henkilöhistoria
2 Suomennetut teokset
3 Lähteet
4 Aiheesta muualla

[muokkaa] Henkilöhistoria

Ingersollin isä John Ingersoll oli orjuutta vastustava saarnaaja. Ingersoll syntyi Dresdenissä, New Yorkin osavaltiossa, mutta hänen perheensä muutti jatkuvasti paikasta toiseen isän radikaalien näkemysten vuoksi. Lopulta perhe asettui asumaan Peoriaan, Illinoisiin. Ingersoll opiskeli siellä juristiksi.

Vähän ennen Yhdysvaltain sisällissotaa Ingersoll kokosi Illinoisin 11. ratsuväkirykmentin ja toimi sen johtajana. Rykmentti taisteli Shilohin taistelussa. Ingersoll joutui myöhemmin vangiksi mutta pääsi sitten vapaaksi luvattuaan, ettei osallistuisi enää sotatoimiin, mikä oli tavallista sodan alkuvaiheessa.

Sodan jälkeen Ingersoll toimi Illinoisin oikeuskanslerina vuosina 1867–1869. Hän kuului republikaaniseen puolueeseen, joka oli tuolloin edistyksellinen puolue. Vaikka Ingersoll ei saanut mitään poliittista virkaa, hän osallistui aktiivisesti politiikkaan. Ingersoll piti vuonna 1876 James G. Blainen presidenttiehdokkuuden puolesta puheen. Blainea ei valittu, mutta Ingersollin puhetta pidettiin poliittisen puheen loistosaavutuksena.

Ingersoll otti osaa useisiin kuuluisiin oikeudenkäynteihin asianajajana. Niistä huomattavimpia olivat Star Route -oikeudenkäynnit, laaja poliittinen skandaali, jossa hänen päämiehensä vapautettiin. Ingersoll puolusti myös New Jerseyssä erästä miestä jumalanpilkkaoikeudenkäynnissä. Vaikka Ingersoll ei onnistunut vapauttamaan syytettyä, hänen voimakkaan puolustuksensa nähdään saattaneen häpeään jumalanpilkkalait ja muutamat harvat myöhemmät kanteet.

Ingersoll oli suosituimpia puhujia aikana, jolloin puhetilaisuudet olivat julkisia huvitilaisuuksia. Ingersoll puhui kaikenlaisista aiheista, Shakespearesta sodanjälkeiseen jälleenrakennukseen, mutta hänen suosituimmat aiheensa olivat ateismi ja perheen pyhyys. Ingersoll piti puheensa ulkomuistista, vaikka ne kestivät joskus yli kolme tuntia.

Ingersollin radikaalit näkemykset uskonnosta, orjuudesta, naisten äänioikeudesta ja muista silloin ajankohtaisista asioista estivät häntä saamasta korkeampaa poliittista asemaa kuin oikeuskanslerin viran. Illinoisin republikaanit yrittivät painostaa Ingersollia asettumaan kuvernööriehdokkaaksi ja pitämään ateisminsa salassa kampanjan ajan. Ingersoll kieltäytyi, koska hän piti moraalittomana tiedon pimittämistä ihmisiltä.

Monissa Ingersollin puheissa puolustettiin vapaa-ajattelua ja humanismia ja saatettiin usein uskonnolliset uskomukset naurettavaan valoon. Tämän vuoksi lehdistö usein vainosi häntä, mutta hänen näkemyksensä tai tiedotusvälineiden kielteinen uutisointi ei estänyt häntä nauttimasta kasvavaa kansansuosiota. Ingersollin ollessa suosionsa huipulla hänen tilaisuutensa pääsymaksu saattoi olla dollarin tai enemmänkin, siihen aikaan melkoinen summa. Ingersollin ihailijoihin kuuluivat muun muassa Mark Twain ja Walt Whitman.

Ingersoll kuoli sydänkohtaukseen 65-vuotiaana. Pian hänen kuolemansa jälkeen Clinton P. Farrell, Ingersollin lanko, keräsi Ingersollin pitämät puheet kirjasarjaksi. 12-osainen Dresden Editions -sarja piti yllä kiinnostusta Ingersollin ajatuksia kohtaan ja säilytti hänen puheensa tulevia sukupolvia varten. Suomeksi Ingersollin teoksia ovat julkaisseet lähinnä työväenliikettä lähellä olevat tahot 1900-luvun alussa. Merkittävä osa Ingersollin suomennetuista teoksista on julkaistu Yhdysvalloissa, luultavasti jumalanpilkkasyytteiden uhan vuoksi.

Amerikan humanistiyhdistyksen jäsenet ostivat 1980-luvulla Ingersollin syntymäkodin Dresdenissä ja kunnostivat sen museoksi.

Ingersollilla oli pitkään elämään jääneitä ilmaisuka, joita hänen seuraajansa ovat käyttäneet irrallisina. Eräälle pitkähkölle on annettu nimeksi Ingersollin lupaus ja sitä on muun muassa myyty huoneentauluna. Eräs lyhyempi kuuluu: ”Tämä on minun uskontunnustukseni: Onnellisuus on ainoa hyvä, järki ainoa soihtu, oikeudenmukaisuus ainoa palvottava, ihmisyys ainoa uskonto, ja rakkaus ainoa pappi”.