Pyhä kivi
Wikipedia
Kivien palvonta on ollut yleistä monille luonnonkansoille. Yksittäiset, usein tavallista isommat tai näkyvämmässä asennossa tai paikalla olevat kivet ovat olleet pyhiä. Kivi on usein ollut haltijan tai jumalan koti tai palvonta- ja uhripaikka. Saamelaisilla on ollut paljon pyhiä Seita-kiviä. Islannissa on uskottu, että haltijat asuvat erikoisissa, suurikokoisissa kivissä, joita seisoo siellä täällä muuten avoimella ja melko tasaisella seudulla. Kiviä on pidetty haltijoiden kotipaikkoina tai uhripaikkoina kaikkialla Pohjois-Euroopassa. Suomessa alueen haltijat ovat voineet asua napakivessä.
Monessa tapauksessa erikoisiin kiviin liittyy myyttinen kertomus, joka kertoo, miten kivi sai paikkansa tai muotonsa maailman alkuaikana. Esimerkiksi Suomessa ja Virossa monet siirtolohkareet on uskottu jättiläisten; kalevanpoikien tai jatulien, tai hiisien paikoilleen siirtämiksi. Kerrotaan myös erään rannalla olevan siirtolohkareen luona uhratun "kalajumalalle". Varsinkin Karjalassa monet pakanalliset pyhät kivet ovat saaneet kristillisen merkityksen, jolloin ne on yhdistetty pyhiin tai Neitsyt Mariaan.
Suomessa pyhiä ovat olleet myös kuppikivet ja miekanhiontakivet, joiden pintaa ihmiset ovat muokanneet.
Pyhänä kivenä voidaan pitää myös Saudi-Arabian Mekassa sijaitsevaa Kaaban mustaa graniittikuutiota, jonka luo tuhannet muslimit vuosittain vaeltavat pyhiinvaellusmatkoillaan. Kiven uskotaan olen ihmisten synneistä tummunut rubiini joka on pudonnut taivaasta, ja normaaleihin sen palvontatapoihin kuuluvat esimerkiksi kiven suuteleminen ja kumartaminen.
