Arvo
Wikipedia
Arvo on eräs etiikan ydinkäsite, joka voidaan määritellä monilla tavoin. Arvo liittyy siihen, mitä pidämme arvokkaana tai mitä arvostamme sellaisilla määreillä kuin hyvä ja paha sekä kaunis ja ruma. Arvoja tutkii etiikan haara nimeltä arvoteoria eli aksiologia.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Arvojen ja tosiasioiden suhde
Yksi keskeinen arvoja koskeva kysymys on, onko olemassa objektiivisia eli ihmisestä riippumattomia arvoja. Toisten mukaan tällaisia arvoja on olemassa. Tällöin arvoja koskevat väittämät voisivat olla samalla tapaa tosia kuin vaikkapa säätiloja tai materiaalien koostumusta koskevat väittämät. Sen sijaan, jos objektiivisia arvoja ei ole, ovat arvot viime kädessä aina makuasioiden kaltaisia ihmisistä itsestään riippuvaisia seikkoja. Näin ollen myöskään perimmäisiä arvoja koskevia arvokonflikteja ei voisi koskaan ratkaista. Tähän asiaan liittyvät läheisesti käsitteet moraalirelativismi ja eettinen objektivismi
Kantaan arvojen subjektiivisesta luonteesta liittyy Humen giljotiinina tunnettu väite, jonka mukaan arvoja ei voida loogisesti johtaa tosiasioista. Väitteestä seuraa, että arvoilla ei ole mitään tajuavan olennon ulkopuolista perustaa.
[muokkaa] Arvot ja kulttuurit
Arvon käsite liittyy myös kulttuurin käsitteeseen. Eri kulttuureilla on omat arvojärjestelmänsä, ja toisaalta kulttuuri itse voidaan määritellä juuri tiettyjen arvojen toteuttajaksi tai kantajaksi. Kantaa, jonka mukaan kulttuurien välisiä arvokonflikteja ei voida lopulta ratkaista, kutsutaan kulttuurirelativismiksi. Tämä on kanta liittyy läheisesti edellä mainittuun käsitykseen arvojen subjektiivisesta luonteesta.
[muokkaa] Itseisarvot ja välinearvot
Arvojen määrittelemisessä ja arvojen tutkimisessa käytetään hyvin monenlaisia tapoja ryhmitellä erilaisia arvoja. Perustava erottelu tehdään itseisarvojen ja välinearvojen välillä. Itseisarvoinen asia on arvokas oman itsensä vuoksi, kun taas välinearvo on sellaista, jota tavoitellaan jonkin muun asian saavuttamiseksi. Itseisarvoiksi on esimerkiksi ehdotettu moraalista hyvyyttä, kauneutta ja totuutta. Välinearvot saavat usein arvonsa vasta silloin, kun niitä käytetään pyrittäessä itseisarvoihin. Esimerkiksi rahan avulla voi tavoitella itseisarvoja, valmistaa kauniita esineitä tai rakennuksia, tukea tieteellistä tutkimusta tai auttaa köyhiä ihmisiä. On kuitenkin myös filosofeja, kuten Georg Henrik von Wright, jotka näkevät erottelun väline- ja itseisarvoihin ongelmallisena. Saatetaan esimerkiksi sanoa, että lopulta välinearvotkin ovat itsessään arvokkaita.
[muokkaa] Muita arvojen ja arvostelmien luokitteluja
Arvot voidaan jakaa kahteen pääryhmään: moraalisiin arvoihin ja ei-moraalisiin arvoihin. Yksilöryhmiä, yksilöitä ja heidän luonteenpiirteitään luonnehditaan usein moraalisilla arvoilla. Voidaan esimerkiksi sanoa, että marsilaiset ovat hyviä olentoja. Jos sen sijaan sanotaan, että lentävä lautanen on hyvä kulkuväline, kyse ei ole moraaliarvosta. Kun sanotaan, että lentävä lautanen on kaunis kulkuväline, kyse on esteettisestä arvosta. Sanaa "arvo" käytetään myös monissa muissa merkityksissä.
Arvoja ilmaistaan arvoarvostelmien avulla. Yllä oleva lause, jonka mukaan marsilaiset ovat hyviä olentoja, on arvoarvostelma, jota kutsutaan moraaliarvostelmaksi. Lause "lentävät lautaset ovat kauniita" on puolestaan esteettinen arvostelma.
Arvoarvostelmien lisäksi on esimerkiksi totuusarvostelmia. Totuusarvostelma on esimerkiksi lause "Tämä lentävä lautanen on pyöreä". Totuusarvostelma (propositio) on joko tosi tai epätosi. Sen sijaan monet ovat sitä mieltä, että arvoarvostelmat eivät ole samassa mielessä tosia tai epätosia kuin totuusarvostelmat.
Voidaan erottaa myös itse arvo ja arvonkantaja. Jälkimmäisen kautta tavoitellaan arvoa. Esimerkiksi jos toisten ihailu on arvostettu asia, sitä voidaan hankkia esimerkiksi jonkin status-esineen avulla, ja tuo esine on tällöin arvonkantaja.
[muokkaa] Mikä on hyvää
Arvoteoriaan liittyy läheisesti myös hyvyyden käsite. Siitä, mikä on "hyvää", arvoteoriat esittävät suuren määrän erilaisia käsityksiä. Hyvää on muun muassa yritetty liittää onnellisuuteen, hyötyyn ja mielihyvää.
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Ahmavaara, Yrjö (1998): Hyvinvointivaltion tabut: Nykykulttuurimme kritiikki. 2. lisätty painos. Helsinki: Yliopistopaino. ISBN 951-570-420-0.
- Häyry, Heta & Matti Häyry (1997). Hyvä, kaunis, tosi – arvojen filosofiaa. Helsinki: Yliopistopaino. ISBN 951-570-357-3
- Niiniluoto, Ilkka (1984). Tiede, filosofia ja maailmankatsomus: Filosofisia esseitä tiedosta ja sen arvosta. Helsinki: Otava. ISBN 951-1-08016-4
- Niiniluoto, Ilkka (1994): Järki, arvot ja välineet: Kulttuurifilosofisia esseitä. (2. painos 2001). Helsinki: Otava. ISBN 951-1-13060-9.
- Tieto, totuus ja todellisuus: Kirjoituksia Ilkka Niiniluodon 50-vuotispäivän kunniaksi. Toimittaneet I. A. Kieseppä, Sami Pihlström ja Panu Raatikainen. Helsinki: Gaudeamus, 1996. ISBN 951-662-664-5
