Alfredo Di Stefano

Wikipedia

Alfredo Di Stefano (s. 4. heinäkuuta 1926, Buenos Aires, Argentiina) on yksi legendaarisimmista jalkapalloilijoista. Jotkut pitävät häntä jopa kaikkien aikojen parhaana pelaajana, sillä hän oli monipuolisempi kuin esimerkiksi Pelé tai Maradona. Di Stefano oli keskikenttäpelaaja, mutta kykeni pelaamaan myös laidalla ja keskushyökkääjänä ja auttoi tarvittaessa puolustusta, kun taas Pelé ja Maradona olivat selkeästi maalintekijöitä. Di Stefano pelasi ns. totaalista jalkapalloa (total football) jo ennen kuin se tuli tunnetuksi Hollannin maajoukkueen myötä 1970-luvulla. Alfredo Di Stefano tunnetaan mm. lempinimillä Don Alfredo, El Aleman ("saksalainen", vaaleiden hiustensa vuoksi), La Saeta Rubia ja The Blond Arrow.

[muokkaa] Argentiinan aika

Alfredo Di Stefano syntyi 4.7.1926 Buenos Airesissa italialaiseen perheeseen. Toisin kuin monet eteläamerikkalaiset jalkapalloilijat, Di Stefano ei ollut lähtöisin köyhästä perheestä, vaan hänen isänsä oli varakas maanomistaja. Taustastaan huolimatta Alfredo pelasi veljineen köyhien lasten kanssa jalkapalloa kaduilla, kujilla ja takapihoilla. Isä olisi halunnut vanhimmasta pojastaan työnsä jatkajan haciendalle, mutta jalkapallo vei voiton.

Vuonna 1942 alle 16-vuotias Alfredo Di Stefano pääsi Buenos Airesin suurjoukkueeseen Club Atlético River Plateen, tosin aluksi kakkos- ja kolmosjoukkueeseen. Varsin nopeasti hän kuitenkin vakuutti taidoillaan, ja pääsi ykkösmiehistön mukaan. River Platella oli siihen aikaan niin kova hyökkäysviisikko (noihin aikoihin joukkueilla oli selkeästi 5 puolustavaa ja 5 hyökkäävää pelaajaa. Hyökkäävät ja peliä rakentavat keskikenttäpelaajat sekä keskushyökkääjät muodostivat ns. linjan, eturivin, hyökkäysviisikon), että nuorelle Di Stefanolle ei oikein ollut sopivaa pelipaikkaa. Hän pelasi joitakin pelejä oikealla laidalla, mutta keskikentän keskusta olisi ollut ominaisempi paikka. Niinpä hänet vuokrattiin buenosairesilaiseen Club Atlético Huracániin kehittymään ja saamaan peliaikaa.

Kuinka ollakaan, Di Stefano teki liigapelissä voittomaalin entistä seuraansa River Platea vastaan oltuaan kentällä vasta 15 sekuntia. Tuo maali lienee vieläkin Argentiinan liigan ennätys. Di Stefano pelasi Huracánissa kaikkiaan 66 ottelua, joissa teki 50 maalia. Kun River Plate myi keskikentän pelinrakentajansa Atlantaan (ei USA:han, vaan sen nimiseen argentiinalaiseen seuraan), otettiin Di Stefano takaisin Huracánista. Nyt hän sai isomman roolin River Platen eturivissä, La Maquinassa, koneessa. Hän oli keskikentän pelintekijä ja hyökkäysten käynnistäjä. Päästyään parrasvaloihin Di Stefano törmäsi myös jalkapalloilun synkempään puoleen. Atlantaa vastaan pelatussa liigapelissä hän teki voittomaalin, ja hurjistuneet Atlantan fanit hyökkäsivät hänen kimppuunsa teloen hänet sairaalakuntoon, minkä takia Atlanta pudotettiin sarjaporrasta alemmas.

Vuonna 1947 River Plate juhli Argentiinan mestaruutta. La Maquina oli tehnyt 90 maalia. Di Stefano teki niistä 27 (30 pelissä), millä voitti sarjan maalipörssin. Samana vuonna Di Stefano debytoi Argentiinan maajoukkueessa alle 21 vuoden ikäisenä ja oli voittamassa maalleen Copa Américaa, Etelä-Amerikan mestaruutta. Hän oli kisojen toiseksi paras maalintekijä. Vuonna 1949 Alfredo Di Stefano teki ensimmäisen Euroopan matkansa, joka suuntautui Torinoon, Italiaan. Joitakin viikkoja aiemmin Torino Calcion lentokone oli tuhoutunut paluulennolla Lissabonista, missä joukkue oli ollut pelaamassa ystävyysottelun Sport Lisboa e Benficaa vastaan. Tuolloin 18 Torinon mestarijoukkueen pelaajaa sai surmansa. River Plate pelasi Torinossa hyväntekeväisyysottelun italialaisista pelaajista koottua solidaarisuuden joukkuetta vastaan.

[muokkaa] Kolumbian aika

Vuonna 1949 alkoi Argentiinassa yleislakko. Kaikki lamaantui, myös jalkapallosarjat. Samoihin aikoihin Bogotássa, Kolumbiassa raharikkaat suunnittelivat oman jalkapalloliiton, FIFA:n kilpailijan, perustamista. Koska Kolumbian jalkapallo ei ollut FIFA:n alaisuudessa, ei kolumbialaisten seurojen tarvinnut maksaa pelaajista siirtokorvauksia eikä karenssimaksuja. Niinpä ne saattoivat maksaa pelaajille kovempaa palkkaa. Koska Argentiinan huippupelaajat olivat joka tapauksessa muutenkin työttömiä, alkoi pelaajavirta käydä Kolumbian suuntaan. Kolumbiaan virtasi pelaajia myös mm. Brasiliasta, Uruguaysta, Italiasta, Itävallasta, Englannista ja Unkarista. Kolumbian liigaa, Di Mayoria kutsuttiin piraattiliigaksi.

Alfredo Di Stefano päätyi Club Deportivo Los Millonariosiin Bogotáan, missä hän sai pelata keskushyökkääjänä. Hänen unelmansa oli ollut saada pelata joskus keskushyökkääjänä, koska hänen suuri idolinsa, paraguaylainen guarani-intiaani Arsenio Erico oli pelannut Argentiinan liigassa Club Atlético Independientessä hyökkääjänä. Di Stefano ei kuitenkaan ollut joukkueen ainoa tähti. Itse asiassa seura vilisi niin paljon tähtiä, että se oli sen ajan dream team. Joukkue sai kauniin pelaamisensa ansiosta lempinimen Balet Azul, sininen baletti. Di Stefano on itse sanonut silloisesta Millonariosin joukkueesta: "Se oli paras joukkue, mitä minä tiedän. Ei edes 1950-luvun Real Madrid olisi sitä nujertanut". Bogotán aikana Di Stefano oppi pelaamaan taloudellisemmin ja kehittyi strategina. Kolumbian reissun saldoksi tuli 4 liigamestaruutta ja 2 liigan maalipörssin voittoa.

[muokkaa] Espanjan aika

Millonarios kävi pelaamassa näytösottelun Madridissa Espanjassa silloin varsin keskinkertaista Real Madrid Club de Fútbolia vastaan tämän 50-vuotisjuhlien kunniaksi. Espanjalaisseurat kiinnostuivat heti Alfredo Di Stefanosta. Fútbol Club Barcelona neuvotteli Bogotán suuntaan Di Stefanon hinnasta, kun taas Real Madrid neuvotteli River Platen kanssa, joka mielestään edelleen omisti Di Stefanon oikeudet, koska ei ollut saanut Millonariosilta siirtokorvausta. Di Stefano matkusti Espanjaan odottamaan sekavan tilanteen laukeamista. Hän pulskistui odotellessaan, eivätkä harjoituspelit FC Barcelonan paidassa vakuuttaneet. Espanjan hallitsija Francisco Franco ehti jopa ehdottaa, että Di Stefano pelaisi joka toisen kauden FC Barcelonassa ja joka toisen kauden Real Madridissa. FC Barcelona veti kuitenkin oman tarjouksensa pois, koska seuran omistajat olivat pettyneet Di Stefanon otteisiin harjoitusotteluissa. Real Madridin puheenjohtaja Don Santiago Bernabéu löi vuonna 1953 pöytään 78 miljoonaa silloista markkaa, mikä oli tuolloin huikea summa, ja maksoi siirtokorvauksen River Platelle. FC Barcelona hävisi heti kauden avausottelunsa Real Madridille maalein 0–5. Di Stefano teki 4 maalia.

Real Madrid muodosti 50-luvulla todellisen unelmajoukkueen. Sen peliä kutsuttiin valkoiseksi baletiksi. Real Madrid oli voittamaton kotikentällään vuodesta 1956 lähtien lähes 9 vuotta (121 ottelua). Joukkueessa vilisi sellaisia nimiä kuin Raymond Kopa, joka oli Ranskan paras pelaaja ennen Michel Platinia, Didi Brasiliasta, Espanjan Francisco Gento, Jose Santamaria Uruguaysta ja tietysti mies, jonka kanssa Di Stefano muodosti pelätyn hyökkäyskaksikon, Unkarin Ferenc Puskas. Mutta eivät he olleet ainoita syitä Di Stefanon ja Real Madridin menestykselle, sillä Di Stefano toi sitä joukkueelleen jo vuodesta 1953 lähtien, kun taas esimerkiksi Kopa siirtyi Real Madridiin 1957 ja Puskas 1958. Alfredo Di Stefano voitti kunnioitettavat 8 Espanjan mestaruutta ja yhden Espanjan Cupin Real Madridin mukana ja oli 5 kertaa La Ligan paras maalintekijä. Hän teki Real Madridin paidassa 218 maalia 282 ottelussa.

Euroopan Cup eli Mestarien liigan edeltäjä aloitettiin vuonna 1956. Ensimmäinen loppuottelu pelattiin 14. kesäkuuta 1956 Parc de Princes-stadionilla Pariisissa. Siinä kohtasivat Real Madrid ja Ranskan mestari Stade De Reims. Real Madrid voitti 4–3, ja Di Stefano oli lopullisesti hurmannut madridilaiset. Hänestä tuli jo samana vuonna Espanjan kansalainen. Seuraavana vuonna Euroopan cupin loppuottelussa kaatui AC Fiorentina Italiasta, ja Di Stefano valittiin kauden jälkeen Euroopan parhaaksi jalkapalloilijaksi. 1958 Euroopan Cupin loppuottelussa kaatui Italian AC Milan, ja Di Stefano voitti Cupin maalipörssin. 1959 Real Madrid voitti loppuottelussa jälleen Stade Reimsin, ja kauden päätyttyä Di Stefano nimettiin toistamiseen Euroopan parhaaksi jalkapalloilijaksi ja oli näin ensimmäinen pelaaja, joka oli tullut nimetyksi kahdesti. 5. toukokuuta 1960 pelattiin Glasgow'ssa, Skotlannissa ikimuistettava Euroopan Cupin loppuottelu. Real Madrid voitti saksalaisen Eintracht Frankfurtin 7–3. Ferenc Puskas teki 4 ja Alfredo Di Stefano 3 maalia. Di Stefano voitti 5 ensimmäistä Euroopan Cupia ja teki jokaisessa finaalissa vähintään yhden maalin, viimeisessä peräti hattutempun. Näiden lisäksi Di Stefano oli vielä kaksi kertaa finaalissa häviämässä. 1962 Eusébion tähdittämä Benfica voitti Real Madridin maalein 5–3 ja 1964 FC Internazionale Milano maalein 3–1. Di Stefano voitti Euroopan Cupin maalipörssin kahdesti. Hän teki Euroopan Cupissa 49 maalia 60 ottelussa. Vuonna 1960 pelattiin ensimmäinen seurajoukkueiden maailman cup (Intercontinental Cup). Loppuottelussa kohtasivat Real Madrid ja Atletico Peñarol Uruguaysta. Real Madrid voitti, ja Di Stefano teki yhden maalin.

Vuonna 1964 Alfredo Di Stefano siirtyi Reial Club Deportiu Espanyoliin Barcelonaan. Siellä hän teki vielä 19 maalia kahden kauden aikana. Di Stefanon pelaajaura päättyi 40 vuoden ikäisenä vuonna 1966. Jäähyväisottelu oli Real Madrid vastaan Celtic Football Club Skotlannista.

Kaappaus

Vuonna 1963 Real Madridin joukkue oli Caracasissa, Venezuelassa. 23. elokuuta aseistautuneet miehet tunkeutuivat Alfredo Di Stefanon hotellihuoneeseen ja kaappasivat hänet. Tekijät olivat castrolaisia äärivasemmistolaisia. Kaappauksen tekijäksi julistautui Kansallinen Vapautusrintama FAL. Di Stefano vapautettiin 26. elokuuta ilman että mitään lunnasvaatimuksia olisi esitetty. Di Stefanoa oli kohdeltu hyvin. Järjestö oli halunnut vain maailmanlaajuista julkisuutta.

[muokkaa] Maajoukkueura

Ainoan tahran Alfredo Di Stefanon uraan tekee se, että hän ei koskaan pelannut jalkapalloilun maailmanmestaruuskisojen lopputurnauksessa, vaikka pelasi urallaan peräti kolmessa eri maajoukkueessa. Tosin Kolumbian aikaa ei ole virallisesti hyväksytty, koska Kolumbia ei ollut silloin FIFA:n alaisuudessa.

Di Stefano pelasi 7 maaottelua Argentiinan paidassa ja voitti yhden Etelä-Amerikan mestaruuden. Kolumbiassa hän puki maajoukkueen pelipaidan päälleen 4 kertaa. Espanjan maajoukkuetta hän ehti edustaa 31 kertaa saatuaan FIFA:lta luvan vuonna 1956. Hän debytoi Espanjan maajoukkueessa 31 vuoden ikäisenä vuonna 1957, ja teki heti ensimmäisessä pelissään hattutempun Hollantia vastaan. Di Stefano teki Espanjalle kaikkiaan 29 maaottelumaalia.

Jalkapalloilun maailmanmestaruuskisat jäivät Alfredo Di Stefanolta aina väliin erinäisten syiden vuoksi. Vuonna 1950 Di Stefano olisi voinut edustaa Argentiinaa, mutta Argentiinan jalkapalloliitto ei halunnut lähettää joukkuetta MM-kisoihin. 1954 hän oli Espanjassa, mutta koska oli jo pelannut Argentiinalle ja Kolumbialle, hän ei saanut lupaa edustaa Espanjaa. Vuonna 1958 hän edusti Espanjaa, mutta Espanjan maajoukkue ei päässyt karsinnoista lopputurnaukseen. 1962 Di Stefano missasi MM-kisojen lopputurnauksen loukkaantumisen vuoksi.

[muokkaa] Valmentajan ura

Pelaajauran jälkeen Alfredo Di Stefano kokeili valmentajan uraa vaihtelevalla menestyksellä. Vuonna 1970 hän johdatti Club Atlético Boca Juniorsin Argentiinan mestariksi ja 1971 Valencia Club de Fútbolin Espanjan mestariksi. Hän valmensi Sportingia Lissabonissa osan kautta 1974–75. 1980 Di Stefano valmensi Valencian Cup-voittajien Cupin voittoon ja 1981 River Platen Argentiinan mestaruuteen. Di Stefano oli Real Madridin peräsimessä kaudella 1982–83, mutta joukkue joutui tyytymään viiteen kakkossijaan. Joukkue menetti liigamestaruuden viimeisellä kierroksella häviämällä Valencialle 0–1. Se myös hävisi neljä eri cup-finaalia. Di Stefano kävi vielä kokeilemassa onneaan Real Madridin peräsimessä kaudella 1990–91.

[muokkaa] Saavutukset

Pelaajana:

Seurataso:
Argentiinan mestaruus (-47)
Argentiinan liigan maalipörssin voitto (-47)
Kolumbian mestaruus (-49,-51,-52,-53)
Kolumbian liigan maalipörssin voitto (-51,-52)
Espanjan mestaruus (-54,-55,-57,-58,-61,-62,-63,-64)
Espanjan liigan maalipörssin voitto (-54,-56,-57,-58,-59)
Espanjan cup (-62)
Euroopan Cup (-56,-57,-58,-59,-60)
Euroopan cupin maalipörssin voitto (-58,-62)
Intercontinental cup (-60)
Euroopan paras jalkapalloilija (-57,-59)
Espanjan vuoden pelaaja (-57,-59,-60,-62,-64)

Maajoukkuetaso:
Etelä-Amerikan mestaruus (-47)

Seuratasolla n. 790 maalia. Kaikki viralliset pelit laskettuna n. 1250 ottelua ja lähes 900 maalia.

Valmentajana:
Argentiinan mestaruus (-70,-81)
Espanjan mestaruus (-71)
Cup voittajien cup (-80)

Kunnianosoituksia:

FIFA:n valitseman maailman joukkueen kapteeni, kun se kohtasi 1963 Englannin jalkapalloliiton 100-vuotisjuhlaottelussa Englannin maajoukkueen.
Valittiin 1991 France Football -lehden äänestyksessä kautta aikain parhaaksi eurooppalaiseksi pelaajaksi.
Italialainen urheilulehti Guerin Sportivo on valinnut Di Stefanon kautta aikain parhaimmaksi pelaajaksi.
Valittiin 1998 äänestyksessä vuosisadan Dream Teamiin.
Tuli 1999 kolmanneksi IFFHS:n (International Federation of Football History and Statistics) järjestämässä äänestyksessä vuosisadan parhaaksi eurooppalaiseksi pelaajaksi.
On International Football Hall of Famessa ja FIFA:n virallisessa International Hall of Championsissa, jossa on kaikkiaan vain 10 pelaajaa.