Yliopisto

Wikipedia

Yliopisto (lat. universitas) on tieteellistä tutkimusta tekevä ja tieteellistä opetusta antava korkeakoululaitos.

Täydelliseen yliopistoon on vanhastaan kuulunut neljä tiedekuntaa: teologinen, oikeustieteellinen, lääketieteellinen ja filosofinen, mutta yliopistoihin kuuluu nykyään usein myös muita tiedekuntia, esimerkiksi teknillinen, yhteiskuntatieteellinen, valtiotieteellinen, humanistinen, maataloustieteellinen ja kauppatieteellinen tiedekunta. Yliopistoksi tunnustetaan harvempiakin tiedekuntia sisältävä opetuslaitos, jopa sellainen, jossa on vain yksi tiedekunta.

Yliopistoilla on suurempi tai pienempi määrä itsehallintoa ja omaa tuomiovaltaa. Opetus annetaan pääasiassa luentoina ja seminaariharjoituksina. Etenkin ammattiin valmistaviin opintoihin kuuluu usein pakollista työharjoittelua. Aivan uusia oppimisen mahdollisuuksia avaa Internetin ja muiden uusien viestimien käyttö, jolloin puhutaan virtuaaliyliopistosta.

Yliopisto on ennen kaikkea tieteellinen tutkimuslaitos, viimeksi mainittu tehtävä sillä on sama kuin tieteellisellä akatemialla. Suomessa on 2000-luvulla alettu puhua myös yliopistojen niin sanotusta kolmannesta tehtävästä, yhteiskunnallisesta ulottuvuudesta.

[muokkaa] Historiaa

Euroopan yliopistolaitos syntyi 1100-luvulla kolmella taholla: Salernossa (800-luku) Etelä-Italiassa lääketieteen opetuksen järjestäytyessä, Bolognassa (per. 1088) Pohjois-Italiassa lainopin opiskelijoiden yhteenliittymänä sekä Pariisissa (per. 1150) lähinnä jumaluusopin opettajien pyrkiessä vapautumaan kirkollisesta vallasta. Pariisin yliopisto neljine tiedekuntineen muodostui eurooppalaisen yliopistolaitoksen esikuvaksi. Oppilaat jakautuivat kotiseudun mukaan kansakuntiin, nationes (osakunta).

Englannissa ensimmäiset yliopistot olivat Oxfordin (1167) ja Cambridgen (1209) yliopistot. Vanhin saksalainen yliopisto perustettiin Prahaan vuonna 1348. Pohjoismaissa Ruotsin ensimmäinen yliopisto perustettiin Uppsalaan vuonna 1477, Tanskassa Kööpenhaminaan vuonna 1478, ja Suomessa Turkuun (Turun Akatemia) vuonna 1640.

Berliiniin 1809 perustettu yliopisto (Humboldtin yliopisto) on toiminut esikuvana ns. sivistysyliopistolle, jonka kantavana voimana on ajatus tieteen sivistävästä merkityksestä ja jolle on ominaista opetuksen ja tieteellisen tutkimuksen yhdistäminen. Englannin ja Skotlannin vanhat yliopistot rakentuvat college-järjestelmälle. Myös Yhdysvaltojen monimuotoinen yliopistolaitos on lähinnä college-tyypin pohjalta syntynyt. Siellä on tavallinen niin sanottu campus-yliopisto, erillinen omalla alueellaan puistoineen ja rakennuksineen sijaitseva yliopistokaupunki.

[muokkaa] Yliopistot Suomessa

Suomessa yliopiston nimeä on yleensä sallittu käyttää vain sellaisesta, jossa on vähintään neljä eri alojen tiedekuntaa. 1997 säädetyn yliopistolain mukaisesti yliopistoja ovat kaikki tiede- ja taidekorkeakoulut (vrt. ammattikorkeakoulu).

Suomen 20 yliopistossa on kirjoilla yhteensä noin 140 000 opiskelijaa. Vuosittain suoritetaan 13 000 ylempää korkeakoulututkintoa ja 1400 tohtorintutkintoa. Yliopistoista kaksi on ruotsinkielisiä ja viisi kaksikielisiä. Suomen yliopistolaitos laajeni huomattavasti 1960- ja 1970-luvuilla, jolloin perustettiin seitsemän uutta yliopistoa ja vanhoja yliopistoja valtiollistettiin.

Yliopiston muodostavat opettajat ja opiskelijat, jotka ovat jakautuneet opintoaloittain perinteisissä yliopistoissa tiedekuntiin, mutta esimerkiksi teknillisissä yliopistoissa osastoihin ja kauppakorkeakouluissa laitoksiin. Suomen yliopistoissa opettajina ovat professorit, dosentit, yliopistonlehtorit, lehtorit ja apulaisopettajat, tunti- ja erikoisopettajat, yliassistentit ja assistentit.

Opiskelijoina ovat yliopiston kirjoihin hyväksytyt henkilöt, joilta vaaditaan tietty perustietomäärä. Suomessa edellytyksenä on, että hakija on suorittanut ylioppilastutkinnon, ammattikorkeakoulututkinnon, ammatillisen korkea-asteen tutkinnon, ammatillisen opistoasteen tutkinnon, vähintään kolmivuotisen ammatillisen tutkinnon tai sellaisen ulkomaisen koulutuksen, joka asianomaisessa maassa antaa kelpoisuuden vastaaviin korkeakouluopintoihin. Yliopisto voi ottaa opiskelijaksi myös henkilön, jolla se muutoin katsoo olevan opintoja varten riittävät tiedot ja valmiudet.

Opiskelijat valitaan tiedekuntiin tai koulutusohjelmiin valintakokeiden sekä opintosuoritusten ja eräiden muiden ansioiden perusteella, jotka ovat erilaisia eri tieteenaloilla ja yliopistoissa. Yliopistoissa voi suorittaa alempia (120 opintoviikkoa) ja ylempiä (160–250 opintoviikkoa) korkeakoulututkintoja sekä tieteellisiä jatkotutkintoja, joita ovat lisensiaatin ja tohtorin tutkinnot. Yliopistoihin ja korkeakouluihin kuuluu monenlaisia tieteellisiä laitoksia, joista kirjastot ovat vanhimpia: lisäksi joillakin yliopistoilla on muun muassa sairaaloita lääketieteen opetusta ja harjoittelu- eli normaalikouluja opettajankoulutusta varten.

Suomalaisissa yliopistoissa luennot alkavat yleensä varttia yli tasan, mistä käytetään erillistä nimitystä akateeminen vartti.

[muokkaa] Katso myös

• Luettelo yliopistoista
• Tutkinnot
  • Alempi korkeakoulututkinto
  • Ylempi korkeakoulututkinto
  • Yliopistotutkintojen lyhenteet