Lääketiede

Wikipedia

Lääketiede tarkoittaa lääkäriseura Duodecimin lääketieteen sanaston mukaan suppeassa merkityksessään terveyden ylläpitämiseen ja palauttamiseen sekä sairauksien ehkäisemiseen ja hoitoon kohdistuvaa tiedettä. Laajassa merkityksessä lääketiede sisältää myös näihin päämääriin tähtäävät käytännön toimet (lääkintä). ^[1] Lääketieteessä pyritään ymmärtämään, kehittämään ja soveltamaan tapoja, joilla ihmisen tai eläimen terveyttä voidaan vaalia ja parantaa.

Sisällysluettelo

1 Historia
- 1.1 Henkilöitä
2 Osa-alueet
- 2.1 Aiheeseen liittyviä tieteen osa-alueita
- 2.2 Kliinisen lääketieteen osa-alueita
3 Lääketieteeseen liittyvät ammatit
4 Tutkimuskohteita
5 Lähteet
6 Katso myös
7 Aiheesta muualla

[muokkaa] Historia

Lääketieteen symbolina on ollut antiikista saakka Asklepioksen sauva

Lääketieteen historia on pitkä ja siksi osin myös hämärä. Aina on ollut ihmisiä, jotka ovat joutuneet erikoistumaan sairaiden ja heidän kipujensa kohtaamiseen. Länsimaisen lääketieteen myyttinen perustaja on kreikkalainen jumala Asklepios, joka oli tarun mukaan Apollonin poika. Käytännössä rationaalisesti tauteihin suhtautuneen lääketieteen perusti länsimaisssa Hippokrates Kosilainen, joka vaikutti 400- ja 300-luvuilla eaa. Antiikin lääketieteellisen tiedon kodifioi puolestaan Klaudios Galenos 100-luvun jälkipuoliskolla. Hänen auktoriteettinsa ohjasi länsimaista lääketiedettä aina 1700-luvun alkupuolelle saakka. Galenoksen ajattelu perustui oppiin ruumiin neljästä perusnesteestä: maksasta, keltaisesta ja mustasta sapesta sekä verestä. Lääkärit pyrkivät rohdoin ja ruokavaliolla palauttamaan näiden tasapainon.

Renessanssin aikana lääketieteen edustajat alkoivat hiljalleen tutkia ihmisruumista ruumiinavauksin. Anatomian kehitys avasi tien ihmisruumiin tarkempaan tuntemukseen. 1600-luvulla mikroskoopin keksiminen mahdollisti solujen ja verenkierron löytämisen.

1700-luvulla kirurgian ja lääketieteen oppialat alkoivat yhdistyä, kun kirurgian harjoittaminen siirtyi välskäreiltä lääkäreiden hoitoon. Tällöin keksittiin myös ensimmäinen rokotus, kun isorokkoa vastaan alettiin rokottaa lehmänrokkovirusta sisältäneellä uutteella.

Vaikka lääketieteellä on pitkät perinteet, se saavutti vasta 1800-luvun loppupuolella erityisaseman ihmisen sairauksien hoidossa. Ruumiinavaukset, mikroskopian kehittyminen, bakteerien löytäminen ja kemian kehittyminen mahdollistivat lääketieteen nopean kehityksen. Rokotusohjelmat ja antibioottien keksiminen 1940-luvulla nujersivat lopulta useimmat kulkutaudit kehittyneistä teollisuusmaista.

Suomessa on 1980-luvun puolivälistä alkaen esitetty kritiikkiä, että lääketiede on saavuttanut liian hallitsevan aseman.^[2] On puhuttu medikalisoitumisesta, länsimaissa vallitsevasta kehityssuunnasta, joka lisää lääkinnän ja lääketieteen toiminta-alaa yhteiskunnassa ja tekee terveyden edistämisestä ja lääketieteellisistä toimenpiteistä hyvin keskeisen asian ihmisen elämässä.

[muokkaa] Henkilöitä

[muokkaa] Osa-alueet

[muokkaa] Aiheeseen liittyviä tieteen osa-alueita

[muokkaa] Kliinisen lääketieteen osa-alueita

Anestesiologia ja tehohoito
Dermatologia l. ihotaudit
Gynekologia ja obstetriikka l. naistentaudit ja synnytykset
Kliininen gerontologia eli Geriatria
Kirurgia
Kardiologia
Kliininen kemia
Korva-, nenä- ja kurkkutaudit
Neurologia l. hermoston taudit
Neurokirurgia
Ortopedia ja traumatologia
Oftalmologia l. silmätaudit
Pediatria l. lastentaudit
Perinnöllisyyslääketiede
Psykiatria
Radiologia
Sisätaudit

[muokkaa] Lääketieteeseen liittyvät ammatit

[muokkaa] Tutkimuskohteita

[muokkaa] Sairaudet, vammat ja kehityshäiriöt

Luettelo sairauksista

[muokkaa] Neurologiset poikkeavuudet

[muokkaa] Oireita

[muokkaa] Muuta aiheeseen liittyvää

[muokkaa] Lähteet

[muokkaa] Katso myös

Luettelo sairauksista

[muokkaa] Aiheesta muualla

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org../../../l/%C3%A4/%C3%A4/L%C3%A4%C3%A4ketiede.html

Luokka: Lääketiede