Sika
Wikipedia
| Sika | ||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 Kesysika (Sus domesticus) |
||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||
|
Sika (Sus scrofa tai S. domesticus) on euraasialaisperäinen, kesytetty sorkkaeläin, jota käytetään yleisesti lihan ja usein myös nahan tuotantoon. Sikalajeja tavataan myös luonnonvaraisina, mm. villisika. Sian uskotaan olevan koiraa älykkäämpi eläin, ja joitakin sikoja pidetään lemmikkieläiminä (ks. minisika).
Sika on hyvin sosiaalinen eläin, ja se viihtyy laumassa. Sian poikanen on nimeltään porsas eli possu. Puhekielessä porsasta käytetään usein sian synonyyminä. Porsaat voidaan vieroittaa emästään eli emakosta 21 päivän ikäisenä mikäli siihen on tarvetta, kuitenkin mieluiten vasta 28 päivän ikäisenä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Sika maataloudessa
Sika on kotieläin, ja sitä pidetään lihan tuotantoon sopivana eläimenä. Sian pitopaikka on karsina , sikojen pitopaikkana käytettävää rakennusta kutsutaan sikalaksi. Sian pitopaikan täytyy olla riittävän tilava, valoisa, turvallinen, toimia suojana, ilmastoitu ja tyydyttää sian tarpeet. Sian tarpeisiin kuuluu maan kuopsutus eli maaperän penkominen kärsällä.
Sialla on oltava karsinassa makuu-, ruokinta- ja ulostusalueet. Lainsäädäntö määrää sioille mahdollisuuden seisoma- ja makuutiloihin luonnollisessa asennossa. Makuualueen on oltava kuiva ja puhdas. Sika on muutenkin hyvin siisti eläin, ja jos se saa elää tilavassa karsinassa, tekee se tarpeensa vain tiettyyn kohtaan. Usein tehdasmaisissa ja ahtaissa suursikaloissa sika ei pääse toteuttamaan lajilleen ominaisia taipumuksia, kuten maan tonkimista kärsällään tai pitämään elintilaansa puhtaana. Sika on kaikkiruokainen. Sian ruokavalioon kuuluu kasvirehut, kodin ruokajätteet ja ostorehut. Sikojen ruoka suunnitellaan ja ruokinta hoidetaan tarkasti, jotta sikojen kasvu ja lihan rasvapitoisuus toteutuvat oikein. Nykyään sika jalostaa erityisesti elintarviketollisuuden ihmisravinnoksi suoraan kelpaamattomia sivutuotteita aminohappokoostumukseltaan monipuoliseksi valkuaiseksi. Sikaloissa ovat erikseen emakot, jotka tuottavat porsaita. Emakkojen hedelmöittämiseen käytetään joko keinosiemennystä tai omaa karjua (urossika). Lihasiat kuljetetaan teurastamolle noin puolen vuoden ikäisenä. Suomessa teurastetaan vuosittain yli kaksi miljoonaa sikaa.
[muokkaa] Kesysian ja villisian ero
Kesysialla on keltarauhasia 17, kun taas villisialla 5. Sikövaiheessa kuolee kesysialla 30 %:a sikiöistä ja vastaaluku on 13 %:a villisialla. Kesysian tiineysaika vaihtelee 114-116 päivää. Villisian tiineys kestää keskimäärin 119 päivää. Pahnuekoko on villisialla on noin 4 - 6 porsasta ja kesysialla puolet enemmän eli 12 porsasta pahnueessa. Villisika tuottaa yhden pahnueen kerran vuodessa ja se porsii kevät-kesällä. Näin se turvaa porsaille ravinnon ja paremmat olosuhteet. Kesy sika porsii ympärivuoden ja tuottaan vuoden aikana noin 2,3 pahnuetta.
[muokkaa] Sika uskonnossa
Keskiajalla on sikaa pidetty pyhänä olentona.lähde? Islam ja juutalaisuus määrittelevät sian saastaiseksi eläimeksi, jonka syöminen on kiellettyä. Tämän historiallisena taustana uskotaan olevan erityisesti kuumissa maissa esiintynyt trikiini-loinen, joka usein saastutti sianlihaa. Trikiini voi tarttua ihmiseen huonosti kypsennetyn lihan välityksellä.
[muokkaa] Sianliharuokia
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Markku Haapio: Sikapossu, Otava 2004; kirja käsittelee aihetta sekä ruokareseptien että kulttuurihistorian kannalta.
