IQ and the Wealth of Nations
Wikipedia
IQ and the Wealth of Nations on vuonna 2002 ilmestynyt kirja, jossa Ulsterin yliopiston psykologian emeritusprofessori, tohtori Richard Lynn ja Tampereen yliopiston valtio-opin emeritusprofessori, tohtori Tatu Vanhanen selittävät kansakuntien välisten varallisuuserojen johtuvan niiden älykkyyseroista.
Kirja sisältää mittaustuloksia tai arvioita, jotka Vanhasen ja Lynnin mukaan edustavat valtioiden keskimääräistä älykkyysosamäärää, ja johtopäätöksen, että valtion keskimääräinen älykkyysosamäärä ja bruttokansantuote henkeä kohti korreloivat kertoimella 0,7. Tutkimuksessa käytettyjä tilastollisia menetelmiä ja aineistoa on kritisoitu jyrkästi (kts. tutkimuksen kritiikki). Kirja on saanut myös kiitosta joidenkin älykkyystutkijoiden, esimerkiksi J. Philippe Rushtonin taholta [1].
Aineistonsa poikkeuksia Lynn ja Vanhanen perustelevat maiden luonnonvaroilla ja poliittisilla systeemeillä. Esimerkiksi Kiinan, jossa keskimääräinen älykkyysosamäärä on 100, matala bruttokansantuote (4 500 Yhdysvaltain dollaria) johtuu maassa pitkään vallinneesta tehottomasta talousjärjestelmästä. Sen sijaan verrattaen matalan ÄO:n (78) Qatarin korkea BKT (17 000 USD) on seurausta maan runsaista öljyvaroista. Kirjoittajat suosittelevat, että korkeamman älykkyysosamäärän omaavat ryhmät ottaisivat matalamman älykkyysosamäärän maiden talouselämän ja poliittisen vallan haltuunsa.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Valtioiden väliset älykkyyserot
Kirjan ehkä keskustelua herättävin osuus on taulukko, johon on eri lähteistä koottu mittaustulokset tai esitetty arviot maapallon maiden keskimääräisistä älykkyysosamääristä.
[muokkaa] Tutkimuksen kritiikki
Vanhasen ja Lynnin tutkimus on joutunut kovan arvostelun kohteeksi muutamissa artikkeleissa, mutta saanut myös kannatusta sekä älykkyystutkijoiden että muutamien kotimaisten yhteiskuntatieteiljöitten taholta.
Vanhanen ja Lynn eivät tehneet itse perustutkimusta (ÄO-mittauksia maittain), vaan käyttivat olemassa olevaa aineistoa siten, että puuttuva data korvattiin laskemalla keskiarvoja olemassa olevista tutkimuksista. Eri aineistona käytetyt mittaukset ovat siis hyvin erilaisia ja ne on tehty useiden vuosikymmenien aikana, joten niiden vertailukelpoisuus voidaan kyseenalaistaa. Esimerkiksi Salvadorin tulos 84 saatiin laskemalla keskiarvo sen kahden naapurimaan Guatemala (79) ja Kolumbian (88) tutkimuksista. Kiinan tulosta 109,4, joka oli saatu Shanghaissa tehdystä tutkimuksesta, laskettiin mielivaltaisesti 6 pistettä, koska tutkijat olettivat Kiinan maaseudun tulosten olevan alhaisempia. Ongelmia liittyi myös muihin yksittäisten maiden aineistoihin, jotka oli saatu yleistämällä jostain pientä ryhmästä kauan aikaa sitten tehty otos koko maata nykyään koskevaksi. Esimerkiksi Päiväntasaajan Guinean keskimääräinen ÄO-luku (59) oli estimoitu vammaisten lasten muodostaman ryhmän tulosten perusteella.[2] Lisää epävarmuutta tutkimukseen aiheuttaa se, että ottaakseen huomioon Flynnin ilmiöön vaikutuksen eri aikoina tehtyihin tutkimuksiin, tutkijat kasvattivat vanhemipien tutkimuksien keskiarvoja mielivaltaiselta tuntuvilla määrillä.
Monet empiiriset tutkimukset, joihin Vanhanen ja Lynn nojasivat, oli tehty varsin pienillä otoksilla (useissa tapauksissa jopa alle 100 henkilöä), joten aineiston tilastollinen merkitsevyys jää kyseenalaiseksi. Toisen suuren ongelman aineiston luotettavuudelle muodostaa se, että testauskielenä ei aina ole käytetty tutkittavien äidinkieltä. Tämä pätee etenkin Saharan eteläpuolisessa Afrikassa tehtyihin tutkimuksiin, joiden tulokset olivat erityisen matalia.
Vanhasen ja Lynnin tutkimus ei käynyt normaalin tieteellisen vertaisarviointiprosessin läpi. Tutkimuksen tilastollisia menetelmiä ovat kritisoineet esimerkiksi Volken[3] sekä Jones ja Schneider [4].
Kuopion Yliopiston sosiaalityön ja sosiaalipedagogiikan laitoksen professori Pertti Töttö on osoittanut, että PISA-tutkimukset korreloivat positiivisesti Vanhasen ja Lynnin tulosten kanssa. Töttö toteaa Lynnin ja Vanhasen saamaan kritiikkiin viitaten: "Jos Lynnin ja Vanhasen luvut ovat puhtaita arvauksia, emeritusprofessorit ovat ällistyttävän hyviä arvaajia." [5]
[muokkaa] Julkinen keskustelu Suomessa
Suomessa Lynnin ja Vanhasen kirjasta nousi kohu. Oman lisänsä julkiseen reaktioon antoi se tiedotusvälineiden ahkerasti esillä pitämä seikka, että Tatu Vanhanen on pääministeri Matti Vanhasen isä. Asia tuli toden teolla mediassa esille Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä olleen artikkelin myötä, joka julkaistiin vuonna 2004, kaksi vuotta kirjan ilmestymisen jälkeen.
Vanhasta syytettiin tiedotusvälineissä rasismista, koska hänen mielestään Afrikan maiden alhainen elintaso on seurausta afrikkalaisten matalasta älykkyysosamäärästä. Vähemmistövaltuutettu Mikko Puumalaisen aloitteesta keskusrikospoliisi käynnisti esitutkinnan, oliko Vanhanen syyllistynyt kiihotukseen kansanryhmää vastaan. Asia ei kuitenkaan edennyt syyteharkinnasta eteenpäin.
[muokkaa] Lähteet
- ↑ http://www.vdare.com/misc/rushton_iq.htm]
- ↑ Kamin, L. J., 2006, African IQ and Mental Retardation. South African Journal of Psychology, 36(1), 2006, pp. 1-9.
- ↑ Volken, T. (2003), "IQ and the Wealth of Nations. A Critique of Richard Lynn and Tatu Vanhanen's Recent Book." European Sociological Review 19 (4), September 2003
- ↑ Jones, G.,& Schneider, W. J.(2006), Intelligence, Human Capital, and Economic Growth: A Bayesian Averaging of Classical Estimates (BACE) Approach. Journal of Economic Growth, March 2006, 11:71-93
- ↑ [1]
