Elämän tarkoitus

Wikipedia

Ollako vai eikö olla? (Henry Courtney Selous: Hamlet ja pääkallo)

Elämän tarkoituksella tarkoitetaan yleensä filosofista kysymystä siitä, miksi me elämme, mikä on elämämme päämäärä tai miksi koko maailma yleensäkin on olemassa. Ihmiset ovat etsineet elämän tarkoitusta jo tuhansia vuosia, mutta yhtenevään lopputulokseen ei olla päästy. Mielipiteitä on yhtä monta kuin ajattelijoitakin.

Kysymys "mikä on elämän tarkoitus?" voi myös merkitä eri ihmisille eri asioita. Tämä voi johtua esimerkiksi sanan "tarkoitus" monista eri tulkintamahdollisuuksista, joita ovat muun muassa: "Mikä on elämän alkuperä?", "mikä on elämän (ja kaikkeuden) luonne?", "mikä tekee elämän merkitykselliseksi?", "mikä on arvokasta elämässä?", tai "mikä on yksilön elämän tavoite?". Nämä kysymykset ovat poikineet lukuisia erilaisia vastauksia, tieteellisistä selitysjärjestelmistä filosofisiin ja uskonnollisiin selityksiin. Tässä artikkelissa asiaa lähestytään pitkälti näiden kysymysten kautta.

Sisällysluettelo

1 Elämän tarkoituksen objektiivisuus ja subjektiivisuus
2 Yleisiä käsityksiä
3 Luonnontieteen lähestymistapa
4 Filosofisia näkemyksiä
5 Uskonnollisia näkemyksiä
6 Humoristisia vastauksia
7 Katso myös
8 Viitteet
9 Kirjallisuutta
10 Aiheesta muualla

[muokkaa] Elämän tarkoituksen objektiivisuus ja subjektiivisuus

Siinä missä normaalitkin tallaajat, myös useat filosofit ovat pyrkineet osaltaan vastaamaan näihin kiperiin kysymyksiin. Esimerkiksi antiikin aikana elänyt Aristoteles esitti naturalistisen teoriansa, jonka mukaan ihmiselämän päämäärä (samoin kuin kaikkien muidenkin olioiden) on toteuttaa lajilleen ominaisia toimia. Kun ihminen toimii kuten hänen lajilleen on ominaista, hän toimii auttamatta oikein ja elää hyvää elämää. Aristoteleen teoria on siis täysin objektiivinen, eli hän olettaa tämän päämäärän koskevan auttamatta kaikkia ihmisiä sellaisenaan.

Puhuttaessa elämän päämäärästä tai mistä tahansa muusta uskomuksiin liittyvistä asioista, uskonto nousee nopeasti pintaan tietyissä todistelutilanteissa. Uskontoon perustuvia elämän tarkoituksia sanotaan supernaturalistisiksi. Uskonnolliselle todistelulle on ominaista edelleen vallitseva objektiivinen ajattelu. Tietyt Jumalan asettamat lainalaisuudet sitovat kaikkia. Uskonnolliselta näkökannalta elämän tarkoituksena voidaan yleisesti pitää mm. Jumalan palvelemista ja hänen tahtonsa noudattamista. Tässä näkemyksessä elämän arvo on välinearvo, ei itseisarvo. Elämä olisi arvokasta vain jos täyttäisi tämän tarkoitusperän.

Ehkä juuri ikuinen kädenvääntö elämän merkityksestä on saanut uudella ajalla ihmiset kääntymään objektiivisuudesta subjektiivisuuteen (eli ns. yksilökeskeisyyteen, arkikielessä henkilökohtaisuuteen) ja viimein tietynlaiseen relativismiin sopusoinnun saavuttamiseksi: jokainen uskoo tavallaan eikä kenenkään käsitykset ole toista huonompia. Relativistisen näkemyksen mukaan elämällä on itseisarvo. Yksilö määrittää itse oman arvonsa tai arvottomuutensa, ilman yksilön päätöstä olemme samanarvoisia. Relativismin ongelmat piilevätkin juuri tässä ylitse viedyssä vapaudessa. Mikäli kaikki ajattelumallit ovat oikein, myös yleisesti moraalittomina pidettyjä tekoja ja asenteita on tällöin pidettävä yhtä hyvinä kuin vakiintuneita, terveenjärjen mukaisia menettelytapoja. Koska toisen ajatusmaailmaa ei voisi kritisoida, tämä kyseenalaistaisi myös sen, miten mm. tuomiovalta voisi julistaa tappamisen vääräksi, mikäli tappajan ajatusmaailmassa hengenriistoa pidetään elämänpäämääränä; tappaa ja tulla tapetuksi. On selvää, että tällaista ihmistä pidettäisiin nykypäivänäkin jollain lailla mielenvikaisena, joten on syytä olettaa, että meillä ihmisillä kuitenkin saattaisi olla jonkinlainen yhteinen moraalinpohja, jolloin "yksilölähtöiseen" elämän tarkoitukseen uskova voi esimerkiksi sanoa, että yhteisö kokonaisuutena määrittelee moraalin. Samat säännöt vaikuttavat kaikkiin, mutta kaikki voivat sääntöihin ainakin jollain tasolla vaikuttaa. Tällainen kollektiivinen lähestymistapa on jonkinlainen elämän itseisarvon ja välinearvon sekä objektiivisuuden ja subjektiivisuuden kompromissi.

Vastaavasti toinen, toiseen ääripäähän viety ratkaisutapa on arvonihilismi. Lyhykäisyydessään se tarkoittaa, ettei arvoja ole, ja jos onkin, nekin ovat arvottomia. Millään ei siis ole mitään arvoa, ei siis myöskään elämällä eikä siis sen paremmin mitään tarkoitustakaan. Tätä ajatusta kehitti mm. merkittävänä kielifilosofina tunnettu Ludwig Wittgenstein. Nihilismi johtaa kuitenkin helposti kaaokseen, mikäli mitään ihmisen toimintaa ei pystyisi arvostelemaan moraalisesti.

[muokkaa] Yleisiä käsityksiä

Monet ovat sitä mieltä, että elämän tarkoitus on yksi tai useampi seuraavista:

...kerätä kokemuksia
...kerätä varallisuutta
...saada ja käyttää valtaa
...saada ja antaa rakkautta
...osoittaa myötätuntoa
...jättää henkinen perintö, kuten taideteos tai kirja
...tuottaa jälkeläisiä
...edistää ihmisen luonnollista evoluutiota ja osallistua ihmiskunnan geenien parantamiseen
...edistää ihmisen teknistä edistystä, mukaan lukien tulevaisuuden "yli-ihmisen" kehittäminen
...harrastaa jotakin intohimoisesti
...tavoitella unelmaa, näkyä tai kohtaloa
...kilpailla tai tehdä yhteistyötä muiden kanssa
...elää rauhassa toisten kanssa ja sopusoinnussa luonnon kanssa
...saavuttaa yhteys muiden kanssa
...etsiä totuutta, tietoa, ymmärrystä tai viisautta
...etsiä ja saada hyveitä, elää hyveellinen elämä
...etsiä ja löytää kauneutta
...etsiä vapautta, joko fyysisesti, taloudellisesti, henkisesti tai hengellisesti
...etsiä onnellisuutta ja menestystä, kokea nautintoja
...palvella toisia tai tehdä hyviä tekoja
...selvitä, mukaan lukien kuolemattomuuden tavoittelu lääketieteellisin keinoin
...toimia oikeudenmukaisuuden ja demokratian hyväksi
...saavuttaa yliluonnollinen yhteys luonnon kanssa
...tulla jumalaksi tai jumalan kaltaiseksi
...palvoa tai palvella jumalaa tai yhdistyä jumalan kanssa
...oppia tai löytää valaistuminen
...tuhota muut, jotka vahingoittavat sinua, tai harjoittaa passiivista vastarintaa
...yksinkertaisesti elää kunnes kuolee, ilman mitään erityisempää tarkoitusta; elämällä ei ole muuta merkitystä kuin sille antamamme
...nauttia elämästä
...tehdä elämä merkitykselliseksi

[muokkaa] Luonnontieteen lähestymistapa

Luonnontieteellisen lähestymistavan mukaan elämän tarkoitus voidaan tietää vain, jos ensin tiedetään, millä tavalla maailmankaikkeus toimii. Tällöin elämän tarkoitus voitaisiin johtaa tästä "elämän koneistosta", mukaan lukien biologisten eliöiden toiminta.

Tiukassa merkityksessä biologisella elämällä ei ole muuta tarkoitusta kuin se, mikä on havaittavissa biologisissa toiminnoissa. Tällöin eliön (ja sen elämän) tarkoitus on yksinkertaisesti pysyä hengissä ja monistaa itseään, eli elämän tarkoitus on jatkua joko eliössä itsessään tai sen jälkeläisten kautta. Tässä mielessä tiede voi esittää ainoastaan kvantitatiivisia kysymyksiä, kuten "mitä se tekee?", "millä tavoin?" ja "kuinka paljon? ", ennemmin kuin laadullisia kysymyksiä, kuten "minkä vuoksi?".

Vaikka luonnontiede ei voikaan vastata varsinaisesti kysymykseen elämän tarkoituksesta, se voi pyrkiä vastaamaan artikkelin alussa esitettyihin viiteen kysymykseen omista lähtökohdistaan. Lähtökohtana on se, mitä on olemassa, ja sen suhde ihmisyksilöön, jota tieteen on tarkoitus palvella.

Näin kysymys "mikä on elämän alkuperä?" on johtanut muun muassa alkuräjähdysteoriaan ja evoluutioteoriaan, jotka pyrkivät selittämään, mistä kaikkeus, tähdet, planeetat ja kaikki elollinen on tullut. Ne eivät kuitenkaan anna vielä täydellistä vastausta kaikkein ensimmäisten mikroskooppisten elämänmuotojen syntyyn. Jotkut tieteentekijät katsovat, että elämä syntyi, kun salama, komeetta, meteori tai muu sattumanvarainen tapahtuma sai joukon eloperäistä ainetta yhdistymään, muodostaen alkeellisen solun. Tämä solu kykeni monistamaan itseään, ja kehittyi ennen pitkää korkeammiksi elämänmuodoiksi. Samasta syystä jotkut filosofit ovat sitä mieltä, että koska elämä on syntynyt sattumanvaraisesti, sillä ei voida olettaa olevan erityisempää merkitystä, itsetarkoituksellisen lisääntymisen lisäksi. Toiset filosofit taas katsovat, että äärettömässä ajassa ja tilassa elämän syntyminen oli vain vain ajan kysymys, jolloin elämää voidaan pitää itsetarkoituksellisena.

Tunnettu teksti kehitysopista ja siitä, kuinka se selittää elämän tarkoitusta, on Richard Dawkinsin Geenin itsekkyys (2. laitos 1989, suom. Kimmo Pietiläinen, Helsinki, Art House, 1993).

Kysymykseen "mikä on elämän (ja kaikkeuden) luonne?" tiedemiehet ovat esittäneet aikojen kuluessa useita erilaisia vastauksia, mukaan lukien Nikolaus Kopernikuksen ja Galileo Galilein aurinkokeskinen todellisuuskäsitys, René Descarteen ja Isaac Newtonin mekaaninen kellopelin lailla toimiva kaikkeus, Albert Einsteinin suhteellisuusteoria ja Benoit Mandelbrotin kaaosteoria, jotka kaikki ovat pyrkineet selittämään kaikkeuden toimintaa. Vastaavasti useat biologian ja lääketieteen tutkijat ovat selvittäneet ihmisruumiin toimintaa.

Kysymys "mikä tekee elämän merkitykselliseksi?" on johtanut tieteentekijät pohtimaan merkityksen itsensä merkitystä semioottisesti. Kysymystä on lähestytty myös pohtimalla elämän suhdetta sen ympäristöön (kaikkeuteen), ja päinvastoin. Elämän merkitys on tieteen kannalta siinä mitä elämä on, mitä se tekee, ja miksi se tekee sen.

Kysymykset "mikä on arvokasta elämässä?" ja "mikä on yksilön elämän tarkoitus tai päämäärä?" kuuluvat etiikan ja yhteiskuntatieteiden alaan. Nämä pyrkivät selittämään ihmisten käyttäytymistä ja yhteistoimintaa. Arvon tutkiminen on peräisin taloustieteistä ja sosiologiasta. Ihmisten vaikuttimien (jotka osoittavat, mitä ihminen pitää arvokkaana) tutkiminen kuuluu psykologian alaan.

[muokkaa] Filosofisia näkemyksiä

Arvoteoriat ovat filosofisia teorioita, jotka pyrkivät vastaamaan kysymykseen "mikä on arvokasta elämässä?". Niiden voi siis katsoa pitävän arvoa merkityksenä. Esimerkiksi useimmilla kuuluisilla filosofeilla, kuten Sokrateella, Platonilla, Aristoteleellä, René Descarteella ja Baruch Spinozalla on ollut selkeät näkemykset siitä, mikä elämässä on parasta ja näin ollen merkityksellisintä.

[muokkaa] Antiikin filosofian näkemyksiä

Pääartikkeli: Antiikin filosofia

Antiikin Kreikassa ihmisen elämään liittyvien asioiden pohtiminen, eli etiikan ja muun käytännöllisen filosofian tutkiminen, sai alkunsa Sokrateen aikana ja pitkälti hänen vaikutuksestaan. Keskeinen käsite antiikin moraalifilosofiassa oli hyve, ja yleinen vastaus elämän tarkoitukseen tai lopulliseen päämäärään "onnellisuus", ja sen saavuttamiseksi "hyveellinen elämä".

Sokratesta seuranneiden filosofien mielipiteet vaihtelivat kuitenkin usein siinä, mikä oli suurinta hyvää elämässä. Esimerkiksi kyynikoiden ja stoalaisten mielestä olemassaolon perimmäinen tarkoitus oli juuri hyve itsessään, ei nautinto — kyreneläisten ja epikurolaisten mielestä taas nautinto oli kaikkein suurin hyvä ja nimenomaan ruumiillisessa muodossa.

Aristoteles esitti elämän tarkoitukselle naturalistisen teorian, joka opetti, että ihminen on järjellinen eläin, joka lähestyy omaa ihanteellista ja lajilleen tyypillistä olemustaan hankkiessaan teoreettista tieteellistä tietoa maailmasta ja käytännöllistä moraalista tietoa oikeasta ja väärästä. Hänen lähtökohtanaan oli periaate, jonka mukaan jokaisen toimivan olennon korkein hyvä on hänen mahdollisuuksiensa täysi kehittyminen järjellisenä olentona. Ihmiselämän päämäärä (samoin kuin kaikkien muidenkin olioiden) on siis toteuttaa lajilleen ominaisia toimia. Kun ihminen toimii kuten hänen lajilleen on ominaista, hän toimii auttamatta oikein ja elää hyvää elämää. Aristoteleen mukaan tämä ihmisen ihanne on homo politicus eli yhteisöllinen ihminen. Aristoteleen mukaan ihmiselämän päätavoite on siis yhteisölliseen toimintaan osallistuminen. Tässä yhteydessä on huomautettava, että Aristoteles eli aikana, jolloin vapaat miehet usein viettivät suurimman osan päivästään kreikan toreilla keskustelemassa tai väittelemässä politiikasta tai muista sen hetkisistä aiheista. Ei siis ole ihme, että Aristoteles näki tällaisen aktiivisuuden ihmisille ominaisena. Hänen mukaansa tieto siitä, millainen elämä on ominaista jollekin oliolle, saadaan tutkimalla suuren olioryhmän toimintaa tietyssä tilanteessa ja vetämällä siitä johtopäätös yleisestä menettelytavoista.

Aristoteleen teoria on siis täysin objektiivinen, eli hän olettaa tämän päämäärän koskevan auttamatta kaikkia ihmisiä sellaisenaan. Teorian yksiselitteisyys on sinänsä kätevä, että siinä yksilölle ei anneta aihetta ajatella toisin tai heittäytyä turhan relativistiseksi. Sen voisi olettaa selittävän siis helpommin sen, miksi yksi ihminen ei voi yhtäkkiä erottaa itseään ihmisyyden järjestelmästä ja julistaa, ettei hänen elämällään muka olisikaan päämäärää.

[muokkaa] Ateistisia näkemyksiä

Pääartikkeli: Ateismi

Ateismilla tarkoitetaan yksinkertaisimmassa merkityksessään jumalien ja kaiken yliluonnollisen olemassaolon hyväksymisen puutetta, ja tämän seurauksena myös sen hyväksymättömyyttä, että kaikkeus tai elämä olisi jonkun tällaisen luomaa. Ateismi lähestyy esitettyä viittä kysymystä luonnontieteellisestä näkökulmasta, ja siksi suurin osa ateisteista on sitä mieltä, että elämää ei luotu, vaan että se kehittyi. Kaikkeuden olemus on puhtaasti luonnollinen, ja sen luonto on ihmisten tutkittavissa enemmän tai vähemmän tieteellisillä menetelmillä. Mitä elämän tarkoitukseen tulee, jotkut ateistit katsovat, että koska mikään jumaluus ei määrää sitä mitä meidän tulisi tehdä elämällämme, se on jätetty meidän päätettäväksemme. Jotkut ateistit katsovat, että elämä itsessään on jonkinlainen tarkoitus, eikä sen tarkoituksellisuuteen tarvita minkäänlaisia jumalia.

[muokkaa] Eksintentialistisia näkemyksiä

Pääartikkeli: Eksistentialismi

1800-luvulla filosofi Arthur Schopenhauer tarjosi kylmän vastauksen määrittelemällä elämän olevan lähinnä "elämisen tahtoa", ja tämän tahdon (ja samalla elämän) olevan tarkoituksetonta, päämäärätöntä, järjetöntä ja julmaa. Hän näki vapautumisen tästä kärsimyksestä tapahtuvan mietiskelyn, askeettisen elämän ja toisia kohtaan tunnetun sympatian kautta. Näissä hänen ajattelunsa muistutti huomattavasti buddhalaista ajattelua.

Filosofi Martin Heideggerin mukaan ihminen on olemassaolossaan "heitetty maailmaan". Jean-Paul Sartre kirjoitti: "Ihminen on olemassa ensin, tavoittaa itsensä, ilmaantuu maailmaan ja määrittelee itsensä vasta kaiken tämän jälkeen [...] Ei ole myöskään ihmisluontoa, koska ei ole Jumalaa, joka sen mielessään loisi".^[1] Heidän ja muiden eksistentialistien mukaan ihmisyyttä ei ole ennalta määrätty, vaan jokainen on vapaa valitsemaan olemisen tapansa itse ja on toisaalta siihen myös pakotettu. Tästä ristiriidasta seuraavaa elämän peruskokemusta kutsutaan ahdistukseksi (angst).

Koska ei ole olemassa mitään ennalta määriteltyä ihmisen luontoa tai mitään lopullista arvostelmaa maailmasta muuta kuin ihmisten kokema, ihmisiä voidaan tuomita tai määritellä ainoastaan heidän tekojensa ja valintojensa perusteella. Valinta on lopullinen mittari. Sartren mukaan: "Ihminen on vain sitä mitä hän itsestään tekee".^[1]

[muokkaa] Humanistisia näkemyksiä

Pääartikkeli: Humanismi

Humanisteille biologisen elämän tarkoitus on sisäänrakennettuna elämään itseensä: tarkoituksena on lisääntyminen. Tällä tavalla ihmiskunta tuli olevaksi: eliöt lisääntyivät ohjaamattoman evoluution edistyessä, oleellisena osana luontoa, joka on puolestaan olemassa itsessään. Elämän tarkoitus ei kuitenkaan ole sama kuin ihmisen tarkoitus, vaikka se onkin yksi tekijä siinä. Ihmisen tarkoituksen määrittävät ihmiset, ilman yliluonnollista vaikutusta. Myöskään tieto ei tule yliluonnollisista lähteistä, vaan ihmisten suorittamasta havainnoinnista, tutkimuksesta ja analyysistä, jotka mieluiten käyttävät tieteellistä menetelmää: kaikkeuden luonne on se, minkä havaitsemme sen olevan. Samoin kauneudelliset arvot määrittyvät inhimillisten tavoitteiden ja pyrkimysten kautta.

Humanismiin kuuluu kiinteästi valistunut kiinnostus itsestä. Ihmisolento on elämän merkityksellisin asia, ja sitä seuraavat muut siihen oleellisesti kuuluvat asiat, kuten luonnollinen ympäristö ja yhteiskunta jossa elämme. Ihmisen onnellisuus on tiukasti sidoksissa koko ihmiskunnan hyvinvointiin, osittain koska olemme yhteisöllisiä eläimiä, jotka löytävät merkitystä yhteisöllisten suhteiden kautta, ja osittain koska kulttuurinen edistys hyödyttää kaikkia kyseisessä kulttuurissa eläviä.

Kun maailma kehittyy, elämä yleisesti kehittyy, joten vaikka ihminen yleisesti haluaakin elää hyvää ja täyttä elämää, humanistit katsovat, että olisi tärkeää elää niin, että se hyödyttää kaikkien hyvinvointia. Vaikka ihmislajin evoluutio onkin edelleen enimmäkseen luonnollinen toiminto, ihmiskunnan evoluutio on omissa käsissämme, ja tehtävänämme on sen edistäminen korkeampia päämääriä kohti. Samalla tavalla humanismi itsessään kehittyy, koska humanistit tunnistavat, että arvot ja päämäärät, ja siten elämän tarkoitus, saattavat muuttua ymmärryksemme kehittyessä.

[muokkaa] Nihilistisiä näkemyksiä

Pääartikkeli: Nihilismi

Friedrich Nietzsche määritteli nihilismin maailman ja erityisesti ihmisen olemassaolon tarkoituksen, merkityksen, lopullisen totuuden tai oleellisen arvon tyhjentämisenä. Nietzsche määritteli kristinuskon nihilistisenä uskontona, koska se poistaa merkityksen maalliselta elämältä ja keskittyy oletettuun kuoleman jälkeiseen elämään. Hän näki nihilismin myös luonnollisena lopputuloksena päätelmästään "Jumala on kuollut", ja esitti, että ihmiskunta voi toipua siitä palauttamalla merkityksen takaisin maan päälle.

Martin Heidegger määritteli nihilismin tilaksi, jossa "ei ole mitään Olevaa sellaisenaan", ja esitti, että nihilismi perustuu olemisen kutistamiseen pelkäksi arvoksi.

Nihilismi hylkää väitteet tiedosta ja totuudesta, ja tutkii olemassaolon merkitystä ilman tiedettävää totuutta. Vaikka nihilismi on luonteeltaan melko pessimististä ja antautuvaa, sen kannattaja voi löytää merkitystä erilaisista ihmisten välisistä suhteista. Nihilistisestä näkökulmasta moraalisten arvojen lähteenä on yksilö ennemmin kuin kulttuuri tai joku muu järjellinen (tai objektiivinen) perusta.

[muokkaa] Positivistisia näkemyksiä

Pääartikkeli: Looginen positivismi

Ludwig Wittgensteinin ja monien loogisten empiristien näkemys on, että kysymys elämän tarkoituksesta on kielellisesti esitettynä merkityksetön. Tämä johtuu siitä, että lauseessa "X:n tarkoitus" termi "tarkoitus" määrittyy suhteessa elämään, eli X:ää arvioidaan sillä perusteella, mikä on sen merkitys elämälle, sen elämälle aikaansaama seuraus, tai yleensä sen suhde elämään. Kun X lauseessa "X:n tarkoitus" on "elämä", lause muuttuu siis muotoon "mikä on elämän merkitys elämälle" tai yleisemmin "mikä on elämän suhde elämään", jolloin lause muuttuu rekursiiviseksi ja tämän vuoksi merkityksettömäksi.

Toisin sanoen, ihmisen elämässä olevilla asioilla voi olla merkitystä hänen elämälleen, mutta elämällä itsellään ei ole merkitystä noiden asioiden ulkopuolella. Näin ihmisen elämällä on merkitystä (ihmiselle itselleen tai muille) hänen elämässään tapahtuneiden asioiden muodossa, sekä hänen elämänsä saavutusten, perheen, perinnön ja muiden asioiden muodossa. Kuitenkin jos väitettäisiin, että elämällä itsellään olisi joku merkitys, se olisi kielen väärinkäyttöä, sillä kaikki asiat ovat merkityksellisiä ainoastaan elämässä, niille jotka elävät, jolloin väite muuttuu virheelliseksi. Kieli voi tarjota merkityksellisen vastauksen ainoastaan silloin, kun se viittaa asioihin, jotka tapahtuvat osana elämää.

[muokkaa] Pragmatistisia näkemyksiä

Pääartikkeli: Pragmatismi

Pragmatistiset filosofit ovat sitä mieltä, että sen sijaan, että etsisimme totuutta elämästä, meidän tulisi etsiä hyödyllistä ymmärrystä elämästä. William James esitti, että totuutta voidaan tehdä, mutta ei etsiä. Näin ollen elämän tarkoitus on sellainen usko elämän tarkoituksesta, joka ei ole ristiriidassa sen kanssa, mitä ihminen kokee tarkoitukselliseksi elämäksi. Elämän tarkoituksen voisi siis muotoilla sanoilla: "elämän tarkoitus ovat ne tarkoitukset, jotka saavat sinut arvostamaan sitä". Pragmatistille elämän tarkoitus voidaan löytää ainoastaan kokemuksen kautta.

[muokkaa] Satanistisia näkemyksiä

Pääartikkeli: Satanismi

Satanismin oppi-isinä pidetään Anton LaVeytä sekä Aleister Crowley'ta. Toisin kuin nihilismi, joka ei tunnusta mitään arvoja, satanismi aatteena painottaa ihmisen eläimellistä ja ruumiillista puolta. Sen mukaan ainoastaan itsenäiset, yksilölliset (individualistiset) ja itsekkäät (egoistiset) moraalikäsitykset ovat hyväksyttäviä. Myös Ayn Randin ajattelu ja objektivismi on vaikuttanut monien satanistien ajatteluun. Satanismin arvopohjaa kuvaa Aleister Crowleyn periaate Tee mitä haluat.

[muokkaa] Uskonnollisia näkemyksiä

Pääartikkeli: Uskonto

Puhuttaessa elämän päämäärästä tai mistä tahansa muusta uskomuksiin liittyvistä asioista, uskonto nousee nopeasti pintaan tietyissä todistelutilanteissa, esimerkiksi: "Se on väärin, koska Jumala sanoo niin". Tällaisia teorioita kutsutaan supernaturalistisiksi. Tätä mieltä oli keskiajalla esimerkiksi Wilhelm Occamilainen. Uskonnolliselle todistelulle on ominaista edelleen vallitseva objektiivinen ajattelu. Tietyt Jumalan asettamat lainalaisuudet sitovat kaikkia. Kristinuskon sisälläkin elämän tarkoitusta voidaan etsiä monista näkökulmista riippuen siitä mitä painotetaan.

On usein esitetty, että uskonto on ihmiskunnan vastaus pyrkimykseen lakata olemasta hämmentynyt elämän edessä, tai vastaus kuolemanpelkoon tai rajattomaan haluun välttää kuolema. Kun elämän ulkopuolelle määritellään toinen todellisuus (henkinen todellisuus), se tarjoaa merkitystä, tarkoitusta ja toivoa muuten mielettömään, suuntaa vailla olevaan ja rajalliseen elämään. Suurin osa ihmisistä, jotka uskovat jumalaan, ovat samaa mieltä siitä, että "Jumalassa me elämme ja liikumme ja olemme". Uskonnossa ihmiset etsivät korkeampaa auktoriteettia, joka antaa elämällemme tarkoituksen jumalallisella ohjauksella. Tällaiseen auktoriteettiin uskomista kutsutaan "uskon hypyksi", ja yleensä tällainen usko määrittelee uskovan elämän tarkoituksen hyvin suuressa määrin.

Keskiajalla uskonnollinen ajattelu pyöri pitkälti sanan synti ympärillä. Ihmisen elämän ihanne oli välttyä synniltä tai ainakin mikäli henkilö syntiin lankesi, häntä voitiin pitää jälleen hurskaana, mikäli hän osti syntinsä pois. Sielun puhtaus oli tällöin ideaali ja siihen pyrkiminen tällöin elämän tarkoitus.

Uskonnolliselta näkökannalta elämän tarkoituksena voidaan yleisesti pitää mm. Jumalan palvelemista ja Hänen tahtonsa noudattamista.

Juutalaisuudessa ja kristinuskossa elämän tarkoituksen voidaan katsoa jossain määrin perustuvan Ensimmäisen Mooseksen kirjan luomiskertomukseen: "Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne. Vallitkaa meren kaloja, taivaan lintuja ja kaikkea, mikä maan päällä elää ja liikkuu" (1 Moos. 1:28). Näin ihmisten tehtäväksi on annettu ihmiskunnan kasvattaminen, huolen pitäminen maapallosta ja ympäristömme hallinta. Nämä muistuttavat monelta osin aiemmin esitettyjä biologisia ja humanistisia näkemyksiä. Jumalan antamat ohjeet ja elämän tosiasiallinen tarkoitus eivät kuitenkaan ole välttämättä sama asia.

Uuden testamentin Markuksen evankeliumissa Jeesus antaa kaksi suurta käskyä: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi ja koko voimallasi" ja "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näitä suurempaa käskyä ei ole" (Mark. 12:28-31). Ihminen on siis luotu sekä palvomaan Jumalaa että rakastamaan toisia.

Islamin näkökulma on osittain samanlainen. Sen mukaan Jumala loi ihmisen ainoastaan yhtä tarkoitusta varten, eli palvomaan Jumalaa: "Olen luonut henkiolennot ja ihmiset vain palvelemaan Itseäni" (Koraani 51:56). Islamissa tämä ei tarkoita ainoastaan rituaalien suorittamista, vaan siihen kuuluu myös työnteko, keksiminen ja elämän laadun parantaminen, ja Luojan totteleminen tällä tavalla. Muslimeille elämä on testi. Se, kuinka hyvin pärjäät testissä, määrittää sen päädytkö Taivaaseen (Jenna) vai Helvettiin (Jehenim).

Buddhalaisuuden mukaan totuus elämästä on se, että se on kärsimystä, joka johtuu elämänjanosta. Kärsimys lakkaa, kun elämänjano sammuu. Tie elämänjanon sammumiseen on jalo kahdeksanosainen polku kohti lopullista tavoitetta, joka on nirvana eli valaistuminen ja näin samsarasta eli elämän kiertokulusta vapautuminen. Tämä voi tapahtua vain mietiskelyn eli meditaation ja henkisen kasvun kautta.

Hindulaisuuden mukaan ihmisellä on elämässään neljä päämäärää: kama, artha, dharma ja mokša. Sanotaan, että kaikki ihmiset etsivät kamaa (fyysistä ja henkistä nautintoa) ja arthaa (aineellista ja henkistä omaisuutta). Vanhemmiten ihmisen sanotaan tavoittelevan dharmaa (oikeudenmukaisuus, velvollisuus, henkinen oppi). Neljäs ja perimmäinen päämäärä on mokša, jossa vapaudutaan jälleensyntymän eli samsaran ketjusta ja yhdistytään brahmaniin eli maailmansieluun (vrt. nirvana). Ihmisen kannattaa tehdä elämässä hyviä tekoja kartuttaakseen hyvää karmaansa, jotta jälleensyntymän kierto katkeaisi.

Mikään näistä lähestymistavoista ei luonnollisestikaan vastaa kysymykseen "mikä on elämän tarkoitus?" filosofisessa mielessä. Vastaus "usko, niin ymmärrät" ei ole täydellinen vastaus, koska se vaatii sokeaa uskoa logiikan ja viisauden sijasta. Useat uskonnot painottavat kuitenkin henkilökohtaista kokemusta todisteena antamalleen opille ja tarkoitukselle.

[muokkaa] Humoristisia vastauksia

Koko ajatus "elämän tarkoituksesta" on muuttunut sen verran kliseiseksi, että sitä on parodioitu usein. Tunnetuimpia parodioita on Douglas Adamsin kirjassa Linnunradan käsikirja liftareille esitetty vastaus elämään, maailmankaikkeuteen ja kaikkeen muuhun sellaiseen. Kirjan antama vastaus on neljäkymmentäkaksi.^[2]

Monty Pythonin elokuvassa Monty Pythonin elämän tarkoitus (Monty Python's Meaning of Life, 1983) elämällä ei ole tarkoitusta, sen sijaan elämä on aito WYSIWYG-kokemus: synnyt, syöt, menet kouluun, harrastat seksiä, saat lapsia, tulet vanhaksi (jos kukaan ei tapa sinua ensin) ja kuolet, ja Taivaassa on joulu joka päivä. Elokuvan lopussa kysymykseen elämän tarkoituksesta vastataan: "No, se ei ole mitään kovin erikoista. Hmm, yritä olla kiva ihmisille, varo syömästä rasvaa, lue hyvä kirja silloin tällöin, kävele hieman, ja yritä elää rauhassa ja harmoniassa yhdessä kaikkien uskontojen ja kansojen edustajien kanssa".^[3]

Eppu Normaali on esittänyt, että elämän tarkoitus on ikävän karkotus. Tämä on peräisin kappaleesta Elämän tarkoitus, jossa lauletaan: "Hetken mietin kuka oon ja mistä herätä mä saan [..] Mä nousin ylös, astuin sekaan peikkojen (hui!); mä muistan kuinka viime yönä kanssa veikkojen; päättelimme että elämämme tarkoitus lienee murheen karkoitus".^[4]

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Viitteet

[muokkaa] Kirjallisuutta

Adams, Douglas (1991): Linnunradan käsikirja liftareille. 3. painos. Porvoo/Helsinki/Juva: WSOY. ISBN 951-0-15825-9.

Dawkins, Richard (1993). Geenin itsekkyys (Alkuteoksen 2. laitos ilm. 1989. Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Art House.

Deutsch, David (1997): Todellisuuden rakenne. (Alkuteos: The Fabric of Reality: The Science of Parallel Universes and Its Implications, 1997.) Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Terra Cognita. ISBN 951-0-27916-1.

Nagel, Thomas (1979). Mortal Questions. New York: Cambridge University Press.

Nagel, Thomas (1986). The View from Nowhere. Oxford: Oxford University Press, .

Hanfling, Oswald (toim.) (1987). Life and Meaning: A Reader, Oxford: Basil Blackwell. ISBN 0-631-15784-0

Nozick, Robert 1989). The Examined Life: Philosophical Meditations, New York: Pocket Books. ISBN 0671725017

Robbins, Anthony (1987). Unlimited Power: The New Science of Personal Achievement. Random House Publishing Group. ISBN 0449902803

Roberts, Jane: Dreams, Evolution, and Value Fulfilment, Amber-Allen Publishing.

Sartre, Jean Paul: Eksistentialismikin on humanismia teoksessa Elo, Pekka & Salonen, Toivo (toim.): Ajatukset. Uuden ajan filosofian lukemisto. Helsingin yliopisto, Helsinki 1993.

Wiggins, David (1976). "Truth, Invention, and the Meaning of Life" in Proceedings of the British Academy LXII); uudelleenpainettuna teoksessa Needs, Values, Truth (Aristotelian Society Series, Volume 6) 2nd edition, 1991, Oxford, Basil Blackwell. ISBN 0-631-17555-5

[muokkaa] Aiheesta muualla

Suomeksi:

Elämän tarkoitus: tiede – ajattelijat – sinä

Englanniksi:

A Path to Enlightenment
Express your theory of the meaning of life
Philosophical Society.com's "Thoughts on Life"— katkelmia Platoin, Erasmuksen, Schopenhauerin, Nietzschen, Russellin, Einsteinin ja monen muun teoksista
The FAQ of life
The Meaning of Life, or, What's it all About?
The Meaning of Human Life

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org../../../e/l/%C3%A4/El%C3%A4m%C3%A4n_tarkoitus.html

Luokat: Filosofia | Tiede ja uskonto

We provide Linux to the World