Joulu
Wikipedia
Joulu on vuosittainen 25. joulukuuta vietettävä juhla, jota on länsimaissa vietetty perinteisesti kristinuskoon liittyvänä juhlana Jeesuksen syntymän kunniaksi. Ennen kristinuskoa on talvipäivänseisauksen aikoihin vietetty sydäntalven juhlaa. Suomen kielen sana joulu on skandinaavinen lainasana ja tulee alun perin talvipäivänseisaus-juhlan nimestä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Talvipäivänseisaus
Joulun taustalla ovat muiden perinteiden ohessa kaksi pakanallista talvipäivänseisaus-juhlaa, Yule ja Saturnalia. Talvipäivänseisausta on juhlittu ainakin 4 000 vuotta. Kun maanviljelys vaati vuodenaikojen huomioimista auringon mukaan, talvipäivänseisauksesta tuli yksi vuoden tärkeimmistä juhlista kevätpäiväntasauksen ohella.
Kun talvipäivänseisaus oli auringon syntymäpäivä, monien muinaisten jumalien ajateltiin syntyneen tuolloin. Jopa Rooman keisarien ajateltiin syntyneen talvipäivänseisauksena, oli heidän todellinen syntymäpäivänsä mihin aikaan vuotta tahansa.
Roomalaiset viettivät talvipäivänseisauksen aikaan (17.–23. joulukuuta) Saturnalia-juhlaa. Vuonna 274 Aurelianus julisti päivän 25. joulukuuta Sol Invictuksen eli Voittamattoman auringon päiväksi. Jo 200-luvulla eräät kristityt olivat liittäneet saman päivän Jeesuksen syntymään, mutta eivät talvipäivänseisauksen perusteella, vaan lähinnä juutalaisuudesta periytyneillä teologisilla syillä. Paavi Julius I yhdisti Sol Invictuksen päivän juhlat Jeesuksen syntymäjuhliin 350-luvulla.
[muokkaa] Kristinuskon joulu
Useimmat kristityt viettävät joulua Raamatun Uudessa testamentissa esiintyvän kristinuskon Jumalan pojan Jeesuksen syntymäjuhlana.
Kristillisen joulun odotus alkaa adventtiajalla, johon kuuluu neljä adventtisunnuntaita. Joulun vietto alkaa 24. joulukuuta, jolloin on jouluaatto. 25. joulukuuta on joulupäivä ja 26. joulukuuta on tapaninpäivä. Uudenvuoden päivää 1. tammikuuta vietetään Jeesuksen ympärileikkaamisen juhlana ja vanhan Jeesuksen syntymäpäivän juhlaakin muistetaan joulun ajan päättävänä loppiaisena, 6. tammikuuta. Loppiaista vietetään itämaan tietäjien käynnin juhlapäivänä.
[muokkaa] Jeesuksen syntymäjuhlan ajoittaminen jouluun
Joulun päivämäärä on sivutuote Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen päivämäärien määrittämisestä kristinuskossa. Kristinuskon ensimmäisinä vuosikymmeninä Jeesuksen katsottiin kuolleen juutalaisen kuukalenterin Nisan-kuukauden 14. päivänä. Kun Jerusalemin temppeli tuhottiin vuonna 70, irtautui kristinusko lopullisesti kokonaan juutalaisuudesta, eikä kuukalenterin ylimääräisiä päiviä kontrolloivaa juutalaista Sanhedrin-neuvostoa enää ollut. Latinaa puhuvat kristityt yrittivät siirtää merkkipäivän juliaaniseen kalenteriin, ja vuoteen 220 mennessä yleiseksi käsitykseksi oli vakiintunut 25. maaliskuuta.
Kreikkaa puhuvat kristityt puolestaan säilyttivät merkkipäivänä 14. päivän ja valitsivat kuukaudeksi kreikkalaisen aurinkokalenterin Artemision-kuukauden, koska juutalaisen Nisanin tapaan se sisälsi kevätpäiväntasauksen. Kun 300-luvulla juliaaninen kalenteri syrjäytti kreikkalaisen myös kreikankielisessä maailmassa, Artemisionin 14. päivästä tuli 6. huhtikuuta.
Ensimmäisellä ja toisella vuosisadalla kristityt sovelsivat Jeesukseen samaa periaatetta kuin juutalaisiin profeettoihin: hänen katsottiin kuolleen joko sikiämis- tai syntymäpäivänään. Kahden mahdollisen kuolinpäivän (25. maaliskuuta ja 6. huhtikuuta) vuoksi Jeesuksen syntymäpäivälle oli siis seuraavat neljä eri vaihtoehtoa, kun sikiämisen ja syntymisen välillä katsottiin olleen tasan yhdeksän kuukautta:
- 25. maaliskuuta - latinalaisen käsityksen mukaan, jos Jeesus kuoli syntymäpäivänään
- 25. joulukuuta - latinalaisen käsityksen mukaan, jos Jeesus kuoli sikiämisensä vuosipäivänä
- 6. huhtikuuta - kreikkalaisen käsityksen mukaan, jos Jeesus kuoli syntymäpäivänään
- 6. tammikuuta - kreikkalaisen käsityksen mukaan, jos Jeesus kuoli sikiämisensä vuosipäivänä
Yleisimmäksi kristittyjen käsitykseksi muodostui vuoteen 220 mennessä, että Jeesuksen kuolinpäivä oli hänen sikiämisensä vuosipäivä, ja näin ollen hänen syntymäpäiväkseen oli pääteltävissä latinalaisen käsityksen mukaan 25. joulukuuta ja kreikkalaisen käsityksen mukaan 6. tammikuuta. Idän kristityt omaksuivat latinalaisten kristittyjen käsityksen 300- ja 400-luvuilla - lukuun ottamatta armenialaisia kristittyjä, jotka nykyäänkin juhlivat Jeesuksen syntymää 6. tammikuuta. Silti 6. tammikuuta, joka omaksuttiin idästä länteen loppiaisen päivämääräksi, on nykyäänkin itäisille kristityille joulua suurempi juhla idän tietäjien saapumisen ja myös Jeesuksen kasteen vuosipäivänä.
Kiista päivämäärien 25.12. ja 6.1. välillä ratkesi latinalaisissa maissa 350-luvulla, jolloin paavi Julius I kehotti kristittyjä juhlimaan 25.12. Jeesusta keisari Aurelianuksen julistamana "voittamattomana aurinkona".
[muokkaa] Nykyajan ylikansallinen joulu
Nykyjoulu on pitkälti maallinen ja kaupallinen juhla, jossa on erilaisia historiallisia ja uskonnollisia kerrostumia. Sitä vietetään eri puolilla maailmaa ja monet muutkin kuin kristilliset kulttuuriyhteisöt ovat sijoittaneet juhlansa sen tienoille, kuten afroamerikkalainen Kwanzaa ja juutalainen hanukka. Tämä kausijuhla kokoaa perheet yhteen kulttuurista riippumatta.
Suomessa virallinen kalenteri on uskontosidonnainen. Monet uskonnottomat vastustavat tällaista uskontosidonnaisuutta.
[muokkaa] Kaupallinen joulu
Kaupallisen joulun lähtölaukaus tapahtui, kun amerikkalainen Coca-Cola-virvoitusjuomayhtiö pyysi 1930-luvulla ahvenanmaalaista syntyperää olevaa taiteilijaa Haddon Sundblomia suunnittelemaan mainoksissa käytettävän joulupukin. Suomalainen perinteinen pukki pukeutui harmaaseen ja oli jörö, mutta pukista tehtiin nyt punapukuinen ja iloinen.
Joulun alla kulutus on korkeimmillaan. Kaupat mainostavat joulutarjouksia jo lokakuun lopulla. Kaupallisuutta on vastustettu ja monet haluavat painottaa enemmän läheisten yhdessäoloa.
[muokkaa] Joulun käyttäminen mielipiteen ilmaisuun
Kaupallisen hyödyn lisäksi joulua käytetään usein myös rauhaa vaativiin prosesseihin, esimerkiksi erilaisiin mielenosoituksiin, rauhanmarsseihin tai kampanjoihin.
[muokkaa] Sota on ohi! jos niin haluat -kampanja
Jouluna 1969 ilmestyi 16.12 yhteentoista suurkaupunkiin ympäri maailmaa valtavia kylttejä, joissa luki teksti "War is Over! If you want it. Happy Christmas from John and Yoko." Nämä julisteet olivat siis peräisin John Lennonilta ja Yoko Onolta. Tämä oli maailmanlaajuisella mittakaavalla katsoen yksi suurimpia rauhankampanjoita ja julisteisiin vastattiinkin paikoin viesteillä "We want it! Happy christmas to John and Yoko." John käytti tätä kulttimaineeseen noussutta kampanjaansa myös kappaleensa "Happy Christmas (war is over)" musiikkivideossa, jossa näkyy myös suomalainen juliste tekstillä "Sota on ohi! jos niin haluat. Hyvää joulua toivottavat John ja Yoko."
[muokkaa] Kansallisia erityispiirteitä
Vaikka joulu on nykyään ylikansallinen juhla, on sen vietossa myös paikallisia erityispiirteitä. Suomi on Skandinavian maiden ohella eräs harvoista maista, joissa pakanallisen juhlan nimi on säilynyt joulun nimessä. Englannin kielessä yule on joulun vanha nimitys, mutta sitä ei enää juurikaan käytetä. Useimmissa kielissä joulusanassa mainitaan Kristus (Christmas, Kersfees, Kristovym).
[muokkaa] Italialainen joulu
Italiassa jouluna syödään yleisesti kalaa, erityisesti lohta. Todellisia koko Italian jouluherkkuja ovat Panettone ja pandoro: pullan tapaisia, mutta kakun muotoon leivottuja, rusinoilla ja sokeroiduilla hedelmäpalasilla täytettyjä leivonnaisia. Joulupukki tuo lahjat yöllä, kun kukaan ei näe, ja ne avataan aamulla. Tosin joissain perheissä lahjat löytyvät aattona kuusen alta jo ennen keskiyötä. Keskiyön jumalanpalvelus on edelleen suosittu tilaisuus, ja sitä käy seuraamassa myös monet niistä, jotka eivät normaalisti käy kirkossa.
Joulu päättyy 6. tammikuuta, jota kutsutaan Befanaksi. Päivä on nimetty vanhan ja köyhän noita-akan mukaan, joka tuo lapsille lahjoja sukissa. Befana täyttää rikkinäiset sukkansa yleensä leivoksilla ja makeisilla. Ilkeät lapset saavat vain jotain pahanmakuista kuten hiiltä tai valkosipulia. Befanana on myös tapana poistaa joulukoristeet.
[muokkaa] Ruotsalainen joulu
Ruotsalainen joulu muistuttaa suomalaista pienin poikkeuksin: varsinaista pikkujoulu-traditiota ei ole. Lucian päivää vietetään 13. joulukuuta. Joulukuusi tuodaan sisälle aaton aattona (Dan före dopparedan). Jouluaaton päivälliseen kuuluvat kalat, kananmuna, kinkku, salaatit, makkarat (esim. ihramakkarat, prinssinakit), janssonin kiusaus, lihapyörykät, ruskeat pavut ja kaalit. Juomaksi tulevat julmust, jouluolut, mumma tai porter. Illalliseksi voidaan syödä joko riisipuuroa tai lipeäkalaa. Illalla joulutonttu (jultomten, meidän joulupukkimme) jakaa riimikirjoituksilla varustetut lahjat. Jouluaatonhartaus ja Julotta (joulukirkko) ovat suosittuja tilaisuuksia. Joulupäivälliseksi syödään monesti lipeäkalaa ja perunaa valkokastikkeella. Ruotsissa vietetään loppiaista kuten Suomessa, mutta "nuutinpäivää" (13. tammikuuta) pidetään silti joulunajan päättymispäivänä.
[muokkaa] Tšekkiläinen joulu
Tšekissä lahjoja tuo Pikkujeesus (tšekiksi Ježíšek) illalla 24. joulukuuta. Yleinen jouluruoka on perunasalaatti karpin kanssa.
Tšekissä ei juhlita pikkujoulua, mutta 6. joulukuuta Pyhä Nikolaus (Mikuláš), paholainen (čert) ja enkeli (anděl) käyvät lapsiperheissä tarkastamassa, ovatko lapset olleet kilttejä.
[muokkaa] Venäläinen joulu
Venäjällä ei perinteisesti ole joulujuhlaa joulukuun lopussa. Vanhan ajanlaskun mukaan Kristuksen syntymä osuu tammikuulle ja erityisesti neuvostoaikana juhla lahjoineen, vapaapäivineen ja pakkasukkoineen on yhdistetty uudenvuodenjuhlaan. Kuitenkin on kristillisiä traditioita, joiden mukaan myös on nautittu esimerkiksi makeaa velliä tammikuussa vaatimattomin menoinlähde?.
[muokkaa] Amerikkalainen ja brittiläinen joulu
Yhdysvalloissa joulupukki tulee useimmiten savupiipusta ja jättää lahjat kuusen alle sekä takan ylle ripustettuihin sukkiin joulupäivän vastaisena yönä. Talot koristellaan ulkovaloilla. Kinkun sijasta syödään kalkkunaa.
[muokkaa] Suomalainen joulu
Joulunajan on Suomessa perinteisesti laskettu alkavan Tuomaksen päivästä (21.12.), ja päättyvän loppiaiseen (6.1.), toisinaan Nuutin päivään (13.1.) - tätä heijastavat monet lorut, kuten Tule meille, Tuomas kulta, tuopa joulu tullessas ja Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi.
Suomessa jouluun on liitetty vanhan pyhäinpäivän tienoille ajoittuneen sadonkorjuujuhlan, kekrin piirteitä. Ruotsalaisilla ja suomalaisilla joulupukki oli pukiksi pukeutunut ihminen. Joulupukilla oli tavallisesti lammasnahkaturkki nurin päin käännettynä. Myös olkipukki kuuluu tähän perinteeseen. Joulupukki saattoi olla lasten mielestä hiukan pelottava toisin kuin nykyään joulupukin kuuluu olla ystävällinen ja ei-pelottavalähde?.
Joulurauhan julistaminen Turussa on Suomen vanhimpia yhä jatkuvia jouluperinteitä.
Nykyään Suomessa joulun viettoon kuuluu muun muassa joululahjojen antaminen omaisille ja tuttaville. Lahjapaketit avataan yleensä aattoiltana, kun joulupukki on ne henkilökohtaisesti käynyt tuomassa. Jouluaattona tai joulupäivänä saatetaan käydä kirkossa. Tapaninpäivänä eli toisena joulupäivänä on perinteisesti vierailtu sukulaisten ja läheisten tuttavien luona – on puhuttu erityisistä tapaninajeluistakin.
