Geeni
Wikipedia
Geeni eli perintötekijä on biologisen informaation yksikkö, joka on tallentunut nukleiinihappoihin. Geeni voi esimerkiksi sisältää rakennusohjeet tietylle proteiinille solussa tai laajemmin elimistössä. Näin geenien toiminta vaikuttaa perimmäisellä tavalla kaikkien eliöiden ulkoasuun ja ominaisuuksiin, joita myös ympäristötekijät muokkaavat. Eukaryoottien (myös ihmisen) DNA on järjestynyt solun tumasta löytyviksi kromosomeiksi.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Geenin rakenne
[muokkaa] Eksonit ja intronit
Eukaryooteilla useimmat geenit ovat epäjatkuvia, eli geenin koodaavien osien, eksonien, välissä on proteiinia koodaamattomia jaksoja, introneja.
Intronien alussa ja lopussa on jaksoja, joiden avulla ne voidaan poistaa (ks. silmukointi) ennen proteiinisynteesiä.
Rakenteeseen tullut mutaatio voi muuttua jopa perinnölliseksi viaksi.
[muokkaa] Geenin löytämisen historiasta
Perustan geeniteorialle loi Gregor Mendelin 1866 julkaisema tutkimus herneiden ominaisuuksien periytymisestä. Mendel havaitsi etteivät ominaisuudet periytyneet sekoittuen vaan tiettyjen sääntöjen mukaan.
Vuonna 1944 havaittiin geenien koostuvan deoksiribonukleiinihappo DNA:sta. DNA-ketjussa on proteiinien rakennusohjeiden lisäksi säätelyalueita, jotka ohjaavat geenin toimintaa sekä laajoja informatiivisesti tyhjiä alueita. Geneettinen informaatio on tallennettuna DNA:n emästen järjestykseen. Kolme peräkkäistä emästä muodostavat pienimmän informaatioyksikön, kodonin, kolmikon, joka proteiinisynteesissä tulkitaan tietyksi aminohapoksi valmistuvaan proteiiniketjuun.
[muokkaa] Geenin informaatiomerkityksestä
Organismi | Geenejä | Emäspareja |
---|---|---|
Kasvi | <50,000 | <1011 |
Ihminen | 23,500 | 3×109 |
Kärpänen | 12,000 | 1.6×108 |
Mehiläinen | 15,000 | 3×108 |
Sukkulamato C. elegans | 19,000 | 9.7×107 |
Sieni | 6,000 | 1.3×107 |
Bakteeri | 500–6,000 | 5×105–107 |
Mycoplasma genitalium | 500 | 580,000 |
DNA-virus | 10–900 | 5,000–800,000 |
RNA-virus | 1–25 | 1,000–23,000 |
Viroidi | 0–1 | ~500 |
Geeni on solun toimintaan vaikuttava kohta nukleiinihaposta. Nukleiinihapon emäsparit ovat siinä järjestyneet "koodiksi", jonka biologinen systeemi kykenee tulkitsemaan sekä jalostamaan toiminnaksi ja tuotteiksi. Tämän vuoksi genomia on kutsuttu myös "elämän koodiksi". Kuten missä tahansa informaatiossa, myös geneettisessä informaatiossa on tasoja. Siis:
- geneejä, joiden aktivaatio aikaansaa geenituotteen (proteiini) muodostumisen
- geenejä, joiden tehtävänä on säädellä muita geenejä (käynnistävät ja estävät geenejä käynnistymästä)
- ja todennäköisesti myös geenejä, jotka kontrolloivat geenejä jotka kontrolloivat geenejä.
[muokkaa] Katso myös
- Evoluutio
- Mutaatio (biologia)
- Geeniperimä
- Dominoiva ominaisuus
- Resessiivinen ominaisuus
- Sisäsiittoisuus
- Geenitekniikka
- Geenimuunneltu elintarvike
- Epistemologia; tiedon hierarkia
- Kodoni
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Dawkins, Richard (1989). Sokea kelloseppä. Suomentanut Risto Varteva. Porvoo: Helsinki: Juva, WSOY. (Alkuteos: The Blind Watchmaker: Why the Evidence of Evolution Reveals a Universe Without Design, 1986.) ISBN 951-0-15863-1
- Dawkins, Richard (1985). Viesti miljardien vuosien takaa. Suomentanut Risto Varteva. Tieteen huiput. Porvoo: Helsinki: Juva: WSOY. (Alkuteos: River Out of Eden, 1995.) ISBN 951-0-20552-4
- Gazzaniga, Michael S. (2006): Eettiset aivot. (Alkuteos: The ethical Brain, 2005.) Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Terra Cognita. ISBN 952-5202-97-6.
- Sariola, Hannu (2006): Elämä: Lyhyt oppimäärä. Hippokrates Duodecim. Helsinki: Duodecim. ISBN 951-656-197-7.