Monty Python

Wikipedia

Monty Pythonin lentävän sirkuksen alussa esiintyvä jalka on yksityiskohta Agnolo Bronzinon renessanssiaikaisesta maalauksesta.

Monty Python oli brittiläinen komediaryhmä, joka tuli tunnetuksi etenkin BBC:lle tehdystä tv-sarjasta Monty Pythonin lentävä sirkus (engl. Monty Python's Flying Circus, 1969–1974). Sarja koostui neljästä tuotantokaudesta ja 45 jaksosta. Ryhmä on tehnyt lisäksi neljä elokuvaa sekä lukemattoman määrän oheistuotteita äänitteistä ja kirjoista tietokonepeleihin.

Ryhmän pääjäseniä olivat Graham Chapman, John Cleese, Terry Gilliam, Eric Idle, Terry Jones ja Michael Palin. Sketsit luotiin työpareina Cleese – Chapman ja Palin – Jones. Eric Idle kirjoitti yksin. Terry Gilliam vastasi sketsejä yhteennivovista animaatioista. Yhdysvaltalaista Gilliamia lukuun ottamatta ryhmän jäsenet olivat opiskelleet joko Oxfordin tai Cambridgen yliopistossa, joka loi heidän oman kertomansa mukaan jännitteitä ryhmän sisälle. Ainoastaan John Cleesellä oli varsinainen näyttelijän koulutus. Cleese ja Chapman tekivät vuonna 1967 sarjaa "At Last The 1948 Show" ja Idle, Jones ja Palin sarjaa "Do Not Adjust Your Set", jotka molemmat selvästi ennakoivat lentävää sirkusta. Kun molemmat tiimit yhdistyivät vuonna 1969, tulos oli 'Flying Circus'.

Sarja saavutti alusta alkaen suosiota Britanniassa uudenlaisella huumorillaan. Se osallistui myös Montreaux'n Kultainen ruusu -kilpailuun ja kaikkien yllätykseksi voitti. Tästä alkoi Python-huumorin maailmanvalloitus. Pythonien huumori ei perustunut hahmoihin, vaan suurimmaksi osaksi täysin järjettömään tykitykseen. He pyrkivät käsikirjoituksissaan aina viemään pienimmänkin asian huippuunsa paisuteltuna loppuun. Tästä kuuluisana esimerkkinä jaksossa 3 nähty klassinen ravintolasketsi, jossa tehdään suuri numero yhdestä likaisesta haarukasta. Muita klassisia Python-sketsejä ovat mm. Dead Parrot (kuollut papukaija), Lumberjack Song, jossa on laulava transumetsuri sekä Englannin aatelistoa pilkkaava "Tyhmin Aatelinen 1979" -kilpailu.

Monty Pythonin tekoon osallistuivat myös Neil Innes, joka kirjoitti lauluja Lentävään Sirkukseen sekä näyttelijät Carol Cleveland ja Connie Booth. Erityisesti Cleveland esiintyi liki jokaisessa sarjan jaksoista sekä kaikissa elokuvissa.

Suomessa Monty Pythonin lentävää sirkusta esitettiin alun perin vain neljä ensimmäistä jaksoa. Sarjan lopetti edellä mainittu aatelissketsi, sillä YLEn ohjelmavastaavan mukaan siinä pilkattiin CP-vammaisia. Sittemmin 1990-luvun alussa Suomen TV:ssä esitettiin 25 jaksoa sarjasta, ja lopulta 2006-2007 koko sarja.

Monty Pythonin anarkistisella tyylillä on ollut suuri vaikutus komediaan. Monissa suomalaisissakin viihdeohjelmissa, muun muassa Studio Julmahuvissa, voi nähdä selviä Python-vaikutteita, joissakin tapauksissa jopa suoria sketsilainoja, kuten myös Itse valtiaat -sarjan jaksossa Matti Vanhasen lentävä sirkus. Myös South Park -televisiosarjan luojat Trey Parker ja Matt Stone ovat monesti teoksillaan tunnustaneet rakkauttaan Pythonia kohtaan. Pirkka-Pekka Peteliuksenkin huumorista on löydettävissä Python-vaikutteita. Niistä mainittakoon James Potkukelkka, joka tuntuu olevan sukua Python-sketsille "Hassujen kävelytyylien ministeriö".

Monty Python -ryhmä on päässyt myös Guinnessin ennätysten kirjaan maailman suurimmalla kookospähkinäorkesterilla.

[muokkaa] Elokuvia

Elokuvat Elämä on Pythonia (1971) ja Monty Python Hollywoodissa (1982) ovat koosteita tv-sarjassa esitetyistä sketseistä. Edellinen tehtiin markkinoimaan ryhmää Yhdysvalloissa, jossa tv-sarjaa ei ollut esitetty. Sitä varten Pythonit näyttelivät uudelleen kolmen ensimmäisen tuotantokauden parhaita paloja. Jälkimmäisessä Pythonit taas näyttelevät tunnetuimpia sketsejään elävän yleisön edessä Hollywood Bowl -areenalla.

Elämä on Pythonia / Monty Pythonin paremmat pilat (And Now For Something Completely Different, 1971) Parhaita sketsejä koottuna.
Monty Pythonin hullu maailma (Monty Python and the Holy Grail, 1974) Parodia pyhän Graalin metsästyksestä.
Brianin elämä (Monty Python's the Life of Brian, 1979) Parodia Jeesuksen aikakaudesta.
Monty Python Hollywoodissa (Monty Python Live at the Hollywood Bowl, 1982)
Monty Pythonin elämän tarkoitus (Monty Python's Meaning of Life, 1983)