Sodankäynti

Wikipedia

Carl von Clausewitzin määritelmän mukaan sodankäynti on kahden itsenäisen tahdon välistä organisoitua, vihamielistä vaikuttamista, jossa keskeinen ja perinteinen keino on fyysinen väkivalta. Sen tavoitteena on vastapuolen tai vastapuolien taivuttaminen omaan tahtoon. Sodankäynti ei ole itsenäinen ilmiö, vaan politiikan väline. Se on suurten etupyyteiden välinen konflikti, joka ratkaistaan verisesti, ja vain siinä suhteessa se eroaa muista konflikteista.

Sota on fyysinen ja konkreettinen tapahtuma, jossa sodankäynnin periaatteita ja taitoja sovelletaan käytäntöön. Perinteisesti sota nähdään kahden valtion välisenä aseellisena kamppailuna.

Sota ei ole pelkkää tappamista ja tuhoamista. Vastapuolen taivuttamisen omaan tahtoon voi tehdä monella tavalla: fyysisellä sodalla, diplomatialla, tiedolla, tahdolla, rahalla, taloudella, politiikalla, asetelmilla, psykologisilla tai tieto-operaatioilla, sekä edellisten erilaisilla yhdistelmillä. Modernin informaatiosodankäynnin keskellä tutuiksi ovat tulleet muun muassa vihollisen sähköpostien spammaus eli täyttäminen propagandalla ja tietoliikenneyhteyksien tuhoaminen tai hallinta.

Nykyaikaisessa informaatiosodassa ovat jälleen korostuneet aineettoman vallankäytön ja ei-aseellisen väkivallan klassiset merkitykset. Tässä läntinen käsitys, jota Clausewitz edustaa, ja itäinen käsitys, jota esimerkiksi Sun Tzu edustaa, sodasta eroavat selvästi toisistaan. Sun Tzun mukaan sodankäynnin huippu on vastustajan voittaminen ilman taistelua. Clausewitzille vastustajan asevoimien lyöminen, ratkaisutaistelu, on sodankäynnin toiminnallista ydintä.

Voi olla kyseenalaista, onko sodankäynti, jossa ei tapahdu kuolemista, sotaa. Tällaisesta vaikuttamista voidaan käyttää termiä vihamielinen vaikuttaminen. Se on nousemassa tärkeäksi kokonaisturvallisuuden käsitteeksi. Se sisältää muun muassa vihamieliset psykologiset operaatiot, kräkkereiden ja krasherien vihamieliset operaatiot tietoverkoissa sekä vihamielisen vaikuttamisen talouden, median ja tekniikan kautta.

Sisällysluettelo 1 Erilaisia käsityksiä sodankäynnistä 2 Sodankäynnin määritelmän laajentaminen 3 Sodankäynnin peruskysymykset ja tulevaisuus 3.1 Miksi soditaan? 3.2 Miten soditaan? 3.3 Ketkä sotivat? 3.4 Missä soditaan? 3.5 Milloin soditaan? 4 Sodankäynnin ominaisuuksia 5 Tärkeitä sodankäynnin käsitteitä 6 Sodankäynnin historia 7 Nykyaikainen käsitys sodankäynnistä 8 Nykyaikaisesta tavanomaisesta sodankäynnistä 9 Katso myös 10 Aiheesta muualla 11 Lähteitä

[muokkaa] Erilaisia käsityksiä sodankäynnistä

Sodankäynti on moninainen ilmiö, ei siis yksinkertainen asia. Perinteisesti länsimaissa sodankäynti on Karl von Clausewitzin mukaisesti politiikan jatke eli politiikkaa toisin keinoin. Sota on nähty myös esimerkiksi vitsauksena, virheenä, rikoksena, seikkailuna, mittavälineenä, liiketoimena, menneisyyden jäänteenä, välineenä, kulttuurin ytimenä, kulttuurin välisenä yhteentörmäyksenä, informaatioprosessina, sukupuoliroolin ilmentymänä, oikeudellisena tilana tai olemassaolon ehtona, johon on valmistauduttava. Sodankäynti voi siis olla:

• Menneisyyden vitsaus, josta on päästävä eroon.
• Ultima ratio regis (kuninkaan viimeinen keino) - Ludvig XIV
• Virhe, joka aiheutuu ihmisestä, tekniikasta tai muusta toiminnasta (pelko sodasta virheestä johtuen, ensimmäisen maailmansodan alku “liikekannallepanovyörynä”)
• Laajennettu kaksintaistelu, jossa vastustaja on keskeinen elementti (Karl von Clausewitz)
• Valtion, kansan ja armeijan kolmiyhteys vuosina 1648 - 2001 (Martin van Creveld); ainoa laillinen tapa käydä sotia oli kyseisenä aikana siis valtioiden välinen sota
• Kaikkien keinojen käyttämistä vastustajan lyömiseen; siis alati muuttuva asia esim. tekniikasta johtuen. Tämä on Clausewitzin tulkintaa ja oleellinen esim. informaatiosodankäynnin merkityksen ymmärtämiseen
• Oman voiman mittaamista; mittausväline; sodan jälkeen tiedämme, kuka oli voimakkain
• Pelien peliä, siis "huumaavaa" valtaa; voittamisen tavoittelua, häviämisen välttämistä
• Sukupuolten roolikäyttäytymistä; vain miesten toimintaa, joka oikeuttaa miesten olemassaoloa. Tämä on perinteinen feministinen argumentti, mutta kautta historian naishallitsijat ovat olleet yhtä kärkkäitä sotimaan kuin miehetkin, eikä sotaisuudessa ole osoitettu eroja naisten ja miesten välillä.
• Ihmisen luonnollinen olotila (Friedrich Nietzsche)
• Elämän ja kuoleman kysymys; vakava asia (John Boyd, Sun Tzu, Karl von Clausewitz)
• Kulttuurien yhteentörmäys (Samuel Huntington)
• Kameleontti; alati muuttuva, evolutionäärinen asia (Karl von Clausewitz, Quincy Wright)
• Väline politiikalle (Karl von Clausewitz)
• Väline muulle asialle kuin politiikalle (esim. uskonnolle, vrt. atsteekit)(John Keegan)
• Päämäärä, kulttuurin ydin, esim. samurait Japanissa (John Keegan)
• Suurta bisnestä: ryöstöretki, kaupankäynnin jatke tai sotateollinen kompleksi
• Poikkeuslainsäädännön voimaan tulon edellytys (oikeustiede)
• Informaatioprosessi, sanoman siirtoa alkeellisin välinein (Matti Bergström)
• Evoluution keino; suuria organisaatioita karsiva ja siis "kehitystä" ylläpitävä keino, muuttuva asia (Quincy Wright)
• Keino, jota ihmiskunta on aina osannut rajoittaa (toisin kuin Clausewitz esittää ideaalisesta sodankäynnistä) (John Keegan)
• Moninainen ilmiö (John Keegan, myös Clausewitz (kameleontti) ja Wright (evolutionäärinen)).
• Politiikan tekemistä fyysisen väkivallan keinoin (Karl von Clausewitz)

Edellä olevat moninaiset näkemykset sodankäyntiin varoittavat yksinkertaisista ja yksipuolisista tulkinnoista. Erityisen vaarallisia niistä tulee muutosaikakaudella, jossa tällä hetkellä elämme, todennäköisesti vielä pitkään.

[muokkaa] Sodankäynnin määritelmän laajentaminen

Sodankäynti on valtion tai muiden organisoitujen ryhmien asevoimien käyttöä vastustajan tahtoa vastaan. Asevoimat ovat sodankäyntiin erikoistunut väline. Sodankäynnissä käytetään aseita tai välineitä, ja näistä yhä enemmän välineitä. Esimerkiksi syyskuun 11. päivän terrori-iskuissa sodankäynnin välineenä käytettiin neljää matkustajakonetta. Sodankäynnin tavoite on vastustajan tahtoon vaikuttaminen, eikä tappaminen ja tuhoaminen, jotka ovat vain sodankäynnin perinteisiä välineitä. Sodankäynnillä on aktiivinen vastustaja, joka on sen kohde.

Vaatimus organisoidusta toiminnasta tarkoittaa, että yksittäinen ihminen ei voi käydä sotaa, vaan tällöin kyse on rikoksesta. Jos hän koordinoi toimintaa toisen tai useamman ihmisen kanssa, kyse on sodasta. Esimerkkinä salaliitot, joita valtio pyrkii voimakkaasti kriminalisoimaan.

Laajin määritelmä on: toisistaan eroavien, mutta samankaltaisten kokonaisuuksien väkivaltainen kohtaaminen. Tietoyhteiskunnan aikakaudella väkivalta voi olla muutakin kuin fyysistä väkivaltaa.

Sodankäynnin suppeampia käsitteitä ovat moderni sodankäynti, joka syntyi vasta ruutiaseiden keksimisen yhteydessä, organisoitu väkivallan käyttö, joka on satojatuhansia vuosia vanha ilmiö, tietty lain määrittämä oikeudellinen tila, joka vaatii sotatilan julistuksen, ja sosiaalisten ryhmien välinen väkivalta.

[muokkaa] Sodankäynnin peruskysymykset ja tulevaisuus

Sodankäynnin peruskysymykset ovat miksi, miten, kuka (eli ketkä), missä ja milloin:

• Miksi soditaan, mihin sodilla pyritään, mikä on tavoite?
• Millä välineillä, miten soditaan? Sodankäynnin doktriini, teknologia ja organisaatio.
• Ketkä sotivat? Ketkä saavat sotia? Kenen sotiminen on laillista?
• Missä sotiminen tapahtuu? Fyysisesti, virtuaalisesti? Maassa, ilmassa, kyberavaruudessa?
• Milloin soditaan?

Näissä kysymyksissä tapahtuneet muutokset ovat oleellisia muutoksia sodankäynnissä. Tämän tarkastelun pohjana on sodankäynnin historian päävaiheet.

[muokkaa] Miksi soditaan?

Sotahistorioitsija Martin van Creveld ja sotateoreetikko, eversti John Boyd näkevät sodan hyvin primitiivisenä tapahtumana, jossa vaistot, voittaminen, häviäminen ja eloonjääminen vallitsevat.

Sodankäynti politiikan jatkeena on länsimainen perussyy sodankäyntiin, toinen on edellä mainittuihin vaistoihin liittyvä. Sotaan johtavat poliittiset konfliktit taas juontavat juurensa valtioiden ristiriitaisista intresseistä. Perinteisesti suosituissa kansainvälisen politiikan teorioissa (realismi ja marxismi) valtiot on kuvattu materialistista etuaan maksimoimaan pyrkivinä toimijoina. Globaalissa kapitalismissa sodankäynnin syytä edustaa sotateollinen kompleksi, rahan tekeminen. Sota on myös keino valita suurista organisaatioista parhaat. Tätä näkemystä esittävät muun muassa Sun Tzu, Carl Von Clausewitz ja John Boyd.

Sota on Clausewitzin mukaan rinnastettavissa liiketoimintaan. Sota syntyy, kun tulee intressiristiriita, ja sen ratkaiseminen fyysisen väkivallan keinoin tulee halvemmaksi tai todennäköisemmin johtaa parempiin lopputuloksiin kuin muut interaktion keinot (diplomatia, kaupankäynti jne). Sun Tzu varoittaa, ettei yksikään kansakunta ole milloinkaan hyötynyt pitkittyneestä sodasta; mitä pitemmäksi sota venyy, sitä enemmän se vaatii resursseja (taloudellisia, materiaalisia, inhimillisiä) ja sitä todennäköisempää on, että lopputulos on joko ratkaisematon tai Pyrrhoksen voitto.

Globaali media vaikuttaa yhä enemmän siihen mistä tulee kriisi ja mihin kriiseihin puututaan. Sodan kestäessä globaalin median vaikutus kasvaa.

Sodan suhde demokratiaan on ollut yksi keskustelun aihe. Mikäli kansalaiset eivät halua sotaa, silloin demokratian pitäisi vaikuttaa sotia vähentävästi. Yhden tunnetun teesin mukaan hyvin kehittyneet demokratiat eivät sodi keskenään.

[muokkaa] Miten soditaan?

Sotaa käydään kaikilla mahdollisilla ja käyttökelpoisilla välineillä. Aiemmin pääosin massalla, keskittyen joukkoihin ja tulivoimaan, nyt yhä enemmän täsmällä, keskittyen johtamiseen ja tietoon, joka on taloudellisempaa. Sodan keskittyminen matalan intensiteetin sotiin muuttaa sodankäynnin rakennetta oleellisesti. Sotilaiden ja siviilien sekoittuminen ja suuri joukkojen hajautus tekevät monista perinteisen sodankäynnin aseista lähes arvottomia. Hajautus edellyttää joko erilaista taktiikkaa, esimerkiksi hajautettua sissisotaa, tai uudenlaista verkottavaa viestitekniikkaa, kuten USA:n verkostokeskeinen sodankäynti.

Nykyään soditaan edelleen kaikilla käyttökelpoisilla tavoilla. Pääkeino on yhä enemmän täsmä. Uusia keinoja ovat tieto (informaatiosodankäynti), elektroninen sodankäynti, verkot (verkostokeskeinen sodankäynti), psykologinen sodankäynti, media (CNN, TV, radio) sekä yhä merkittävämpänä Internet. Siinä yhdistyy tieto, verkot, psykologia, täsmä, sekä globaali että paikallinen.

[muokkaa] Ketkä sotivat?

Martin van Creveld näkee armeijan, kansan ja valtion kolminaisuuden rikkoutuvan. Sotia käyvät siis muutkin kuin kansallisvaltioden armeijat. Informaatio informaatiosodankäynnissä ja verkot verkostokeskeisessä sodankäynnissä antavat tähän mahdollisuuksia, samoin media psykologisessa sodankäynnissä.

Aiemmin sotivat periaatteessa kolmikymmenvuotisen sodan päätyttyä vuodesta 1648 alkaen vain valtiot. Yleisemmin ennen saattoivat sotia kaikki, joilla oli tarvetta, resursseja ja joita ylempi taso ei rajoita. Esimerkkeinä verikosto, IRA, ETA, kirkko ennen vuotta 1648 ja Itä-Intian kauppaseura. Sota oli tällöin määriteltävissä oikeustilaksi, jota edeltää sodanjulistus.

Nyt sotivat edelleen kaikki, joilla on tarvetta, resursseja ja joita ylempi taso ei rajoita. Tiedon, verkkojen ja median tuleminen käyttökelpoiseksi laajentaa oleellisesti sotivien osapuolien määrää, joukkoa ja tyyppiä. Merkittävin ovat globaalit tietovaikuttajat, kuten globaali kansalaismielipide, globaali media, globaali valtio, globaali talous, globaalit organisaatiot ja globaali raha. Uusi ylempi taso (globaali) asettaa rajoitteita alemmille, kulttuurin tekniikalle ja tieteelle ja vielä enemmän valtioille. Sodankäynti on tiedon, verkkojen ja median avulla mahdollista hyvin pienille organisaatioille.

[muokkaa] Missä soditaan?

Aiemmin sodittiin valtioiden välillä ja sisällä. Nyt valtioiden välisestä sodasta on tullut hankalaa, ydinasevaltojen ja myös teollistuneiden valtioiden välillä. Sota on liian tuhoisaa, jotta sillä saavutettaisiin jotakin. Myös avoin media vaikeuttaa sotimista, sen tekemistä sankarilliseksi, hyväksyttäväksi.

Yhä vähemmän soditaan valtioiden välillä ja yhä enemmän niiden sisällä. Ei fyysisellä tasolla, vaan psykologisella, tiedollisella ja kulttuurisella tasolla, myös virtuaalisesti tietoverkoissa.

Vuonna 1995 käynnissä olleesta 35 sodasta vain kolme oli valtioiden välisiä: Balkan, Kasmir ja Länsi-Sahara. Muut olivat sisäisiä kriisejä. Vuonna 2000 29 sodasta kaksi oli valtioiden välisiä: Intia-Pakistan ja Etiopia-Eritrea. Tyypillisin kriisi on siis nykyaikana valtion sisäinen kriisi, monikansallisen valtion pirstoutuminen osiin kansallisvaltioiksi tai muilla perusteilla, joita voivat olla uskonto, talous, tai etninen ryhmä. Tyypillisin kriisi on sisällissota, jossa ylivoimaisesti suurin osa uhreista on siviilejä.

Merkittävä sodankäynnin uusi alue ovat romahtaneet tai romahtamispisteessä olevat valtiot. Tähän luokkaan lasketaan yli puolet maailman valtioista. Niiden romahtamista pyritään jatkossa estämään ja niiden sisällä taistellaan terrorismia ja rikollisuutta vastaan, joiden pesäpaikkoja niistä tulee ilman ulkopuolista puuttumista.

[muokkaa] Milloin soditaan?

Kauimpana historiassa oleva vastaus oli: aika harvoin ja sykleittäin. Sittemmin sodankäynnistä on tullut yhä yleisempää. Sodan ja rauhan raja on hämärtynyt. Vaikuttaminen on vaikuttamista tiedon avulla ja sitä tapahtuu koko ajan. Kun tämä vaikuttaminen on vihamielistä, se muuttuu sotaa vastaavaksi.

Koska sota, jossa kuollaan tai on mahdollisuus kuolla, on ihmisen kannalta omassa luokassaan, vihamieliselle tietovaikuttamiselle olisi luotava oma termi, esimerkiksi vihamielinen vaikuttaminen. Quincy Wrightin teorian mukaan kuolema, joka on oleellinen yksilölle vaistojensa vuoksi, ei ole oleellisessa osassa kuin alimmalla, yksilön tasolla. Muualla määräävät:

1. sosiologia esimerkiksi altruismin tai uhrautumisen, lähisukulaisen tai taistelutoverin hyväksi, muodossa
2. politiikka kuten sodankäynnin käytössä olevat valtioiden menetelmät: erikoistuneet voimavarat, puolustustahto, totaalinen sota ja uhrautuminen valtion hyväksi
3. kulttuuri ja tiede, eli sodankäynnin käytössä oleva kulttuurien tekniikka, joista seuraa kaukaa tappaminen tai uhrautuminen kulttuurin hyväksi
4. tieto, eli sodankäynnissä käytettävä globaali tieto, josta seuraa uhrautuminen globaalin tai ihmiskunnan hyväksi

[muokkaa] Sodankäynnin ominaisuuksia

Sodankäynti on aktiivista toimintaa, jossa toimitaan vastustajaa vastaan. On hyvin erilaisia sodankäyntejä: rajoittamaton ydinsota, tavanomainen sodankäynti, maailmansota, hintasota, diplomaattinen sodankäynti, informaatiosodankäynti, verkostokeskeinen sodankäynti. Sodankäyntiin liittyy myös vihamielisyys, kamppailu, kilpailu kuten kilpavarustelu ja vastustaja.

Sodankäynti tai sota on ajallisesti pitkä, perinteisesti aseellinen konflikti. Sodankäynti on myös rajoitettua, siihen liittyy laillisen toimijan termi, valtio ja säännöt. Sodankäynti on myös etiikan unohtamista, jotta kunniakkaat tavoitteet suhteutuisivat kauhistuttaviin välineisiin. Uusi tekniikka vaikuttaa jopa sodankäynnin määritelmään, siis muokkaa sodankäyntiä.

Mielenkiintoinen on myös näkemys, että vain sota, eli tarpeeksi suuri uhka oikeuttaa toimia, joita tarvitaan muihin tavoitteisiin, esimerkiksi sisäiseen kontrolliin. Sodankäyntiä voidaan löytää myös muiden sosiaalisten eläinten käyttäytymisestä. Perinteiseen sodankäyntiin liitetään myös tuho, tunkeutuminen toisen alueelle ja kohteen sotilaallinen luonne. Myös talous on monessa mielessä sodankäynnissä mukana.

Jos sota määritellään organisoitujen ihmisryhmien väliseksi väkivallan käytöksi, sitä on ollut olemassa ainakin satojatuhansia vuosia. Jos sota määritellään valtioiden väliseksi väkivallan käytöksi, eli politiikaksi toisin keinoin, sitä on ollut olemassa 5000—6000 vuotta. Jos sota määritellään nykyaikaiseksi, siis tuliaseisiin ja tieteeseen liittyväksi väkivallan käytöksi, sitä on ollut olemassa noin 500 vuotta.

Sodankäynnin kokonaisuus voidaan jakaa sisäisesti useammalla tavalla tasoihin.

[muokkaa] Tärkeitä sodankäynnin käsitteitä

Sodankäynnin ymmärtämisessä tärkeitä käsitteitä ovat:

• vastustaja on sodankäynnin tärkein käsite
• suhteellinen etu
• paradoksaalinen logiikka
• sodankäynnin perusfunktiot
• sodankäynnin ulottuvuudet
• nykyaikaisen sodankäynnin osalta vihamielinen vaikuttaminen, katso kokonaisturvallisuus

[muokkaa] Sodankäynnin historia

Sodankäynnin historia voidaan jakaa monella tavalla eri aikakausiin. Quincy Wrightin käyttämä jako perustuu tiedonvälityksen suuriin muutoksiin. Tämä jaottelu liittää sodankäynnin ihmisen organisaation merkittäviin muutoksiin ja on käytännössä sodankäynnin evolutionäärinen teoria.

Sodankäynti ennen kielen keksimistä oli esihistoriallista, kielen keksimisen jälkeen muinaisaikaista, kirjoitustaidon jälkeen historiallista ja kirjapainotaidon jälkeen modernia. Internet ja tietokonetekniikka ennakoi viidettä vaihetta, postmodernia sodankäyntiä.

Wrightin teorian jokaisessa vaiheessa on aina tapahtunut seuraavaa:

• Muutoksen on aiheuttanut tiedonkäsittelyn muutos, kielen syntymisen, kirjoitustaidon ja kirjapainotaidon kautta. Se taas on mahdollistanut muiden tekijöiden kanssa systeemin koon kasvun sekä erikoistumisen. Erikoistuminen taas on mahdollistanut tehokkuuden kasvun.
• Sodankäynnin ja sen taustasysteemin koko on kasvanut yksilöstä heimon ja valtion kautta kulttuuriin. Tämä on samalla merkinnyt olevien Maan resurssien jakautumista yhä suuremmalle joukolle, siis kasvavaa taistelua resursseista ihmisten kesken. Olemassaoloon on siis syntynyt uusia systeemitasoja ja niiden mukana uusia ilmiöitä. Tätä voi verrata esimerkiksi kehitykseen luonnonuskonnosta heimouskontoon, valtion uskontoon, kulttuurin uskontoon ja globaaliin uskontoon.
• Sodankäynnin vaikuttavuus on kasvanut harvinaisesta vaikutuksesta satunnaiseen, yleiseen ja kaikkea koskettavaan vaikutukseen. Sodankäynnistä on tullut lopulta totaalinen.
• Selityksen malli on laajentunut ja aihe muuttunut, mutta alemmat selitykset ovat pystyneet voimassa:
  1. yksilö: vaistot (psykologia)
  2. heimo tai klaani: sosiologia; ihmisten väliset suhteet pienessä organisaatiossa
  3. valtio: valtioiden välinen järjestelmä; ihmisten väliset ja heimojen suhteet suuressa organisaatiossa. Clausewitz käsittelee vain tätä tasoa.
  4. kulttuuri: tiede (teknologia); ihmisen, heimojen ja valtion väliset suhteet yhä suuremmassa organisaatiossa. Jokainen tason on siis synnyttänyt emergentisti omat selitykset, omat lait.
• erikoistumisen kasvaminen. Tämä liittyy sodankäynnin syntymiseen (erikoistunut sotilasluokka, tosin vasta kulttuurien viimeisimmissä vaiheissa), sodankäynnin koon kasvamiseen, mutta erityisesti sodankäynnin funktioiden määrän kasvamiseen. Erikoistuminen on myös sodankäynnin kompleksisuuden kasvamista, joka taas on samalla sodankäynnin informaatiosisällön kasvamista.
• ihmisen kontaktien ja asumistiheyden kasvu. Kontaktit merkitsevät erilaisuuden kautta suoraan ristiriitoja, kahinoita ja sotia. Kontaktit voivat olla tiedollisia tai fyysisiä usealla eri tasolla (yksilöt, perheet, suvut, heimot, kulttuurit, tiede, uskonto, opetus, tavat, uskomukset jne.)

Edellä olevat ovat lähes täydellisessä sopusoinnussa elämän evoluution kehityksen, yhdeksän hyppäyksen kanssa, vaikkakin ne ovat tapahtuneet enimmäkseen kemian ja biologian alalla. Elämän evoluutiossa on tapahtunut yhdeksän hyppäystä ja jokaisessa niissä on tapahtunut kolme muutosta:

• systeemin koon kasvaminen
• erikoistumisen kasvaminen ja
• informaation käsittelyn muuttuminen.

Katso edellä mainittuja vaiheita tarkemmin: Sodankäynnin historian kokonaisuus

Katso myös: evoluution vaiheiden ominaisuuksia

[muokkaa] Nykyaikainen käsitys sodankäynnistä

Sodankäynti on evolutionäärinen prosessi, se siis muuttuu. Tällöin sodankäynnin syvällisempi ymmärtäminen liittyy sodankäynnin mahdollisimman laajaan määrittelyyn. Sodankäynti on vähintään kahden osapuolen välinen, vihamielinen, tavoitteellinen ja organisoitu vaikuttamisprosessi, jossa tavoitteena on vaikuttaa toisen tai toisten osapuolien tahtoon omien etujen mukaisesti ja vastustajan etujen vastaisesti vastustajan vastustaessa tätä vaikuttamista. Lyhyesti: sodankäynti on organisoitua, tavoitteellista vihamielistä vaikuttamista.

Vaikuttaminen on nähtävä vaikuttamisen valmisteluina, varsinaisena vaikuttamisena ja vaikuttamisen jälkitoimina, esimerkiksi oppimisena. Vaikuttamista on myös teholtaan ja vaikutuksiltaan hyvin monintasoista.

Tämän määritelmän mukaan suvun verikosto on sotaa, aggressiivinen, epäreiluja vaikuttamisen keinoja käyttävä mainonta on sodankäyntiä, salaliitto on sotaa ja niin edelleen. Mutta myös vihamielinen, kohteen tahdon vastainen tunkeutuminen kohteen tietojärjestelmiin on vihamielisen vaikuttamisen valmisteluna sodankäyntiä, sen esiastetta. Sattumalta joutuminen kohteen tietojärjestelmiin ei ole edellä mainitun määrittelyn mukaista sodankäyntiä, koska siitä puuttuu tavoite ja vihamielisyys.

Jos vaikuttamisen kohde ei vastusta vaikuttamista, kyse ei siis voisi olla täydestä sodankäynnistä, kaksisuuntaisesta aktiivisesta toiminnasta. Kyse on tällöin vihamielisestä vaikuttamisesta tai operaatiosta ilman vastustusta.

Informaatiosodankäynnin yksi tavoite on vaikuttaa vastustajaan niin, että se ei huomaa tuleensa vaikutetuksi. Tällöin siis on kyse vihamielisestä informaatiovaikuttamisesta tai informaatio-operaatioista.

[muokkaa] Nykyaikaisesta tavanomaisesta sodankäynnistä

Nykyaikaisesta tavanomaisesta sodankäynnistä on tullut harvinaista. Suurin osa viime vuosikymmenien sodista on ollut sisällissotia, jotka liittyvät usein hajoaviin tai hajonneisiin valtioihin.

Nykyaikainen tavanomainen sodankäynti eroaa vanhemmasta tavanomaisesta sodankäynnistä mm. seuraavasti:

• tappamisen ja tuhoamisen rinnalle tulee yhä enemmän vihamielinen vaikuttaminen
• se on kasvavasti epäsymmetristä
• se on yhä tietointensiivisempää
• vaikuttaminen on häiveellisempää, salatumpaa
• jotkut vanhat totuudet eivät pidä enää paikkansa ja jotkut taas pitävät ja lisäksi syntyy uusia totuuksia
• mitään vanhaa ei poistu lopullisesti
• massaa (joukot ja tuli) korvaa yhä enemmän täsmä (johtaminen ja tieto)
• hierarkiasta siirrytään kohti verkkoja
• peräkkäisyydestä kohti rinnakkaisuutta
• määrän dominanssista kohti laatua, laadun dominansia
• internet on yhä merkittävämpi sodankäynnin foorumi, ase, ym.
• totaalisesta sodasta siirrytään kohti "täsmäsotaa"

Näitä kohtia on käsitely tarkemmin omassa artikkelissaan.

[muokkaa] Katso myös

• sota
• sodankäynnin tasot
• luettelo sotateoreetikoista
• luettelo sodista, sotahistoria
• epäsymmetrinen sodankäynti
• infrastruktuuri
• eläinten käyttö sodassa
• sodankäynnin historian kokonaisuus
• nykyaikainen tavanomainen sodankäynti.

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Maanpuolustuskorkeakoulun linkkisivusto

[muokkaa] Lähteitä

• "Network Centric Warfare", Department of Defense Report to Congress 27.7.2001 [1]
• Carl von Clausewitz: ”On war” Princeton University Press 1976
• Sun Tzu: ”Sodankäynnin taito” Love Kirjat, Helsinki 1982
• A. & H. Toffler: "War and Antiwar; Survival at the Dawn of the 21th Century" Warner Books 1993
• A. D. Campen & D. H. Dearth & R. T. Goodden (edo.): "Cyberwar; Security, Strategy, and Conflict in the Information Age" AFCEA International Press, USA 1996
• B. Glad: ”Psychological Dimensions of war” Sage Publications, California, 1990
• D. S. Albert & J. J. Garstka & F. P. Stein: ”Network Centric Warfare; Developing and Leveraging Information Superiority” CCPR 1999
• D. S. Alberts, J. J. Gartska, R. E. Hayes & D. A. Signori: "Understanding Information Warfare Age Warfare" CCRP Publication Series USA 2001
• E. A. Cohen & J. Gooch: "Military Misfortunes: The Anatomy of Failure in War" The Free Press New York 1990
• G. Blainey: ”The Causes of War” The Free Press 1973
• Grant T. Hammond: "The Mind of War: John Boyd and American Security" Smitsonia Institute Press Washington and London 2001
• J. Arquilla & D. Ronfeldt: ”Swarming & The Future of Conflict” RAND 2000
• J. Arquillla & D. Ronfeldt:”In Athena's Camp: Preparing for Conflict in the Information Age” RAND, USA 1997
• J. Keegan: "A History of Warfare" Vintage Books, New York 1994
• J. Moffat: ”Complexity Theory and Network Centric Warfare” CCRP USA 2003
• John Arquilla & David Ronfeldt: "The Emergence of Noopolitik: Towards an American Information Strategy", Rand Monograph Report, Rand, Santa Monica, California, 1999
• John Arquilla & David Ronfield: "The Advent of Netwar" RAND 1996
• John Boyd: "Pattern of Conflict" 1986 [2]
• M. Howard:"The Forgotten Dimensions of Strategy" Foreign Affairs Summer 1979
• M. van Creveld: "Technology and Warfare" The Free Press, New York 1991
• M. van Creveld: "The Transformation of War" The Free Press 1991
• Quincy Wright: "A Study of War" Chicago: University of Chicago Press 1942, 1965,1983
• R. Grabau: "Sechs Dimension des Krieges; Versuch einer analytischen Betrachtung" Osa I: Soldat und Technik 5/1986 s. 224 -249, Osa II 6/1986 s. 328 - 337 ja Osa III 7/1986 s. 392 - 398
• Samuel Huntington: "The Clash of Civilizations and the Remaking of World Oder"
• Matti Bergström:"Aivojen fysiologiasta ja psyykestä" WSOY Juva 1980 (ISBN 951-0-08796-3)