Media

Wikipedia

Media, alun perin monikko latinan sanasta medium eli "keskellä", tarkoittaa nykyään tiedon kantajaa.

[muokkaa] Media-sanan merkityksestä

Media voi viitata sekä tiedon tallentamiseen (esim. levyke, kiintolevy) että tiedon lähettämiseen (esim. Internet, televisio). Suomeksi sana "media" on yksikkö ja sen monikko on "mediat".

Media on nykyään hyvinkin laaja käsite. Se voi olla lehtien, television ja radion ohella vaikkapa kahvilan servietti, polttoainepumppu tai kuumailmapallo. Markkinointiviestinnän ammattilaiset tarkoittavat medialla mainosvälineitä, joilla viesti saadaan perille kohderyhmälle. Yleiseltä merkitykseltään media on mikä tahansa joukkoviestin.

Useimmiten medialla tarkoitetaan kuitenkin massamediaa eli joukkotiedotusvälineitä, eli niitä lähettävän median muotoja, joilla voidaan tavoittaa samanaikaisesti suuri yleisö.

[muokkaa] Median historiasta

Joukkotiedotusvälineenä median historiallisina vaiheina voidaan nähdä huhu, julkiset kuulutukset, julkiset kokoontumiset, kirjapainotaito, lehdistö, elokuvat, radio, televisio, satellitti-TV ja monen edellisten konvergenssina, yhdentymisenä, Internet.

Laajemmin mediana voidaan nähdä muun muassa julkiset rakennukset ja hallitsijan kuvalla koristeltu raha. Muinaisen Persian pääkaupunki Persepolis nähdään kulissina (mediana) alamaisille (kohderyhmä), jotka tulivat ympäri laajaa Persiaa maksamaan vuosittaiset verot suurkuninkaalle. Samalla he joutuivat vakuuttumaan Persian suurkuninkaan ylivertaisesta mahtavuudesta, ja siis esimerkiksi kapinan mahdottomuudesta (viesti).

[muokkaa] Median merkityksestä

Tavallisesti median merkityksenä nähdään vain sen rooli keskustelun herättäjänä. Korostetaan sitä, että media ei pysty luomaan uutta tietoa, vaan vaikuttamaan vain siihen mistä ihmiset (päivittäin) keskustelevat. Samassa yhteydessä korostetaan sitä, että mainonta ei vaikuta, sitä harrastetaan, koska ei uskalleta olla siitä pois.

Jos ihmistä tarkastellaan systeeminä, systeemin käyttäytymiseen vaikuttaa sisäinen tulkitseva tieto sekä ulkoa (ja sisältä) saatu input- tieto. Sisäisen tulkitsevan tiedon lähtökohtia ovat geneettinen perimä (systeemin rakenne) ja kaikki se, mikä syntymän jälkeen on yksilöön vaikuttanut input- tietona (opittu tieto): vanhemmat, naapurit, koulu, ystävät, harrastukset ja media. Nykyihminen kuluttaa mediaa päivittäin tuntikausia (3—9 tuntia, maasta riippuen) ja keskustelee perheenjäsenten kanssa keskimäärin parikymmentä minuuttia. Median pitkäaikaisvaikutus on siis muutakin kuin "keskustelun herättäjä". Median laajemmasta merkityksestä esimerkkejä ovat:

Toisen maailmansodan jälkeisessä kylmässä sodassa radiotoiminta (Radio Free Europa, Voice of America, BBC...) ja niiden vastainen toiminta oli merkittävä osa ideologista kamppailua. Vuonna 1948 alkanut läntisten radioasemien häirintä Neuvostoliitossa oli ja on edelleen ollut maailman suurin häirintäoperaatio. Siinä oli lopulta mukana noin 2000 häirintälähetintä. Jokaisen yli neljäsosamiljoonan kaupungin ympärillä oli häirintäasemia, jopa 16 kappaletta. Muutamaa katkosta lukuun ottamatta häirintä jatkui vuoteen 1987 asti. Neuvostoliitto tuskin olisi aloittanut maailman suurinta häirintäoperaatiota, jos lännen radioiden merkitys olisi "vain keskustelun herättäjä".

Ruandan kansamurha tutsien ja hutujen välillä vuonna 1994 saatiin aikaiseksi yhdellä sitkeään kansankiihotukseen keskittyneellä radioasemalla (Deux Collines). Seurauksena oli 500 000 kuollutta, pääosin tutseja, 3 miljoonaa pakolaista pääosin Zairessa ja 3 miljoonaa sisäistä pakolaista Ruandassa.

Ennen kuin serbit ja kroaatit kävivät todellisen sodan Balkanilla 1990-luvulla, he kävivät televisiosodan. Koko sota oli keinotekoinen, televisiolla luotu. Tarvittiin muutaman vuoden häikäilemätön propaganda ja toisensa vuosikymmeniä tunteneet ihmisen alkoivat vihata toisiaan. Serbit myös ajoittivat toimintansa USA:n kansallisen mielenkiinnon mukaan. Kun USA:ssa keskusteltiin budjetista tai muista kriiseistä maailmalla, serbit suorittivat omat operaatiot.

Kun ihminen saa yhä enemmän tietoa median kautta, median merkitys kasvaa. Jan Kåhre toteaa kirjassaan "The Mathematical Theory of Information" sivulla 163, että informaatiota häviää ketjussa. Mitä ketjuuntuneempi informaatiosysteemi on, sitä vähemmän lopullinen tieto vastaa alkuperäistä. Tämä on yhteiskunnan ongelma. Yksilö havaitsee tämän ongelman vain niissä tilanteissa, joissa hänellä on ensi käden tietoa, siis lyhyt informaatioketju informaation lähteelle.

Myös venäläisen psykologisen sodankäynnin teorian (refleksiivinen kontrolli) mukaan välitetty tieto on muutakin kuin keskustelun herättäjä.

[muokkaa] Media ja sodankäynti

katso myös: informaatiosodankäynti

Joukkotiedostusvälineet ovat suuren vaikutuksensa takia myös keskeisiä sodankäynnin kohteita. Persianlahden sodassa Irakin tärkeimmät yleisradio- ja TV-asemat tuhottiin heti vuoden 1991 sodan ensi päivänä. Bosnia rauhanturvaoperaatioissa SFOR- joukot ovat hiljentäneet serbien televisioasemia.

NATOn risteilyohjuksen iskusta TV-studiota vastaan 21. huhtikuuta 1999 Kosovon sodan aikana Belgradin pormestari totesi: "Ensimmäistä kertaa historiassa mediasotaa käydään pommeilla". USA puolustusministeriö vastasi:"Serbien TV on yhtä paljon osa Milosevic'in murhakoneistoa kuin hänen asevoimansa".

Kosovon sodassa Serbia menetti 90% yleisradiokalustosta 420 iskussa, vahinkojen arvo yli miljardi markkaa.

Mediasotaa käydään muillakin kuin pommeilla. Kurdijärjestö syyttää Turkkia sen Hotbird- satelliittikanavan Med TV:n elektronisesta häirinnästä, teknologisesta terrorismista, syyskuussa 1998.

Joukkotiedotukseen tuhoamiseen liittyy yleensä myös joukkotiedotuksen korvaaminen omalla lähetyskalustolla. USA:lla on kuusi EC-130E Hercules-kuljetuskonepohjaista lentävää Command Solo radio- ja TV-asemaa tätä tarkoitusta varten. Nämä koneet mahdollistavat tietysti myös harhauttamisen ja disinformaation lähettämisen, samoin toimivien radio- ja TV-asemien häirinnän. Näitä koneita on käytetty Irakissa 2003, Afganistanissa 2001, Kosovossa 1999, Bosniassa, Haitilla, Persianlahdella 1991 ja Panamassa.

Tsetseenia ensimmäisessä sodassa media oli tsetseenien hallussa. Tsetseenian toisessa sodassa Venäjä tuhosi, häiritsi ja korvasi systemaattisesti tsetseeni-median. Edellisen sodan voittivat tsetseenit, jälkimmäisen venäläiset.

Vallankaappauksissa ja sisällissodissa media on keskeisiä ensimmäisiä maaleja. Venäjän vallankaappausyritys vuonna 1991 epäonnistui ilmeisesti muun muassa siksi, että venäläisillä oli jo paljon muita tiedonlähteitä (satelliittiantennit) kuin Venäjän televisio. Israelin ja palestiinalaisten välisessä konfliktissa palestiinalaisten media on ollut Israelin toistuvien iskujen kohde.

[muokkaa] Median kontrolli sodassa

Krimin sodassa otettiin käyttöön ja vaikutti ensimmäistä kertaa uusi tietotekniikan keksintö, lennätin. Sitä ei osattu vielä kontrolloida ja sotakentiltä suoraan ja nopeasti saatavat tiedot kaatoivat mm. Englannissa hallituksen.

Tämä uuden tietotekniikan tai joukkotiedotuksen ominaisuus (kontrollin puute ensimmäisessä sodassa) näkyi mm. television osalta Vietnamin sodassa. Yleensä asevoimat ovat nopeasti oppineet uuden joukkotiedotuksen kontrollin.

Irakin sodassa 2003 suuri reportterimäärä oli kontrollissa sillä tavalla, että reportterit olivat "isäntäjoukon" mukana koko ajan. Kun "isäntäjoukko" tarjosi reporttereille suojan, tämä vaikutti psykologisesti siihen mitä raportoitiin. Myös isäntien tulo tutuiksi, ystäviksi ja heidän ongelmiensa parempi ymmärtäminen vaikuttivat raportointiin.

[muokkaa] Media ja sodankäynti Suomessa

Suomessa Lahden yleisradioasema (AM-asema) oli talvisodassa pommituksen kohteena ja se vaikeni täysosuman jälkeen pariksi viikoksi. Vaikutus todettiin merkittäväksi kansan mielialoihin. Viipurin alueella linja-autossa ollut liikkuva propaganda-asema, joka välitti ohjelmaa Venäjälle tuhottiin talvisodan aikana. Kyseinen asema vaikutti myös siihen, että venäläiset joutuivat käyttämään useita omia asemia suomalaisten yhden aseman häirintään. Ne olivat samalla pois Suomeen (tai Venäjälle) suunnatusta propagandasta.

Kesällä 1944 Suomessa harkittiin BBC:n häirintää, koska sen vaikutus oli todettu vaaralliseksi kansan mielialoille. Sodan loppuminen poisti häirintätarpeen.

[muokkaa] Nykyaikaisen verkottuneen median luonteesta

Nykyaikaista mediaa luonnehtii moninaisuus, verkottuminen ja globaalisuus. Median välineitä on useita ja ne ovat sisäisesti erikoistuneita. Median omistuksen ja määrän kasvaessa syntyy uusia ilmiöitä, tapahtuu muutos määrästä laatuun. Nykyaikainen media on harvoin kenenkään selvässä kontrollissa ja sen kilpaillessa keskenään, syntyy uutta mediadynamiikkaa. Hierarkkisen median aikana hallitsijan "toilailut" voitiin "painaa villasella", verkottuneen median aikana aina joku julkaisee tiedon ja saa näin kilpailuedun. Tällöin jo "valtamedian" kannattaa julkaista ko. tieto, jotta joku kilpailija ei saisi suhteellista etua.

Ehkä merkittävin tulevaisuuden median ominaisuus on globaalisuus. Satelliitti-TV ja -radio, sekä erityisesti Internet luovat samalla tavalla vaikutusta kuin media pitkällä aikavälillä aikaisemmin. Nyt vain vaikutus on globaalia, esim. CNN ja Al-Jazeera.

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Lähteitä:

World Media BBC Monitoring- lehti (korvattu muutama vuosi sitten maksullisella nettipalvelulla)
Organisaatio politiikan, diplomatian, vakoilun ja sähköisen median leikkauskohdassa
TV- ja video- aktivistien saitti
Suomen jakeluverkko-organisaatio: Digita OY
Suomen Radioiden Liitto, SRL ry.
Yleisradion historia, 1. osa 1926 - 1949 Eino Lyytinen:"Perustamisesta talvisotaa", Timo Vihavainen:"Sodan ja vaaran vuodet" Yleisradio OY, WSOY Painolaitokset 1996.
MpKK:n Strategian Laitoksen tutkijan Tommi Koivulan väitöskirja "Sodan kaikuja - Norjan ja Suomen henkilömiinaretoriikka kansainvälisen mediaprosessien ilmentäjänä 1995 - 2002" (ISBN 951-44-5987-3) kuvaa median uutta vaikutusta.