Epäsymmetrinen sodankäynti
Wikipedia
Epäsymmetrinen sodankäynti tarkoittaa sodankäyntiä, johon sisältyy keskeisenä epäsymmetria, esimerkiksi sodankäyntiä epätasavahvojen tai luonteeltaan ratkaisevasti erilaisten joukkojen välillä.
Turvallisuuspoliittinen selonteko 2004 määrittelee epäsymmetrisen uhkan/sodankäynnin seuraavasti (Keskeiset lyhenteet ja määritelmät, s. 155):
- Epäsymmetrinen uhka/sodankäynti: Sekä sotilaallinen että ei-sotilaallinen toiminta, jossa käytetään keinoja ja välineitä, joiden torjuntaan vastapuoli ei ole varautunut. Keskeisinä epäsymmetrisinä uhkina pidetään terrorismia, tuholaistoimintaa, joukkotuhoaseiden leviämistä ja käyttöä sekä informaatiosodankäyntiä.
Em. määritelmän mukaan terrorismi ei ole epäsymmetristä sodankäyntiä, jos siihen ollaan varauduttu. Samoin suuren hyökkäys pientä vastaan ei ole em. määritelmän mukaan epäsymmetristä, jos pieni on siihen varautunut, esim. sissitoiminnalla.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Epäsymmetrisen sodankäynnin luonteesta
Epäsymmetrisen sodankäynnin vastakohta on symmetrinen sodankäynti, eli esimerkiksi sota tasavahvojen osapuolien välillä, sodankäynti samanlaisten välineiden tai doktriinien välillä jne.
Epäsymmetrinen sodankäynti on noussut 2000- luvun alussa keskeiseksi sodankäynnin termiksi lähinnä terrorismin vastaisen sodankäynnin yhteydessä. Siinä heikompi puoli käyttää muita kuin tavanomaista sodankäyntiä vahvemman asevoimien (voiman) lyömiseksi tai kiertämiseksi.
Epäsymmetrinen sodankäynti mielletään yleensä heikomman keinoksi, mutta se ei ole sitä välttämättä. Vahvempi voi hyökätä esim. heikomman panssariasetta vastaan: ei panssarivaunuilla, jolloin sota olisi välineiden osalta symmetristä, vaan täsmäaseilla, esim. tykistön hakeutuvilla ampumatarvikkeilla. Luonnollisesti epäsymmetrinen sodankäynti on keskeinen keino alivoimaiselle selvitä voittajana sodasta ylivoimaista vastustajaa vastaan.
Epäsymmetrisen sodankäynnin pohja on siinä, että tietty ase, asejärjestelmä tai doktriini on aina kompromissi. Se on optimoitu tiettyä asetta, asejärjestelmää tai doktriinia vastaan. Kun vastustaja ei suostu em. optimoidun aseen, asejärjestelmän tai doktriinin kohteeksi, syntyy epäsymmetrinen sodankäynti. Tällä tavalla ymmärrettynä epäsymmetrinen sodankäynti on viisaan tapa toimia.
Epäsymmetristä sodankäyntiä on esim:
- ylivoimaisen taistelu alivoimaista vastaan ja päinvastoin, keinoista riippumatta
- sodankäynti, jossa tiettyä välinettä, doktriinia jne. vastaan hyökätään muulla välineellä ja doktriinilla kuin sillä, mikä on hyökkäyksen kohteena
- terrorismin tai sissisodan käyttämistä tavanomaista asevoimaa vastaan
- laajimmin muiden välineiden kuin sodankäynnin käyttämistä sodankäyntiä vastaan, esim. tuhoamalla vastustajan asevoimien moraali tai taloudellinen pohja (rauhan aikana)
Epäsymmetrinen sodankäynti liittyy sodankäynnin välineiden merkittävään laajentumiseen viime vuosikymmeninä. Uusi merkittävä epäsymmetrisen sodankäynnin vaikutusta vahvistava elementti on globaali media. Media on myös itse epäsymmetrisen sodankäynnin väline.
[muokkaa] Epäsymmetrisen sodankäynnin historiasta
Kiinalainen strategi Sun Tzu esitti sodankäynnin elementeiksi tavanomaiset ja epätavanomaiset joukot. Sota ratkaistiin epätavanomaisilla, siis epäsymmetrisillä joukoilla.
Valtion synty ilman kilpailevia valtioita teki sodankäynnistä määrällisesti epäsymmetrisen, siis valtio vastaan heimo tai klaani. Kilpailevien valtioiden synty muutti sodankäynnin jälleen määrällisesti symmetriseksi.
Esimerkkejä epäsymmetrisestä sodankäynnistä ovat: hevosten vetämät sotavaunut (aluksi), ratsuväki (aluksi), sissisota Espanjassa Napoleonia vastaan, konekivääri siirtomaasodissa ennen ensimmäistä maailmansotaa, salamasota (liikesota) massaa (kulutussotaa] vastaan toisen maailmansodan alussa, ydinase toisen maailmansodan lopussa, Mao Zedongin sissisodan doktriini, informaatiosodankäynti Persianlahden sodassa 1991 ja verkostokeskeinen sodankäynti Irakin sodassa 2003, kuten myös 19 hengen hyökkäys neljällä siviililentokoneella USAa vastaan 11.9.2001.
[muokkaa] Epäsymmetrinen sodankäynti ja Suomi
Suomen asevoimien kyky majoittua, edetä ja taistella metsissä oli toisessa maailmansodassa epäsymmetristä siinä mielessä, että venäläisillä ei vastaavaa kykyä ollut. Suurvallan armeijaa ei kannata kouluttaa taistelemaan epäoleellisissa ympäristöissä. Vertaa optimointi edellä.
Samoin voidaan nähdä, että Suomen ilmavoimien keskittyminen hävittäjätorjuntaan on jossain määrin epäsymmeristä. Viisaan alivoimaisen tapana selvitä hengissä sodasta epäsymmetrisen sodankäynnin tulisi tietysti olla Suomen doktriini.
Edellisten historiallisten esimerkkien jälkeen kannattaa muistaa, että Suomi, joka on siis osoittautunut tavanomaisessa epäsymmetrisessä sodankäynnissä hyväksi toimijaksi, voi olla myös epätavanomaisen epäsymmetrisen sodankäynnin kohteena.
