Psykologinen sodankäynti
Wikipedia
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä tai viitteitä. |
| Tarkennus: Täsmällisille väitteille ei ole lähteitä, eikä artikkelin kokonaisuudellekaan. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Psykologinen sodankäynti on informaatiosodankäynnin osa-alue. Siinä psykologiaa käytetään vihamieliseen vaikuttamiseen sodan tai rauhanaikaisen vaikuttamisen osana.
Psykologinen sodankäynti tähtää suoraan sodankäynnin tärkeimpään ulottuvuuteen, tahtoon. Psykologinen sodankäynti liittyy informaatioon vaikutusketjussa informaatio-asenne-arvot-käyttäytyminen. Muunnos informaatiosta käyttäytymiseen tapahtuu ihmisessä, pääosin alitajuisten, psykologisten prosessien välityksellä.
Psykologisen sodankäynnin sovellutusalueet ovat toiminta kulttuureja, toiminta kansan tahtoa, toiminta joukkojen tahtoa ja toiminta komentajien tahtoa vastaan.
Merkittävä psykologisen sodankäynnin periaate on refleksiivinen kontrolli.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Psykologisen sodankäynnin historia
(lisää)
[muokkaa] Psykologisen sodankäynnin välineet
Psykologinen sodankäynti ei sinänsä ole uutta. Se on yhtä vanhaa kuin sodankäyntikin. Vanhoja ja edelleen käyttökelpoisia psykologisen sodankäynnin välineitä ovat huhut, pelottelu (pelottavan näköiset aseet ja kypärät), suostuttelu, taivuttelu, oman voiman suurentelu, lentolehtiset, kirjat, lehdistö ja elokuvat. Todellisen tai kuvitellun voiman näyttämisellä pyritään samaan tulokseen kuin voiman käyttämisellä.
Muutos ovat uudet välineet psykologisen sodankäynnin hyödyntämiseen, erityisesti sähkömagneettisen spektrin uusissa sovellutuksissa: radio, TV, kansainväliset tietokoneverkot ja kansainväliset TV-verkot, CNN ja DBS-tyyppiset TV-sateliitit (ks alla). Oleellista tässä yhteydessä on, että ihminen on visuaalinen, näkevä olento.
Kun ihminen saa yhä enemmän tietoa median kautta, median merkitys kasvaa. Jan Kåhre toteaa kirjassaan "The Mathematical Theory of Information" sivulla 163, että informaatiota häviää ketjussa. Mitä ketjuuntuneempi informaatiosysteemi on, sitä vähemmän lopullinen tieto vastaa alkuperäistä. Tämä on yhteiskunnan ongelma. Yksilö havaitsee tämän ongelman vain niissä tilanteissa, joissa hänellä on ensi käden tietoa, siis lyhyt informaatioketju informaation lähteelle.
Television voima on sellainen, että viihteeksi naamioidut keskusteluohjelmat tulkitaan hyvin usein tiedoksi enemmänkin kuin mielipiteiksi tai argumenteiksi. Ehkä kavalampi muoto on ohjelmat, joissa mielipiteet esitetään komediana tai satiirina, jolloin auktoriteettien kunnioitus voidaan vakavasti asettaa kyseenalaiseksi.
Vuonna 1994 toimintansa aloittanut Hughesin 150 TV-kanavan DBS-satelliitti tarjoaa noin 2 miljoonan dollarin vuosimaksulla mahdollisuuden lähettää suureen osaa maailmaa omaa ohjelmaa yhdellä kanavalla 24 tuntia vuorokaudessa. Tulevaisuuden 500 kanavaiset Tv-satelliitit tarjoavat yhä paremmat mahdollisuudet, yhä halvemmalla, yhä pienemmille ryhmille.
Internet tuhansine eri alan keskustelukerhoineen tarjoaa mahdollisuuden saada hyvin erilaista tietoa, hyvin reaaliajassa ja koko maapallolta. Ja vaikuttaa hyvin erilaisiin ihmisryhmiin, valikoidusti, tarkkuusvaikuttamisella.
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Lauerma, Hannu (2006): Usko, toivo ja huijaus: Rohkaisusta johdattelun kautta psykoterroriin. Helsinki: Duodecim. ISBN 951-656-201-9.
