Rolling Stones
Wikipedia
| Rolling Stones | |
|---|---|
Vasemmalta: Ron Wood, Mick Jagger, Keith Richards ja Charlie Watts esiintyivät Copacabanassa, Brasiliassa helmikuussa 2006 1,5 miljoonalle ihmiselle. |
|
| Toiminnassa | 1962– |
| Kotipaikka | Englanti, Iso-Britannia |
| Laulukieli | englanti |
| Tyylilaji | Rock |
| Levy-yhtiö | – |
| Jäsenet | Mick Jagger Keith Richards Charlie Watts Ron Wood |
Rolling Stones on englantilainen rock-yhtye, jolla on ollut 1960-luvulta lähtien vahva vaikutus länsimaiseen populaarikulttuuriin. Yhtyeen nimi on peräisin blues-artisti Muddy Watersin kappaleesta "Rollin' Stone". Yhtyeen nimestä on arkikielessä käytetty monenlaisia lyhennyksiä ja muunnelmia, joista Suomessa yleisin lienee "Rollarit".
Rolling Stonesin musiikin perusta on rhythm and bluesissa, joskin yhtye on uransa eri vaiheissa hyödyntänyt muitakin vaikutteita. Niin "svengaava Lontoo", beatnikit, Bob Dylanin protestilaulut, poptaide, underground-liike, Jamaikan reggae, punkin alakulttuuri kuin videon ja digitalisoinnin kaltaiset tekniset innovaatiotkin ovat antaneet inspiraatiota Rolling Stonesille, mutta myös saaneet siltä itse. Yhtyeen tunnetuimpia kappaleita ovat muun muassa Start Me Up, (I Can't Get No) Satisfaction, Brown Sugar, Paint It Black, Jumpin' Jack Flash, Gimme Shelter, Sympathy for the Devil, Angie ja Ruby Tuesday.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Jäsenet
Rolling Stonesin johtohahmot ovat laulaja Sir Mick Jagger ja kitaristi Keith Richards, jotka ovat säveltäneet ja sanoittaneet valtaosan yhtyeen lauluista. Kaksikkoa kutsutaan nimellä Glimmer Twins. Myös rumpali Charlie Watts on soittanut kokoonpanossa alusta asti. Alkuaikoina toista kitaraa soitti yhtyeen perustaja Brian Jones, jonka kuoltua hänet korvasi Mick Taylor. Nykyinen kitaristi on The Facesissa aloittanut Ron Wood. Bassoa soitti Bill Wyman vuoteen 1993 asti. Nykyisin yhtye käyttää kiertuebasisti Darryl Jonesia, joka ei ole sen virallinen jäsen.
[muokkaa] Lyhyt historia
Rolling Stonesin sota-aikana syntyneet jäsenet varttuivat 1950-luvun Englannissa, jonne amerikkalainen pop ja blues tekivät tuloaan. Kitaransoittoa harrastava teini Brian Jones lukeutui 1960-luvun alussa Lontoon vannoutuneimpiin blues-faneihin. Hän liikkui usein jazz-rumpali Charlie Wattsin seurassa. Samoihin aikoihin Michael Philip Jagger alkoi keräillä blueslevyjä koulukaverinsa, hiljaisen Chuck Berryä ihailevan alisuorittaja Keith "Ricky" Richardsin kanssa. Sittemmin nelikkoon liittyi basistiksi Bill Perks (myöhemmin Bill Wyman). Brian Jones nimesi syntyneen rhythm and blues -yhtyeen "the Rollin' Stonesiksi". Vuonna 1962 kokoonpano esiintyi Lontoon kuuluisalla Marquee-klubilla.
Yhtyeen alkuperäiseen kokoonpanoon lukeutui myös kosketinsoittaja Ian "Stu" Stewart, mutta manageri Andrew Loog Oldham siirsi tämän roudariksi, koska ei uskonut hänessä olevan aineksia rock-tähdeksi. Stewart soitti tästä huolimatta pianoa monilla yhtyeen levytyksillä.
Rolling Stonesin maine kasvoi ensi vaiheessa Lontoon klubeilla. Vuonna 1965 "The Last Time", "(I Can't Get No) Satisfaction" ja "As Tears Go By" nousivat kansainvälisiksi hiteiksi. Yhtyeen särmikäs ja raju imago kasvatti sen suosiota varsinkin nuorison keskuudessa. Tähän liittyivät julkisuutta saaneet kahnaukset poliisin ja Ison-Britannian oikeuslaitoksen kanssa.
Yhtyeen varhaisia menestysalbumeita olivat muun muassa Aftermath ja Between the Buttons, jotka ilmestyivät vuonna 1966. Vuoden 1967 levy Their Satanic Majesties Request sen sijaan kuuluu yhtyeen vähiten arvostettuihin. Vuonna 1968 ilmestyivät yhtyeen parhaisiin albumeihin luettu Beggar's Banguet sekä menestyssingle "Jumpin' Jack Flash". Seuraavana vuonna huumeongelmasta kärsinyt kitaristi Brian Jones erotettiin kokoonpanosta. Hän menehtyi pian tämän jälkeen uima-altaaseen hukkumalla.
Rolling Stones levytti seuraavat albuminsa Let It Bleed (1969), Sticky Fingers (1971), Exile on Main Street (1972) ja Goat's Head Soup (1973) kitaristi Mick Taylorin kanssa. Monien ihailijoiden ja kritiikoiden mielestä varsinkin kolme ensimmäistä ovat Rolling Stonesin parhainta tuotantoa. Mick Taylorin erottua yhtyeestä vuonna 1975 uudeksi kitaristiksi valittiin The Faces -yhtyeessä soittanut Ron Wood.
Arvostelijoiden mukaan Rolling Stones alkoi 1970-luvun puolivälissä kulkea musiikillista alamäkeä, joskin Some Girls (1978) ja toisinaan myös Tattoo You (1981) mainitaan yhtyeen myöhäisinä merkkiteoksina. Yhtyeen konserttien suosio pysyi korkeana. 1980-luvun puolivälissä yhtyeen huhuttiin hajoavan, kun Mick Jaggerin ja Keith Richardsin välit kylmenivät. Ero ei kuitenkaan ollut lopullinen.
1990-luvulta lähtien yhtye on julkaissut uusia levyjä verkkaiseen tahtiin. Rolling Stones houkuttelee konsertteihinsa yhä huomattavia yleisömääriä.
[muokkaa] Konsertteja
- Rolling Stones esiintyi Porissa vuonna 1965 ja Helsingissä Olympiastadionilla 1970. Seuraavan kerran yhtye vieraili Suomessa 6.6.1995 täydellä Olympiastadionilla. Bridges to Babylon-kiertueen yhteydessä bändi esiintyi Olympiastadionilla 5.8.1998 45 000 katsojan edessä. Viimeksi yhtye on esiintynyt Suomessa 16.7.2003, tuolloinkin Helsingin Olympiastadionilla.
- Vuonna 1969 yhtye esiintyi Lontoon Hyde Park -puistossa ilmaiskonsertissa edesmenneen jäsenensä Brian Jonesin muistoksi. Paikalle saapui arviolta puoli miljoonaa ihmistä.
- Vuoden 1969 Yhdysvaltain kiertueen lippujen hinnat olivat niin korkeat, että Rolling Stonesia moitittiin ahneudesta. Siksi yhtye esiintyi joulukuussa ilmaiseksi Kalifornian Altamontissa järjestetyillä festivaaleilla. Tapahtumasta tuli katastrofi, sillä järjestysmiehiksi värvätyt Hell´s Angels -motoristit käyttäytyivät hyvin väkivaltaisesti sekä yleisöä että esiintyjiä kohtaan. Aggressiivisuus huipentui Rolling Stonesin esiintyessä. "Under My Thumb" -kappaleen lopussa järjestysmiehet puukottivat kuoliaaksi 17-vuotiaan mustaihoisen pojan. Kappale poistettiin yhtyeen konserttiohjelmistosta vuosien ajaksi.
- Rolling Stones soitti helmikuussa 2006 yhden kaikkien aikojen suurimmista ilmaiskonserteista Copacabanan rannalla Rio de Janeirossa. Keikkaa oli viranomaisten mukaan saapunut seuraamaan noin 1,2 miljoonaa ihmistä Brasiliasta ja muualta maailmasta.
- 1975 yhtye esitti "Brown Sugarin" liikkeessä olevan kuorma-auton lavalla New Yorkissa.
- Yhtyeen tavaksi on tullut esiintyä yllätysesiintyjänä esimerkiksi pubissa tai klubilla suurten kiertueidensa aloitukseksi. Näin se muistelee alkuaikojaan pienen piirin klubiesiintyjänä.
[muokkaa] Diskografia
[muokkaa] Studiolevyt
| Ilmestymisvuosi | Nimi | Sijoitus Iso-Britannian albumilistalla | Sijoitus USA:n albumilistalla |
| 1964 | The Rolling Stones | 1 | 11 |
| 1964 | The Rolling Stones 12 X 5 (USA) | - | 3 |
| 1965 | The Rolling Stones vol. 2 (UK) | 1 | - |
| 1965 | The Rolling Stones, Now! | - | 5 |
| 1965 | Out of Our Heads | 2 | 1 |
| 1965 | December's Children (USA) | - | 4 |
| 1966 | Aftermath | 1 | 2 |
| 1967 | Between the Buttons | 3 | 2 |
| 1968 | Beggars Banquet | 3 | 5 |
| 1969 | Let It Bleed | 1 | 3 |
| 1971 | Sticky Fingers | 1 | 1 |
| 1972 | Exile on Main Street | 1 | 1 |
| 1973 | Goat's Head Soup | 1 | 1 |
| 1974 | It's Only Rock'n'Roll | 2 | 1 |
| 1976 | Black and Blue | 2 | 1 |
| 1978 | Some Girls | 2 | 1 |
| 1980 | Emotional Resque | 1 | 1 |
| 1981 | Tattoo You | 1 | 1 |
| 1983 | Undercover | 3 | 4 |
| 1986 | Dirty Work | 4 | 4 |
| 1989 | Steel Wheels | 2 | 3 |
| 1994 | Voodoo Lounge | 1 | 2 |
| 1997 | Bridges to Babylon | 6 | 3 |
| 2005 | A Bigger Bang | 2 | 3 |
[muokkaa] Live-levyt
- Got Live If You Want It! (1966)
- Get Yer Ya-Ya's Out! (1970)
- Love You Live (1977)
- Still Life (American Concert 1981) (1982)
- Flashpoint (1991)
- Stripped (1995)
- The Rolling Stones Rock and Roll Circus (Vuodelta 1968 peräisin oleva tv-taltiointi, 1996)
- No Security (1998)
- Live Licks (2004)
[muokkaa] Soololevyt
[muokkaa] Mick Jagger
- She’s the Boss (1985)
- Primitive Cool (1987)
- Wandering Spirit (1993)
- Goddess in the Doorway (2001)
[muokkaa] Keith Richards
- Talk is Cheap (1988)
- Live at the Hollywood Palladium (live, 1991)
- Main Offender (1992)
[muokkaa] Charlie Watts
- Live at the Fulham Town Hall (live, 1986)
- From One Charlie (1991)
- A Tribute to Charlie Parker with Strings (live, 1992)
- Warm & Tender (1993)
- Long Ago and Far Away (1996)
- Charlie Watts Jim Keltner Project (2000)
- Watts at Scott’s (live, 2004)
[muokkaa] Ron Wood
- I’ve Got My Own Album to Do (1974)
- Now Look (1975)
- Ronnie Wood & Ronnie Lane: Mahoney’s Last Stand (soundtrack, 1976)
- Gimme Some Neck (1979)
- 1234 (1981)
- Ronnie Wood & Bo Diddley: Live at the Ritz (live, 1988)
- Slide on This (1992)
- Slide on Live Plugged in and Standing (live, 1993)
- Live and Electric (live, 2000)
- Not for Beginners (2001)
[muokkaa] Singlet
| Ilmestymisvuosi | Nimi | Sijoitus Iso-Britannian singlelistalla | Sijoitus USA:n singlelistalla |
| 1964 | Come On / I Want To Be Loved | 21 | - |
| 1964 | I Wanna Be Your Man / Stoned | 12 | - |
| 1964 | Not Fade Away / Little By Little | 3 | 48 |
| 1964 | It's All Over Now / Good Times, Bad Times | 1 | 26 |
| 1964 | Tell Me (You're Coming Back) / I Just Wanna Make Love To You | - | - |
| 1964 | Time Is On My Side / Congratulations | - | 6 |
| 1964 | Little Red Rooster / Off The Hook | 1 | - |
| 1965 | Heart Of Stone / What A Shame | - | 19 |
| 1965 | The Last Time / Play With Fire | 1 | 9 |
| 1965 | (I Can't Get No) Satisfaction / Spider And The Fly | 1 | 1 |
| 1965 | Get Off Of My Cloud / The Singer Not The Song | 1 | 1 |
| 1965 | As Tears Go By / Gotta Get Away' | - | 6 |
| 1966 | 19th Nervous Breakdown / As Tears Go By | 3 | 2 |
| 1966 | Paint It, Black / Long Long While | 1 | 1 |
| 1966 | Mother's Little Helper | - | 8 |
| 1966 | Lady Jane | - | 24 |
| 1966 | Have You Seen Your Mother, Baby, Standing in the Shadow? | 5 | 9 |
| 1967 | Let's Spend The Night Together / Ruby Tuesday | 3 | 1 |
| 1967 | We Love You / Dandelion | 8 | 14 |
| 1967 | She's a Rainbow | - | 25 |
| 1968 | Jumpin' Jack Flash / Child Of The Moon | 1 | 3 |
| 1969 | Honky Tonk Women / You Can't Always Get What You Want | 1 | 1 |
| 1969 | Brown Sugar / Bitch / Let It Rock | 2 | 1 |
| 1969 | Street Fighting Man | 21 | 48 |
| 1971 | Wild Horses | - | 28 |
| 1972 | Tumbling Dice / Sweet Black Angel | 5 | 7 |
| 1972 | Happy | - | 22 |
| 1973 | Angie / Silver Train | 5 | 1 |
| 1974 | It's Only Rock 'n' Roll / Through The Lonely Nights | 10 | 16 |
| 1976 | Fool To Cry / Crazy Mama | 6 | 10 |
| 1978 | Miss You / Far Away Eyes | 3 | 1 |
| 1978 | Beast Of Burden / When The Whip Comes Down | - | 8 |
| 1978 | Shattered / Everything's Turning To Gold | - | 31 |
| 1979 | Respectable / When The Whip Comes Down | 23 | - |
| 1980 | Emotional Rescue / Down In The Hole | 9 | 3 |
| 1980 | She's So Cold / Send It To Me | 33 | 26 |
| 1981 | Start Me Up / No Use In Crying | 7 | 2 |
| 1981 | Waiting On A Friend / Little T & A | 50 | 13 |
| 1982 | Hang Fire | - | 20 |
| 1982 | Going To A Go-Go / Beast Of Burden | 26 | 25 |
| 1983 | Undercover Of The Night / All The Way Down | 11 | 9 |
| 1984 | She Was Hot / Think I'm Going Mad | 42 | 44 |
| 1986 | Harlem Shuffle / Had It With You | 13 | 5 |
| 1986 | One Hit To The Body / Fight | - | 28 |
| 1989 | Mixed Emotions / Fancyman Blues | 36 | 5 |
| 1989 | Rock And A Hard Place | 63 | 23 |
| 1990 | Almost Hear You Sigh / Wish I'd Never Met You | 31 | 50 |
| 1991 | Terrifying / Rock And A Hard Place | - | - |
| 1991 | Highwire / 2000 Light Years From Home (live) | 29 | 57 |
| 1991 | Ruby Tuesday (live) | 59 | - |
| 1994 | Love Is Strong / The Storm | 14 | 91 |
| 1994 | You Got Me Rocking / Jump On Top Of Me | 23 | 113 |
| 1994 | Out of Tears / I'm Gonna Drive | 36 | 60 |
| 1995 | I Go Wild | 29 | - |
| 1995 | Like A Rolling Stone / Black Limousine (live) / All Down The Line (live) / 2000 Light Years From Home (live) | 12 | 109 |
| 1995 | Wild Horses / Live With Me (live) / Tumbling Dice (live) / Gimme Shelter (live) | -- | - |
| 1997 | Anybody Seen My Baby | 22 | - |
| 1998 | Saint of Me / Gimme Shelter (live) / Anyway You Look At It | 26 | 94 |
| 1998 | Out of Control | 51 | - |
| 2002 | Don't Stop | 36 | - |
| 2003 | Sympathy for the Devil | 14 | 97 |
| 2005 | Streets of Love / Rough Justice | 15 | - |
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Viralliset sivut
- Welcome ROLLING STONES 'Good Guys' Welcome ROLLING STONES 'Good Guys'
- Signaalin jäljellä - Rollareiden lapsuusmuistoja teoksessa The Rolling Stones omin sanoin.
[muokkaa] Kirjallisuus
- Stephen Davis: Old Gods Almost Dead. The 40-Year Odyssey of the Rolling Stones (Aurum Press, 2002)
- Keith Richards, Charlie Watts, Ronnie Wood, Mick Jagger: The Rolling Stones omin sanoin (Alkuteos According to the Rolling Stones), Ajatus Kirjat 2006, ISBN 951-20-7049-9
