Paksusuoli

Wikipedia

Paksusuolen osat: nouseva koolon, poikittainen koolon, laskeva koolon sekä sigmasuoli (engl. Colon)

Paksusuoli (intestinum crassum) on noin kaksi metriä pitkä ja ohutsuolta hieman paksumpi. Se kuuluu ruuansulatuselimistöön. Paksusuoli voidaan jakaa eri osiin: umpisuoli (paksusuolen alkuosa), varsinainen paksusuoli eli koolon ja peräsuoli. Lisäksi koolon jaetaan nousevaan kooloniin, poikittaiseen kooloniin, laskevaan kooloniin ja sigmasuoleen.

Paksusuoli sijaitsee pääosin mahan takaosassa, mutta sen ylin poikittainen osa sijaitsee lähempänä vatsan peitteitä. Paksusuolen loppuosa on S-kirjaimen muotoinen, ennen muuttumistaan peräsuoleksi. Paksusuolen rajaamassa tilassa on ohutsuoli.

[muokkaa] Paksusuolen tehtävä

Hyvin tärkeä paksusuolen tehtävä on ottaa suolessa olevasta ruuasta nestettä ja suoloja. Ruokaa työstetään suussa, mahalaukussa ja ohutsuolessa ja siellä imeytyvät myös tärkeimmät ravintoaineet. Kun työstetty ruoka tulee paksusuoleen, siinä on runsaasti vettä, joka poistuu kehosta ulosteen mukana. Jotta elimistö ei menettäisi liian paljon nestettä eikä kuivuisi, on tärkeää, että paksusuoli imee osan ulosteessa olevasta vedestä ja antaa sen takaisin kehoon.

Paksusuoli pystyy bakteerien avulla muuttamaan tietyt ruoassa olevat aineet siten, että elimistö voi käyttää nämä aineet hyväkseen. Paksusuolessa elää joukko bakteereita, jotka muodostavat suuren osan ulosteen määrästä ja kiinteydestä. Vesi, suolat ja mikrobien valmistamat vitamiinit, K-vitamiini ja jotkut B-vitamiinit, imeytyvät paksusuolessa verenkiertoon. Paksusuolessa selluloosaa pilkkoontuu myös jonkin verran.

Lopuksi paksusuoli kuljettaa pois sen osan ruoasta, jota elimistö ei voi käyttää, ts. ulosteen. Paksusuolen loppuosaa kutsutaan peräsuoleksi. Uloste kerääntyy sinne joksikin aikaa ennen poistumista.

Jos peräsuoli ei toimisi "keräämispaikkana", siitä tulisi ulostetta koko ajan eikä kuten nyt, vähän silloin tällöin.

[muokkaa] Paksusuolen rakenne

(3) Ohutsuoli ja (6) paksusuoli ruoansulatuskanavan osana

Paksusuoli on vatsaontelossa suunnilleen nelikulmaisen kaaren muotoisena. Se jakautuu useisiin osiin, mutta yhteensä se on n. 1,7 metriä pitkä. Paksusuoli on ohutsuolen jatke ja alkaa vatsaontelossa oikealta alhaalta. Sen alin osa on säkin muotoinen ja sitä kutsutaan umpisuoleksi (caecum). Umpisuolen kärjessä on pieni, matomainen lisäke (appendix vermiformis), jota jokapäiväisessä puheessa myös kutsutaan umpisuoleksi. Juuri tämä matomainen lisäke poistetaan umpisuolen leikkauksessa. Umpilisäkkeen tulehdus eli appendisiitti on hyvin yleinen.

Heti umpisuolen yläpuolella avautuu ohutsuoli paksusuoleen. Ohutsuolen ja paksusuolen liittymäkohtaan muodostuu läppä, joka estää ruokasulan takaisinvirtauksen, siten että ohutsuoli työntyy jonkin matkaa paksusuolen sisään. Aukko näyttää kahdelta poimulta, jotka voidaan puristaa yhteen niin että ne toimivat venttiilinä. Kun paksusuolen paine kohoaa, poimut painuvat yhteen ja näin mitään ravintoa ei voi valua takaisin ohutsuoleen.

Sen jälkeen tulee se paksusuolen osa, joka kohoaa ylöspäin vatsaontelossa (colon ascendens). Sitten tulee poikittainen osa (colon transversum) ja osa, joka kääntyy jälleen alaspäin (colon descendens). Paksusuolen loppuosat ovat S-kirjaimen muotoinen osa (colon sigmoideum) ja peräsuoli. Peräsuoli aukeaa loppujen lopuksi peräaukkoon.

Paksusuoli on vatsaontelon takaosassa lukuun ottamatta poikittaista osaa, joka on hieman edempänä. Suolta pitävät paikoillaan hermot, verisuonet ja imusuonet. Kahdessa kohdassa suoli on hieman löysempää ja "langat" pitempiä. Nämä kohdat ovat paksusuolen poikittaisessa ja S-muotoisessa osassa.

On tärkeää, että kiinnitys on hieman löyhempi juuri poikittaisessa paksusuolessa. Sen läheisyydessä on nimittäin vatsalaukku, joka turpoaa kun se täyttyy ruoalla. Silloin suoli voi siirtyä ja tehdä tilaa vatsalaukulle. Toisaalta suoli voi myös siirtyä liikaa. Tällöin se kiertyy itsensä ympäri, jolloin syntyy suolen tukkeuma. Paksusuolen ulointa osaa kutsutaan vatsakalvoksi. Sen sisäpuolella on sidekudosta ja sitten lihaksia. Näitä seuraa kudos, joka tukee koko suolta ja sisimpänä on suolen limakalvo. Suolen limakalvo on täynnä poimuja. Näin suolen pinta-ala tulee suuremmaksi ja se tekee suuremman nesteen imeytymisen mahdolliseksi.

[muokkaa] Suolen verisuonet ja hermostot

Kuten kaikki muutkin elimet, tarvitsee paksusuolikin happea ja ravintoa verestä. Veri tulee paksusuoleen aortasta ja menee sitten suolesta maksaan. Useimmista kehon elimistä veri virtaa suoraan takaisin sydämeen, mutta veri, joka on kulkeutunut paksusuolen kautta on ottanut mukaansa suolesta ison joukon aineita, jotka voivat olla keholle vaarallisia. Tästä syystä veri virtaa maksaan, joka pystyy käsittelemään vaaralliset aineet. Koko tätä verenkiertojärjestelmää kutsutaan Portasysteemiksi.

Paksusuolessa on oma hermojärjestelmä, joka on yhteydessä aivoihin ja selkäytimeen. Paksusuolen hermot voivat kuitenkin tulla toimeen itsekseen. Hermot säätelevät mm. suolen liikkeitä niin että suolen lihakset supistuvat ja puristavat ruokaa suolen läpi. Hermot huolehtivat myös siitä, että tietyt aineet erittyvät suoleen, esimerkiksi hormonit, joilla on merkitystä, jotta elimistö voisi imeä ruoasta vettä ja ravintoa.

[muokkaa] Paksusuolen toiminta

Jotta paksusuoli voisi ottaa talteen nestettä täytyy suolella olla suuri pinta-ala. Sen vuoksi suolen sisäpinnan limakalvo on poimuinen ja nestettä läpäisevien solujen peittämä. Näiden solujen läpi voivat neste, rasva ja ravintoaineet kulkea ja sitten siirtyä eteenpäin kehossa.

Paksusuolella on myös imusuonijärjestelmä. Suolen ympärillä on imusuonia, ts. ohuita, pieniä putkia, jotka muistuttavat verisuonia. Nämä imusuonet keräävät solujen ulkopuolista nestettä ja kuljettavat sen takaisin kehon eri osiin. Imusuonissa kuljetetaan suuri osa siitä rasvasta, jota tulee ruoan mukana. Rasva imeytyy paksusuolen imusuonistoon ja keräytyy sitten suoneen, joka on hieman sydämen yläpuolella.

Imusuonilla on vasta-aineen muodostuksessa suuri merkitys, ts. elimistön kyvyssä huolehtiä bakteereista, viruksista ja muista aineista, jotka saattavat olla vaarallisia. Juuri paksusuolen ympärillä on runsaasti imusuonia, mutta sitä miten ne täsmällisesti sanoen vaikuttavat vasta-ainemuodostukseen ei tiedetä.

Ruoassa olevat hyödylliset aineet otetaan talteen ennen kaikkea ohutsuolessa. Se osa ravinnosta, jota elimistö ei voi käyttää, jatkaa paksusuoleen, jossa sulamattomat ruoan tähteet muodostavat ulosteen, joka puristetaan paksusuolen läpi peräsuoleen. Paksusuolen omat hermot antavat suolen sisälle oleville lihaksille määräyksen supistua Ensimmäinen vaihe merkitsee, sitä että ulosteen yläpuolella olevista lihaksista osa supistuu renkaaksi, ts. suoli supistuu leveyssuunnassa. Sen jälkeen suoli supistuu pituussuunnassa. Ne lihakset, jotka ovat suolen pituussuunnassa vetävät silloin ulosteen yläpuolella olevien lihasten muodostaman renkaan alas. Kun rengasta vedetään alaspäin, uloste puristuu renkaan edessä eteenpäin.

Kun uloste on päässyt peräsuoleen, se varastoidaan sinne. Kun sinne on kertynyt riittävän paljon ulostetta, peräaukon lihas alkaa toimia. Se veltostuu silloin samanaikaisesti itse peräsuolen supistuessa niin, että uloste tulee ulos. Tavallisesti kestää noin 12 tuntia ennen kuin uloste on mennyt paksusuolen läpi. Jotta ulosteesta ei tulisi liian kovaa, suolesta erittyy limaa. Toisinaan uloste voi kuitenkin tulla liian kovaksi, jolloin seurauksena on ummetus. Näin tapahtuu jos suoli jonkin sairauden vuoksi on heikko tai ei muuten pysty kuljettamaan ulostetta eteenpäin riittävän nopeasti.

Vastaavasti uloste voi kulkea paksusuolen läpi liian nopeasti. Silloin suoli ei ehdi ottaa riittävästi nestettä ja ulosteessa on liian paljon vettä. Tästä on seurauksena ripuli. Paksusuolessa on myös jonkin verran kaasuja. Ne muodostuvat suolessa olevasta ruoasta ja paksusuolesta olevista bakteereista tai molemmista. Suuri osa näistä kaasuista poistuu peräaukon kautta.

[muokkaa] Paksusuolen tutkimus

Tavallinen ja hyvä tapa paksusuolen tutkimiseen on ns. mekaaninen tutkimus. Se tarkoittaa sitä, että lääkäri laittaa sormen peräsuoleen ja tunnustelee suolen limakalvoa ja lihaksia. Tällä tavoin lääkäri voi päätellä että onko limakalvo terve, kuinka voimakkaat lihakset ovat yms.

Protoskopia, rektoskopia ja kolonoskopia

Lääkäri voi tutkia suolta myös erilaisilla instrumenteilla. Proktoskooppi on kapea putki, joka viedään sisään peräsuolesta läpi. Sen läpi lääkäri voi tarkastella suolen limakalvoa. Rektoskooppi on saman näköinen, mutta hieman pitempi. Nähdäkseen vielä pitemmälle suoleen lääkäri voi käyttää kolonoskooppia. Se on pitkä, ohut, taipuisa letku, joka viedään peräsuolen läpi paksusuoleen. Kolonoskoopin sisällä on optisia linssejä, jotka tekevät mahdolliseksi suolen valaisemisen ja myös "nurkan taakse katsomisen" . Tämän tutkimusmenetelmän avulla lääkäri voi katsoa aina siihen kohtaan asti, jossa ohutsuoli alkaa. Kolonoskoopin läpi lääkäri voi ottaa näytteitä suolessa olevista polyypeistä, kasvannaisista, tulehtuneesta alueesta jne.

Röntgen ja ultraääni

Erittäin hyvä menetelmä paksusuolen tutkimiseen on paksusuolen röntgenkuvaus. Ennen tutkimusta täytyy ottaa ulostuslääkkeitä, jotta suoli tyhjenisi kunnolla. Sen jälkeen lääkäri ruiskuttaa varjoainetta peräsuoleen. Sitten joutuu kääntelemään ja vääntelemään itseään, jotta varjoaine leviäisi kaikkialle paksusuoleen. Tämä varjoaine näkyy röntgenkuvassa selvästi. Jos suolessa on jokin este tai epätasaisuus, se näkyy kuvassa varjoaineen "tyhjiönä". Tällä tavoin lääkäri voi todeta kasvannaisia, suolipolyyppejä, paksusuolen umpipussin jne. Jos lääkäri epäilee paksusuolessa kasvainta, voidaan tehdä myös ultraäänitutkimus. Ultraääni toimii suunnilleen samoin kuin kaikuluotain ja kuvaruudussa näkyy paksusuolen kuva. Siinä erottuvat myös kasvannaiset ja mahdolliset maksassa olevat etäpesäkkeet.

[muokkaa] Paksusuolen sairaudet

Paksusuoleen voi tulla erilaisia sairauksia. Tavallisesti kysymys on tulehduksista, tartuntataudeista tai syövästä.

Paksusuolen este

Paksusuolessa oleva este merkitsee, että jokin estää ulosteen kulkua paksusuolesta peräsuoleen. Paksusuolen lihakset jatkavat supistumista, mutta eivät pysty puristamaan ulostetta esteen ohi. Tästä seuraa jaksoittaisia vatsakipuja, silloin kun lihakset supistuvat. Sen lisäksi kertyy jonkin verran nestettä esteen yläpuolelle ja pahimmassa tapauksessa nestevajaus saattaa syntyä muissa kehon osissa. Este paksusuolessa on tavallisin S-muotoisessa suolen osassa. Syynä voi olla syöpä, suolitukos, leikkauksen jälkeinen arpi, tyrä ym. Jos paksusuoleen tulee este, suoritetaan leikkaus, jolloin lääkäri poistaa kyseisen esteen.

Paksusuolen syöpä

Jos sairastuu paksusuolen syöpään, kasvannainen on tavallisesti s-muotoisessa paksusuolen osassa tai peräsuolessa. Jos sairastaa tiettyjä tauteja, esim. haavaista paksusuolen tulehdusta tai synnynnäistä perinnöllistä polypoosia, paksusuolen syövän riski on suurempi.

Paksusuolen polyypit

Polyypit ovat suolen limakalvon kudosta, joka kasvaa suolessa sisäsuuntaan. Suolipolyypit ovat tavallisia ja niitä esiintyy noin puolella kaikista ihmisistä.

Paksusuolen umpipussit (divertikkelit)

Paksusuolen umpipussit merkitsevät sitä, että osa suolen limakalvosta on tunkeutunut suolen seinämän läpi ja muodostanut pieniä taskuja. Nämä taskut voivat toisinaan täyttyä ulosteella ja voivat sen lisäksi tulehtua. Jos on paksusuolen umpipusseja, tulee tavallisesti vaihdellen ripulia ja ummetusta ja vatsa kurisee. Jos umpipussi tulehtuu, seurauksena on vatsakipuja ja kuumetta.

Tulehdustaudit

On olemassa useita erilaisia tauteja, joissa paksusuoli tulehtuu. Crohnin taudissa voi koko ruoansulatuskanava, suusta peräsuoleen saakka, tulehtua. Yleensä Crohnin taudissa kuitenkin vain jokin osa ruoansulatuskanavasta on tulehtunut. Jos sairastaa haavaista paksusuolen tulehdusta, se nimenomaan merkitsee paksusuolen, mutta myös peräsuolen tulehtumista. Tulehtua voi vain osa suolesta. Paksusuolen tulehduksessa eli Colitis ulcerosassa ja Crohnin taudin paksusuolessa ilmenevässä muodossa ongelmana on muun muassa ulosteen löysyys eli jatkuva ripuli.

Laajentunut paksusuoli

Laajentunut paksusuoli tarkoittaa, sitä että suoli on voimakkaasti pullistunut. Se voi johtua suolessa olevasta tulehduksesta, mutta sen voi myös aiheuttaa tauti, joka on paksusuolen hermoissa. Silloin ulosteen kuljetus ei toimi, ja sen sijaan suoli laajenee voimakkaasti sairaan alueen yläpuolella. Sairas alue itse on kapea ja kova. Tähän tautiin sairastuvat useimmiten lapset, varsinkin pienet lapset.

Tartuntataudit

Paksusuoleen voi tulla useita tartuntatauteja, jotka antavat monia erilaisia oireita. Saattaa tulla matosairauksia, esimerkiksi kihomato tai lapamato, mutta myös bakteereja kuten kolera tai punatauti.