Aivot

Wikipedia

Tämä sivu on suojattu käyttäjätunnuksettomien käyttäjien muokkauksilta vandalismin takia. Jos sinulla ei ole käyttäjätunnusta tai olet rekisteröitynyt alle neljä päivää sitten, voit ehdottaa muutosta artikkeliin keskustelusivulla.

	Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä tai viitteitä.
	Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

Aivot (encephalon) on keskushermostoa hallitseva elin, jonka päätehtävä on käsitellä aistien välityksellä saatua informaatiota siten, että eliön toimintakyky ympäristössään säilyy.

Ihmisen aivoja tutkitaan esimerkiksi neurologiassa ja neuropsykologiassa. Suurin osa aivotutkimuksesta on kuitenkin tehty eläinten aivoja tutkimalla. Nykytieteen käsitys on, että tietoisuuden tapahtumat ovat aivojen fyysisiä tapahtumia.

Sisällysluettelo 1 Ihmisen aivot 2 Neuronit ja sähkökemialliset pulssit 3 Aivojen evoluutiosta 4 Katso myös 5 Aiheesta muualla 6 Kirjallisuutta

Ihmisen aivot

Ihminen kykenee pohtimaan elämän tarkoitusta, sekä on tietoinen omasta olemassaolostaan.

Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus jossa henkinen tila vaikuttaa fyysisesti, ja päinvastoin. Oppimisessa aivojen neuronien välille muodostuu yhteyksiä, täten aiheutuu se että eliö kykenee päättelemään saamiensa havaintojen perusteella asioita ympäristöstään - perustuen aiempiin havaintoihin.

Aivoista voidaan erotella erilaisia yksiköitä:

• Isoaivot, jotka peittävät lähes kokonaan muut osat. Sen pinta-alaa, jopa 0,2 neliömetriä, kasvattaa voimakas poimuttuneisuus ja pinnassa eli isoaivokuoressa, korteksissa, on harmaata ainetta, jonka on muodostanut neuronien soomaosat. Korteksista voidaan useimmissa kohdissa erottaa jopa kuusi päällekkäistä neuroni ja hermosyy kerrosta. Korteksin alla on valkeaa ainetta, joka on muodostunut neuronien aksoneista, joita verhoaa myeliinituppi. Aksonit yhdistävät aivojen eri osia toisiinsa ja basaaliganglioihin, harmaisiin tyvitumakkeisiin, jotka ovat valkean aineen sisällä. Basaaligangliot osallistuvat mm. liikkeiden säätelyyn. Isoaivokuoressa on edustettu erilaisia toimintoja, mitä suurempi ala, sen hienosäätöisempi toiminto. Isoaivot ovat jaettu kahteen hemisfääriin, aivopuoliskoon, joita yhdistää aivokurkiainen

• Pikkuaivot, jotka sijaitsevat takaraivossa, isoaivojen alla. Se on rakenteeltaan isoaivojen kaltainen, harmaan aineen alla valkeaa ainetta, jossa harmaita tumakkeita, vielä voimakkaammin poimuuntunut ja keskeltä miltei halki. Pikkuaivot ovat vastuussa nopeista, korjaamattomista liikkeistä, valmiiden liikemallien tuottamisesta ja lihasten synkronisaatiosta ja koordinoinnista liikkeiden aikana.

• Väliaivot ovat isoaivojen sisällä, jonka tärkeimpiä yksiköitä ovat suuret tumakkeet talamus ja hypotalamus. Talamus toimii kaikkien muiden aistiratojen paitsi hajuradan väliasemana. Tiedon muokkaus alkaa jo talamuksessa ennen sen pääsemistä kyseiseen aivokuorialueeseen. Hypotalamus säätelee hypofyysiä, aivolisäkettä, jonka erittämät hormonit vaikuttavat kaikkialle kehoon. Hypotalamus osallistuu myös vireystilan ja vuorokausirytmin säätelyyn mm. biologisen kellon suprakiasmaattisen tumakkeen avulla. Adenohypofyysi, aivolisäkkeen etulohko, erittää hypotalamuksen säätelemänä tropiineja. Tropiinien eritystä taas säätelevät hypotalamuksen statiinit, estäjät, ja liberiinit, vapauttajat jotka saapuvat hypofyysiin hypotalamuksesta erityisen verenkiertojärjestelmän kautta. Tropiinit stimuloivat muiden umpirauhasten toimintaa esim. tyreotropiini kilpirauhasta. Neurohypofyysi, aivolisäkkeen takalohko taas on vastuussa oksitosiinin ja vasopressiinin erityksestä. Adenohypofyysi on muodostunut kitaluun katon epiteelikudoksesta, ja on näin ollen periaatteessa puhdas rauhanen, kun taas neurohypofyysi on muodostunut väliaivojen pullistumasta ja on hermokudosta.

• Keskiaivot ovat väliaivojen alapuolella, osa aivoja. Keskiaivoissa kulkee runsaasti hermoratoja ja sen tumakkeet ovat vastuussa mm. vireystilan, unentuoton ja univaiheiden säätelystä sekä on osa vireystilaa säätelevästä aivoverkostosta

• Aivosilta ja ydinjatke sijaitsevat aivojen ja selkäytimen välissä, yhdistäen ne toisiinsa. Ydinjatkeessa sijaitsee paljon autonomisen hermoston säätelyyn osallistuvia toimintoja, kuten esim. presso- ja kemoreseptorit, jotka mittaamalla verenpainetta ja happamuutta säätelevät sydämen lyontitiheyttä ja -voimakkutta sekä hengitysrytmiä. Aivosilta ja ydinjatke ovat myös osa aivoverkostoa.

• Aivokammiot ovat tuottamansa aivo-selkäydinnesteen eli likvorin täyttämiä onteloita aivojen sisällä. Isoaivopuoliskojen sisällä sijaitsevat vasen ja oikea sivukammio ja ne ovat yhteydessä kolmanteen aivokammioon, joka sijaitsee väliaivojen alueella. Kolmas aivokammio on puolestaan yhteydessä aivonesteviemärin välityksellä ydinjatkeen sisällä sijaitsevaan neljänteen aivokammioon, joka jatkuu selkäytimen keskuskanavana. Kolmannesta aivokammiosta likvori kulkee myös kolmen pienen aukon kautta lukinkalvononteloon, josta se jatkaa kovan aivokalvon lehtien välissä oleviin suurin laskimoihin eli aivoveriviemäreihin araknoidaalivillusten kautta.

Neuronit ja sähkökemialliset pulssit

Alin biologinen solurakenne aivoissa on sen noin 100 miljardia hermosolua, neuronia. Aivojen toiminta perustuu neuronien väliseen noin 15 000 kytkentään. Aivoissa on siis noin 1500 biljoonaa neuronien välistä kytkentää. Näissä kytkennöissä kulkevat hermoimpulssit (sähkökemiallinen ero), jotka muokkautuvat ja joita säännöstellään jokaista erikseen monimutkaisesti solun sisällä ja neuronien välisten kytkentöjen, synapsien rajapinnassa.

Aivojen evoluutiosta

Aivojen kehitystä on selitetty monella tavalla, muun muassa kyvyllä hallita laajaa sosiaalista yhteisöä, muistaa kuka on kenenkin ystävä ja kuka on huijannut tai auttanut toista. Seksiä on esitetty aivojen kehitykseen niin, että naiset ovat valinneet jälkikasvunsa isäksi älykkäimmät, siis parhaiten ruokaa ja suojaa lapsille tarjoavat miehet.

Työkalujen ja aivojen välille on esitetty seuraava yhteys: suuremmat aivot mahdollistavat paremmat työkalut. Paremmilla työkaluilla saadaan parempaa ruokaa, jolloin voidaan ylläpitää parempia aivoja. Aivot kuluttavat paljon energiaa. Suuremmilla aivoilla voidaan tehdä jälleen parempia työkaluja ja niin edelleen.

Katso myös

• Aivojen ja tietokoneen vertailu
• Uni
• Neuroni
• Hermosto
• Oppiminen
• Tietokone
• Konekielinen käsky
• Aivokammiot
• Harha-aistimus
• Blue Brain
• Mielikuvitus
• Aivotärähdys

Aiheesta muualla

• Ihmisaivojen rakenne ja toiminta

Kirjallisuutta

• Churchland, Patricia Smith (2004): Neurofilosofia. (Alkuteos: Brain-wise: Studies in neurophilosophy, 2002.) Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Terra Cognita. ISBN 952-5202-81-X.

• Schacter, Daniel L. (2002): Muistin seitsemän syntiä: Miten aivot muistavat ja unohtavat. (Alkuteos: The seven sins of memory: How the mind forgets and remembers, 2001.) Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Terra Cognita. ISBN 952-5202-64-X.

Hermosto

Aivot - Selkäydin - Keskushermosto - Ääreishermosto - Somaattinen hermosto - Autonominen hermosto - Sympaattinen hermosto - Parasympaattinen hermosto