Lääkäri
Wikipedia
Lääkäri on lääketieteen lisensiaatin (LL) koulutuksen saanut terveydenhuollon ammattilainen, laillistettu ammattihenkilö. Lääkärit toimivat kunnallisella sektorilla yleensä viranhaltijoina. Lääkärin ammatti on perinteisesti ollut hyvin arvostettu Suomessa. Lääkäri toimii hoitotiimin johtajana ja vastaa antamastaan ja tiimin antamasta hoidosta.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Koulutus
Lääkärikoulutusta annetaan Suomessa Helsingin, Turun, Tampereen, Kuopion ja Oulun yliopistojen lääketieteellisissä tiedekunnissa. Koulutus on kuusivuotinen, jossa opetusta annetaan 11 lukukautta. EU-säännökset edellyttävät että tämän peruskoulutuksen lisäksi käydään kolmivuotinen "eurovaihe", johon kuuluu käytännön lääkärinä työskentelyä sairaalassa ja terveyskeskuksessa ja pieni määrä terveydenhuollon hallinnon koulutusta. Suomessa tai Belgiassa valmistunut lääketieteen lisensiaatti saa vuoden tutkinnosta korvattua perusopetukseen kuuluvalla yleislääketieteen oppimäärällä. Laillistettuna lääkäri on oikeutettu toimimaan yksityisenä ammatinharjoittajana. Peruskoulutus tarjoaa yleiset tiedot eri sairauksista ja niiden hoidoista. Suuri osa lääkäreistä jatkaa erikoislääkäriksi, erikoisaloja on tällä hetkellä 49. Erikoistumiskoulutus sisältää pitkälti käytännön työntekoa sairaalalääkärinä, esitelmiä ja teoriakoulutusta ja on pituudeltaan yleensä viidestä kuuteen vuotta, toisilla aloilla jopa kahdeksan. Lisäksi lääkäri voi väitellä lääketieteen tohtoriksi (LT). Helsingin yliopiston vanhempi tutkintonimitys on lääketieteen ja kirurgian tohtori (LKT), joka on viimeksi myönnetty Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan promootiossa 1999.
Lääkärin peruskoulutus on laaja, johtaahan se suoraan lisensiaatin tutkintoon. Laajuutta tutkinnolla on 240–250 opintoviikkoa, joka on käytännössä lähes kokonaisuudessaan pakollista opetusta, valinnaisia opintoja on tiedekunnasta riippuen enimmillään muutamia kymmeniä opintoviikkoja. Koulutus poikkeaa hieman eri tiedekunnissa. Joissain on perinteisempi malli, jossa eri oppiaineet ovat omia kokonaisuuksiaan, toisissa tiedekunnissa opetusta on integroitu enemmän tai vähemmän eri oppiaineiden ja ns. kliinisten ja prekliinisten opintojen välillä. Koulutus jakaantuu nk. prekliiniseen vaiheeseen, jossa koulutus on teoreettisempaa ja tapahtuu pitkälti irrallaan potilaskontakteista. Toinen vaihe, kliininen osa, on enemmän potilastyötä käsittävää, eri lääketieteen erikoisaloja läpikäyvää. Ensimmäisten kahden tai kahden ja puolen vuoden jälkeen opiskelija saa arvonimen lääketieteen kandidaatti (LK), vaikkei tutkintoa. Prekliinisessä vaiheessa opiskellaan ihmisen normaali anatomia ja fysiologia ja tutustutaan jonkin verran myös sairauksiin ja niiden hoitoon teoriassa, mutta vasta kliinisessä vaiheessa opetellaan varsinaista potilastyötä eli sairauksien diagnosointia ja hoitoa käytännössä.
[muokkaa] Työnkuva
Lääkärin työnkuva vaihtelee toimipisteestä ja erikoisalasta riippuen. Lääkäri voi toimia nk. perusterveydenhuollossa eli terveyskeskuksessa tai -asemalla. Täällä työ on monenlaisten sairauksien ja vaivojen ensikohtaamista. Vaikeammat sairaudet ja vammat vaativat erikoissairaanhoidon kannanottoa. Sinne potilaat menevät perusterveydenhuollon lääkärin lähettäminä lähetteen kanssa. Erikoissairaanhoidon lääkäri on erikoistumassa tai erikoistunut jollekin erikoisalalle ja tekee pääsääntöisesti tälle erikoisalalle kuuluvien tautitilojen kanssa töitä. Yhteistyö eri erikoisalojen kanssa on avainasemassa hyvän potilashoidon saavuttamiseksi. Sairaaloissa on useiden eri erikoisalojen vastaanottoja eli poliklinikoita ja usein myös vuodeosastoja.
[muokkaa] Erikoistumisalat
Lääkäri voi erikoistua esimerkiksi yleislääketieteeseen, neurokirurgiaan, yleiskirurgiaan, lastentauteihin tai käsikirurgiaan.Erikoistumisaloja on yhteensä 49 kappaletta.[1] Erikoistunut lääkäri on erikoislääkäri.
[muokkaa] Palkkaus
Palkka muodostuu peruspalkasta sekä erilaisista lisistä. Tärkeimmät lisät muodostuvat päivystyslisistä. Lisien osuus on noin 20–50 % palkasta. Yksityisvastaanotolla tulot muodostuvat potilaspalkkioista.[2]
