Noam Chomsky

Wikipedia

Noam Chomsky

Avram Noam Chomsky kuuntele ääntämys^? (syntynyt 7. joulukuuta 1928) on amerikanjuutalainen kielitieteen emeritusprofessori Massachusetts Institute of Technologyssa (MIT). Eräät Chomskyn kielitieteelliset tutkimustulokset, jotka alun perin oli tarkoitettu koskemaan lähinnä luonnollisia kieliä, ovat olleet merkittävässä asemassa tietojenkäsittelyteoriassa (kielioppien hierarkia). Chomskyn työllä on ollut vaikutuksia myös mm. psykologian, mielen filosofian ja kielifilosofian kehitykseen 1900-luvulla.

Hänet tunnetaan lisäksi yhtenä Yhdysvaltain merkittävimmistä poliittisista toisinajattelijoista sekä maan ulkopolitiikan kriitikoista, joka kuvailee itseään anarkosyndikalismin sympatisoijana. 1980-1992 Chomsky oli maailman siteeratuin elävä yhteiskuntatieteilijä (Arts and Humanities Citation Index).

[muokkaa] Lyhyt elämäkerta

Chomsky syntyi Philadelphiassa, Pennsylvaniassa.Hänen isänsä oli hepreankielen tutkija. Vuodesta 1945 alkaen Chomsky opiskeli filosofiaa ja kielitieteitä Pennsylvanian yliopistossa. Hänen opettajanaan toimi mm. kielitieteen professori Zellig Harris, jonka poliittisia näkemyksiä kohtaan Chomsky tunsi jonkin verran sympatiaa. Hän väitteli tohtoriksi 1955 tehtyään suurimman osan tähän liittyvästä tutkimuksesta edeltävinä vuosina Harvardin yliopistossa. Väitöskirjassaan Logical Structure of Linguistic Theory Chomsky alkoi hahmotella kielitieteellisiä ideoita, joita hän kehitteli myöhemmissä tutkimuksissaan.

Tohtoriksi väiteltyään Chomsky opetti MIT:ssä 19 vuotta. Tuolloin hän alkoi saada julkisuutta poliittisten mielipiteidensä takia; hän mm. vastusti amerikkalaisten osallistumista Vietnamin sotaan. Vuonna 1969 julkaistu American Power and the New Mandarins sisälsi esseitä aiheesta. Myöhemmin hän on kirjoittanut useita muita poliittisia kirjoja ja luennoinut ympäri maailmaa, ja on tämän myötä tullut enenevässä määrin tunnetuksi radikaaleista poliittisista näkemyksistään. Chomsky on myös jatkanut kielitieteeseen liittyvää opetusta ja kirjoittamista.

[muokkaa] Kielitieteellinen työ

Chomskyn maine kielitieteilijänä perustuu teoksiin Syntactic structures (1957) ja ennen kaikkea Aspects in the theory of syntax (1965), joka lienee maailman eniten siteerattu kielitieteellinen teos. Näissä teoksissaan Chomsky kehitteli strukturaaliseen lauseopin teoriaa. Hänen työnsä pohjalta syntyi vaikutusvaltainen transformationaalis-generatiivisen lauseopin tutkimuksen paradigma (TG-teoria), jota Chomsky myöhemmin kehitti ns. Principles and Parameters (P&P) ja Government and binding-teorioiksi (GB) sekä viimeksi ns. minimalistiseksi ohjelmaksi (1995). Kaikkia näitä teorioita ja niiden johdannaisia nimitetään usein generativismiksi tai generatiiviseksi kielitieteeksi.

Chomskyn ajattelussa keskeinen on ns. universaalikieliopin käsite (Universal Grammar). Tämä on Chomskyn mukaan ihmisen lajityypillinen ominaisuus, joka mahdollistaa kielenoppimisen. Kielitieteen tehtävä on kuvata kaikille kielille yhteistä universaalikielioppia formalisoimalla universaalikieliopin sisältämät säännöt, sekä kielikohtaisesti vaihtelevat parametrit, jotka ovat vastuussa maailman kielten eroista. Oleellista on sen selvittäminen, miksi toiset ilmaisut ovat kieliopillisia ja toiset kieliopin vastaisia. Chomsky ja hänen seuraajansa ovatkin käyttäneet kieliopillisen tutkimuksen aineistona äidinkielisten kielenpuhujien (mm. tutkijan itsensä) käsitystä siitä, mitkä lauseet ovat kieliopillisia ja mitkä eivät. Chomskyn teoriat ovat läheisessä yhteydessä B.F. Skinnerin ja behavioristien käsityksiin.

Chomskyn vaikutus kielitieteeseen on ollut erityisen suuri englantilaisella kielialueilla sekä eräissä Euroopan maissa kuten Italiassa, Skandinavian maissa ja Unkarissa. Yleisen kielitieteen valtavirrassa Chomskyn merkitys on kuitenkin 1980-luvulta alkaen nopeasti vähentynyt kielitypologian nousun myötä. Chomskya ja generativismia on kritisoitu empiirisen kielentutkimuksen laiminlyömisestä. On huomautettu, että kiinnittäessään huomion äidinkielisten kielenpuhujien kieli-intuitioon generativistit ovat lyöneet laimin todellisuudessa esiintyvien kieliopillisten ilmausten tutkimisen. Lisäksi generativistit ovat tutkineet lähinnä syntaksia ja jättäneet muut kielen osa-alueet vähemmälle huomiolle. Osa kritiikistä on kohdistunut Chomskyn käsitykseen, jonka mukaan kielitiede on luonnontiede (science), kun perinteinen lingvistiikka pitää kielitiedettä humanistisena tieteenä (art). Kansainvälisesti huomattavimpiin Chomskyn ja generativismin kritikoihin ovat kuuluneet suomalaiset Raimo Anttila ja Esa Itkonen.

Vaikka Chomskyn asema kielitieteessä on tällä hetkellä vähemmän keskeinen kuin parikymmentä vuotta sitten, hänen ansioinaan voidaan pitää huomion kiinnittämistä kieliopillisten intuitioiden olemassaoloon sekä lauseiden kieliopillisen ja semanttisen mielekkyyden erottamiseen. Tärkeäksi on osoittautunut myös formalisoinnin vaatimuksen tuominen kieliopin tutkimukseen.

[muokkaa] Poliittiset näkemykset

Noam Chomsky on tunnetuimpia amerikkalaisia vasemmiston edustajia. Hän pitää itseään anarkismin, tarkemmin sanottuna anarkosyndikalismin kannattajana. Tämän hän käsittää erityisesti valtahierarkiat, kuten kapitalistiset yritykset, kaikissa muodoissaan haastavana filosofiana pyrkien eliminoimaan ne epäoikeutettuina.

Chomsky on kritisoinut voimakkaasti Yhdysvaltain ulkopolitiikkaa. Ylipäänsä Chomsky ei halua tulla kategorisoiduksi perinteisten poliittisten suuntausten mukaan ja toivoo näkemystensä puhuvan puolestaan. Hänen tärkeimmät poliittiset toimintatapansa ovat olleet kirjoittaminen lehtiin ja kirjoihin sekä esiintyminen puhujana.

Chomskyn keskeisiä näkemyksiä:

Terrorismi: Chomskyn mukaan kansainvälisen terrorismin taustalla ovat terroristeiksi kutsuttujen tahojen lisäksi merkittävällä tavalla suurvallat USA:n johdolla. Terroristien merkittävimmät teot on tehty vastareaktiona länsimaiden harjoittamaan politiikkaan Lähi-idässä ja muualla. Samoin länsimaat itse tukevat terroristeiksi luokiteltavia tahoja ja tekevät terrorismiksi luokiteltavia asioita. Sinällään terrorismi - kuten väkivalta yleensäkin - on Chomskyn mukaan tuomittavaa - ja oikeutettua vain suuremman väkivallan estämiseksi. Kirjassaan "Maailmanvalta vai maailmanloppu" Chomsky huomauttaa että "sotaa terrorismia vastaan" käyvät maat jotka itse harjoittavat terrorismia eri muodoissa; USA, Israel, Venäjä ja Kiina. Lisäksi Chomsky ihmettelee miksi kukaan ei ole huomauttanut moisesta paradoksista.
USA:n ulkopolitiikka: Suurvallat pyrkivät järjestämään maailman ympärillään käyttäen sotilaallisia ja taloudellisia keinoja. USA:n ulkopolitiikan taustalla on pyrkimys "hyvän esimerkin uhan" kumoamiseksi, pyrkimys estää itsenäinen, myönteinen kehitys alueilla, joissa Yhdysvalloilla ei ole varsinaisia taloudellisia intressejä. Näin hän selittää interventiot Guatemalaan, Laosiin, Nicaraguaan ja Grenadaan.
Globalisaatio: Kansainväliset instituutiot, kuten IMF, WTO, GATT ja NAFTA ovat uusliberaalilla politiikallaan palvelleet omistavaa eliittiä takaamalla halpaa työvoimaa, raaka-aineita ja sijoitusmahdollisuuksia teollisuusmaille. Tärkeää Chomskyn mukaan olisi sallia kehitysmaiden käyttää samoja talouspoliittisia välineitä talouskehitykseen, joita rikkaat maat itse ovat käyttäneet. Investoijien oikeuksien sijaan kansainvälisissä taloussopimuksissa pitäisi keskittyä ihmisten sosiaalisiin oikeuksiin.
Sosialismi: Chomsky kannattaa libertaarin sosialismin näkemyksiä, jotka edellyttävät paitsi taloudellista vapautta, myös sitä, että työläiset hallitsevat tuotantoa, eivät omistajat ja johtajat. Neuvostotyylistä valtiososialismia hän on pitänyt totalitaarisena järjestelmänä. Chomskyllä ei ole uuden talousmallin pohjapiirustusta (joskin mm. hänen ystävänsä Michael Albert on pyrkinyt kehittämään tällaista mallia, ks. osallisuustalous), mutta hän pitää tärkeänä tällaisten vaihtoehtojen etsimistä.
Tiedotusvälineet: Varsinkin USA:ssa tiedotusvälineet rajoittavat keskustelua edistääkseen suuryritysten ja hallituksen etua. Chomskyn mukaan demokratia ei voi toteutua epätasa-arvoisessa yhteiskunnassa, jossa tiedotusvälineetkin ovat taloudellisten valtahierarkioiden käsissä. Totalitaaristen maiden sensuuri on Chomskyn mukaan varsin tehotonta verrattuna "vapaiden maiden" tiedotusvälineiden harjoittamaan "itsesensuuriin". Chomsky mainitsee tutkimuksissaan usein laskelmia siitä, kuinka vähän jotain merkittävää tapahtumaa on käsitelty USA:n tiedotusvälineissä, koska kyseinen aihe on ollut poliittisesti epämiellyttävä USA:n valtaeliitin kannalta. Chomsky myös huomauttaa että suuret mediatalot omistavat suuria osia aseteollisuutta harjoittavista yrityksistä. Siksi median olisi hullua kertoa jotakin negatiivista aseteollisuudesta. Esimerkkinä Chomsky pitää vuoden 2000 intifadaa, jonka aikanan amerikkalaisvalmiseisilla koptereilla Israelin armeja tappoi useita siviilejä. Samaan aikaa Clinton vahvisti uusimman helikopterikaupan Israelin kanssa. Valtamedia vaikeni tapahtumasta totaalisesti.
Lähi-itä: Juutalaissyntyinen Chomsky kritisoi voimakkaasti Israelin politiikkaa. Kuuluisa Israelilainen toisinajattelija, Tanya Reinhardt, on Chomskyn oppilaana ollut kielitieteilijä. Chomsky kannattaa kahden valtion ratkaisua, eli omaa valtiota sekä palestiinalaisille, että israelilaisille.
Vaalit: Chomsky ei vastusta vaaleihin osallistumista, vaan hänen mukaansa on pikemmin äänestettävä demokraatteja kuin republikaaneja silloin kuin se auttaa voittamaan republikaanit. Muutoin Chomskyn mukaan on äänestettävä radikaalimpia vaihtoehtoja, kuten vihreitä (alueilla, joilla ei ole vaaraa siitä että republikaanit voittavat vaalit). Chomsky luottaa vahvasti kansalaisaktivismin voimaan ja on ollut 1960 luvulta johtavia kansalaisaktivisteja USA:ssa. Chomskyn mukaan muutos parempaan voi tapahtua vain, kun ruohonkuuritasolla olevat ihmiset tarttuvat tuumasta toimeen.
Uskonto: Chomsky puhuu harvoin suhteestaan uskontoon, mutta kysyttäessä Chomsky on vastannut tiedemiehelle tyypillisellä tavalla: tiede ei anna hänelle syytä uskoa yliluonnolliseen, mutta Chomsky muistuttaa verkkolehti Science & Theology:n haastattelussa, että monet asiat joihin ihmiset uskovat ovat irrationaalisia, mutta silti tosia. Kysyttäessä uskooko Chomsky Jumalaan, on Chomsky vastannut, että ei ymmärrä kysymystä. Chomsky ei omien sanojensa mukaan ole saanut selvyyttä mitä jumaluudella tarkoitetaan, joten hän ei voi antaa vastausta. Ateistiksi Chomsky ei itseään laske, sillä termiin kohdistuu sama ongelma kuin jumaluuteen; Chomsky ei tiedä mitä hän ateistina kieltäisi. Chomsky onkin sanonut, että hänellä ei juuri ole uskonnollisia näkemyksiä. Chomskyn elämänkatsomus onkin melko lähinnä agnostikkojen ajatuksia. Chomsky kertoo isoisänsä olleen kiihkeä ortodoksijuutalainen, mutta itse hän katsoo olevansa “valistuksen lapsia”, jotka lähestyvät ja tarkkailevat maailmaa rationaalisesta näkökulmasta. Hän toteaa uskontojen olevan teorioita, mutta muistuttaa samalla parhaimpien tieteellisten teorioidenkin olevan vain ja ainoastaan teorioita. Chomsky on työskennellyt monien kristillisten hyväntekeväisyysjärjestöjen kanssa ja puhunut kirkoissa. Etenkin katolisen kirkon pappien vapautuksen teologian työn Latinalaisen Amerikan köyhien ja vähäosaisten hyväksi Chomsky arvostaa korkealle, jopa sankarilliseksi, kuten Chomsky eräissä kirjoissaan toteaa.

[muokkaa] Suomennettu tuotanto

Ideologia ja valta 1 : Ideologiakritiikkiä ja vapauden näkökulmia. Toim. ja suom. Juhani Yli-Vakkuri, Marko Ampuja, Erkka Öörni. Like 2002, Helsinki
Ideologia ja valta 2 : Yhdysvallat ja muu maailma. Toim. ja suom. Juhani Yli-Vakkuri, Marko Ampuja, Erkka Öörni. Like 2002, Helsinki
Maailmanvalta vai maailmanloppu? : Yhdysvaltain globaali valtapolitiikka. Suom. Markku Päkkilä. Otava 2004, Helsinki
Merirosvoja ja keisareita : kansainvälisen terrorismin kuvioita. Suom. Sami Heino. Sammakko 2004, Turku
New York 11.9. Sammakko 2004, Turku
Tiedon ja vapauden ongelmia. Suom. Jukka Tuominen ja Markku Mäkelä. Otava (Delfiinikirjat), 1976, Helsinki
Hinnalla millä hyvänsä : uusliberalismi ja globaalikuri. Suom. Juha Ahokas. Like, Suomen rauhanpuolustajat, 2000, Helsinki
Uusi sotilaallinen humanismi : Kosovon opetukset. Suom. Marko Ampuja, Tomi Toivio, Juhani Yli-Vakkuri ja Erkka Öörni. Like, Suomen rauhanpuolustajat, 2000, Helsinki
Valta ja terrori. Toim. John Junkerman, Takei Masakazu, Suom. Sami Heino. Sammakko, 2003, Turku
Mediakontrolli. Suom. Sami Heino. Sammakko, 2003, Turku
Tulevaisuuden valtio. Sammakko 2006
Keisarilliset kunnianhimot: Amerikan Imperiumiprojekti Sammakko 2006