Kolosjoki

Wikipedia

Kolosjoki (vuodesta 1948 ven. Никель, Nikel) oli entisen Petsamon kunnan nuorin asutuskeskus ja nykyisin kaupunkityyppinen taajama Petsamon piirissä Murmanskin alueella Venäjällä. Kolosjoki kuului Suomelle vuoteen 1944 asti, jolloin se luovutettiin Neuvostoliitolle.

Sisällysluettelo 1 Kolosjoki Suomessa 1.1 Kaivostoiminta aloitetaan 1.2 Sota-aika ja Kolosjoen menetys 2 Nikel Venäjällä 2.1 Asukasluvun kehitys 3 Lähteet

[muokkaa] Kolosjoki Suomessa

[muokkaa] Kaivostoiminta aloitetaan

Petsamotunturien alueelta löytyi huomattavia nikkeliesiintymiä, joiden koko arvioitiin viideksi miljoonaksi tonniksi (1934). Suurin näistä löydöistä sijoittui Kaulatunturin alueelle. Vuonna 1934 Suomen valtio vuokrasi valtausalueen kanadalaisen Inco-kaivosyhtiön englantilaiselle tytäryhtiölle The Mond Nickel Co:lle, joka perusti kaivostoimintaa varten Petsamon Nikkeli Oy-nimisen tytäryhtiön. Yhtiö aloitti kaivostoiminnan valmistelut vuonna 1935 ja seuraavana vuonna tehtiin päätös kaivoksen ja kaivoskaupungin perustamisesta.

Kaivostyöt aloitettiin Kaulatunturilla, josta louhittu malmi kuljetettiin rautateitse läheiseen sulattoon. Sulaton sähköuunit olivat tuolloin maailman suurimmat. Energia Kolosjoen sulattoon saatiin Paatsjoen Jäniskoskeen rakennetusta voimalaitoksesta. Kolosjoen kaivosteollisuuskaupungin rakentaminen alkoi varsinaisesti 1937. Kaivoksen ja jalostuslaitosten lisäksi rakennettiin asuinkerrostaloja ja muita rakennuksia, vesijohto- ja viemäriverkosto sekä muuta infrastuktuuria. Kolosjoen rakentamisella oli suuri työllistävä vaikutus, sillä jo vuonna 1938 Kolosjokea rakentamassa oli noin 700 miestä. Vuonna 1939 koko Petsamon alueella oli kaivostoiminnan aiheuttamissa rakennustöissä jo noin 2 500 miestä, joista Kolosjoella noin 1 200-1 300, Jäniskosken voimalaitoksella 600-900 ja Liinahamarin sataman laajennustöissä 200-300 miestä. Myös lentokentän rakentaminen aloitettiin ja tehtiin periaatepäätös Rovaniemi-Petsamo rautatien rakentamisesta. Valtavan työntekijämäärän vuoksi alueella oli asunto- ja elintarvikepulaa sekä sosiaalisia ongelmia.

[muokkaa] Sota-aika ja Kolosjoen menetys

Kolosjoen kaivoskaupungin suotuisa kehitys katkesi talvisotaan, mutta sodan jälkeen rakennustöitä päästiin taas jatkamaan. Kesällä 1940 kaivokset siirtyivät Suomen valtion hallintaan ja malmia alettiin myydä Saksaan. Louhinta kaivoksessa päästiin aloittamaan vielä saman vuoden aikana. Rakentaminen alueelle jatkui edelleen, mutta katkesi jatkosodan sytyttyä. Jatkosodan hyökkäysvaiheen jälkeen rakennustyöt saatiin taas käyntiin. Jatkosodan aikana Kolosjokea oli rakentamassa myös sotavankeja ja työvelvollisia. Jäniskosken voimalaitos käynnistettiin 1942 ja Kolosjoen sulattamon toinen uuni 1943. Saksalaiset avasivat läheiseen Kammikivitunturiin avolouhouksen nikkelin saannin lisäämiseksi. Kaivos ja sulatto toimivat täydellä teolla vuoden 1944 alussa, työllistäen noin 1 570 henkeä, joista oli sotavankeja 360. Kolosjoen nikkelikaivos tuotti vuosina 1940-1944 yhteensä noin 16 000 tonnia nikkeliä, josta 90 % kuljetettiin Saksaan.

Moskovan välirauhansopimus solmittiin syyskuussa 1944 ja Suomi luovutti Petsamon Neuvostoliitolle. Saksalaiset vetäytyivät Petsamosta Norjaan lokakuussa 1944. Samalla he tuhosivat muun muassa Jäniskosken voimalaitoksen ja osittain Kolosjoen sulaton. Alueen siirtyminen Neuvostoliitolle vahvistettiin Pariisin rauhansopimuksessa 1947.

[muokkaa] Nikel Venäjällä

Kolosjoen siirryttyä Neuvostoliitolle on siellä jatkettu nikkelimalmin louhintaa. Nikkelimalmivarat ovat osoittautuneet paljon 1930-luvun arvioita suuremmiksi. Vuonna 1945 suomalaisten rakentamasta Kolosjoesta muodostettiin Nikel-niminen kaupunkityyppinen taajama. Nikeliin rakennettin rautatie Murmanskista.

Nikkelimalmin louhinta ja jalostus ovat aiheuttaneet runsaasti haitallisia päästöjä ja alueen luonto on nykyisin pahoin saastunut. Ympäristöongelmat tiedettiin jo Suomen aloittaessa kaivostoimintaa.

Nikelin keskusaukiolla on venäläisten Petsamon vapauttamisen kunniaksi pystyttämä muistomerkki. Muistomerkki on sama monoliitti, jonka suomalaiset pystyttivät Alaluostarille vuonna 1938 Petsamon Suomeen liittämisen muistoksi.

[muokkaa] Asukasluvun kehitys

• 21 800 (1989)
• 17 900 (1997)
• 16 500 (2002)

[muokkaa] Lähteet

• Vahtola Jouko ja Onnela Samuli (toim.), Turjanmeren maa. Petsamon historia 1920-1944
• Matka Petsamoon kesällä 2000

Luovutetut alueet

Kokonaan luovutetut kaupungit: Käkisalmi - Sortavala - Viipuri

Kokonaan luovutetut kauppalat: Koivisto - Lahdenpohja

Kokonaan luovutetut kunnat: Antrea - Harlu - Heinjoki - Hiitola - Impilahti - Jaakkima - Johannes - Kanneljärvi - Kaukola - Kirvu - Kivennapa - Koiviston mlk - Kuolemajärvi - Kurkijoki - Käkisalmen mlk - Lavansaari - Lumivaara - Metsäpirtti - Muolaa - Petsamo - Pyhäjärvi Vpl. - Rautu - Ruskeala - Räisälä - Sakkola - Salmi - Seiskari - Soanlahti - Sortavalan mlk - Suistamo - Suojärvi - Suursaari - Terijoki - Tytärsaari - Uusikirkko - Valkjärvi - Viipurin mlk - Vuoksela - Vuoksenranta - Äyräpää

Osittain luovutetut kunnat: Ilomantsi - Inari - Jääski¹ - Kitee - Korpiselkä² - Kuusamo - Lappee - Nuijamaa - Parikkala - Pälkjärvi² - Säkkijärvi² - Rautjärvi - Ruokolahti - Saari - Salla - Simpele - Tohmajärvi - Uukuniemi - Vahviala² - Vehkalahti - Virolahti - Värtsilä - Ylämaa

Muita merkittäviä paikkakuntia: Elisenvaara - Enso - Ihantala - Ilmee - Kolosjoki - Kyyrölä - Liinahamari - Pitkäranta - Pölläkkälä - Uuras

1.  Suomen puolelle jäänyt osa liitettiin naapurikuntiin 1948.
2.  Suomen puolelle jääneet osat liitettiin naapurikuntiin 1946.
Kokonaan luovutetut kunnat lakkautettiin vuonna 1948.