Jääkarhu
Wikipedia
Jääkarhu - Silmälläpidettävä | ||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Alalajit | ||||||||||||||||
Jääkarhu (Ursus maritimus) on suurin maalla elävä lihansyöjä. Se elää Venäjän pohjoisosissa, Länsi- ja Pohjois-Alaskassa, Kanadan arktisilla alueilla, Grönlannissa, Huippuvuorilla ja Keski-Siperiassa.
Korkeasaaren eläintarhassa on ollut ainakin 1960-luvulta 1980-luvun alkuun asti jääkarhuja, mutta nykyään Suomessa voi nähdä elävän jääkarhun vain Ranuan eläinpuistossa.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Ruumiinrakenne
Ruumiinrakenteeltaan jääkarhu on muita karhuja pidempi ja hoikempi vedessä liikkumisen helpottamiseksi. Jääkarhut ovat pituudeltaan reilusta kahdesta metristä jopa lähes kolmeen ja puoleen metriin, ja niiden säkä yltää 120 cm:stä 150 cm:n korkeuteen. Naaraat painavat 175–300 kg ja urokset 350–700 kg, vaikkakin suurimmat yksilöt voivat painaa jopa yli 800 kg. Jääkarhun nahka on musta, karvat ovat kirkkaita, vaikka näyttävätkin valkoisen eri sävyiltä.
[muokkaa] Lisääntyminen
Jääkarhut parittelevat keväällä, mutta alkionkehitys viivästyy ja alkaa vasta myöhään syksyllä. Mikäli kantavan naaraan rasvavarastot ovat riittävät, se kaivautuu talveksi lumiluolaan ja synnyttää sinne tavallisesti kaksi pentua. Kyllin suurten rasvavarastojen puutteessa alkio ei kehity. Pennut ovat syntyessään oravan kokoisia. Emo ruokkii niitä vähintään kaksi vuotta.
[muokkaa] Saalistus
Vaikka jääkarhu on hyvä uimari, niin se voi sukeltaa enintään kahden minuutin ajan, joka on vain kymmenesosa siitä mihin sen saalis, hylje, pystyy. Tästä syystä se ei voi pyydystää saalistaan uimalla. Sen sijaan se onnistuu yllättämään hylkeen jäältä tai kun se nousee jäällä olevaan hengitysreikään. Jääkarhu lähestyy saalistaan hiipien kuin kissa. Kun se pääsee lähelle, se ensin piiloutuu jäälohkareen taakse ja sen jälkeen katkaisee hylkeen peräytymisreitin muutamalla nopealla ja voimakkaalla hypyllä. Kun jääkarhu hyökkää vedestä, se ui melkein kokonaan veden alla, vain kuono veden yllä. Viimeiset metrit se sitten ui kokonaan veden alla ja hyppää suoraan vedestä jäälle, jossa hylje paistattelee auringossa. Jääkarhun lempimenetelmä on kuitenkin maata vaanimassa hylkeiden jäässä olevien hengitysreikien kohdalla. Jääkarhun osoittama kestävyys näissä tilanteissa on uskomaton. Se voi olla käytännöllisesti katsoen liikkumatta useampia tunteja. Kun hylje tulee aukolle, se lyö sitä käpälällään ja ottaa hampaillaan kiinni saalistaan vetäen sen sitten jäälle.
Joskus jääkarhu ja napakettu "saalistavat yhdessä". Todellisuudessa napakettu käyttää jääkarhua hyväkseen. Kun napakettu, jolla on jääkarhua parempi hajuaisti, havaitsee "hyljekolon", se kiinnittää jääkarhun huomion löytöönsä saaden tämän kaivautumaan pesäkoloon hylkeiden perään. Jääkarhu jättää yleensä osan saalistaan syömättä ja näin napakettu saa viimein palkkionsa.
[muokkaa] Uhat
Vuonna 1973 Kanada, USA, Tanska, Norja ja silloinen Neuvostoliitto allekirjoittivat sopimuksen jääkarhun pyyntirajoituksista ja elinympäristön suojelusta. Jääkarhujen määrä on vakiintunut sittemmin noin 25 000 yksilöön. Elinympäristön saastuminen saattaa haitata jääkarhujen lisääntymistä.
Kasvihuoneilmiöstä johtuvasta Arktisten jäälauttojen sulamisesta on ennustettu ongelmia jääkarhuille, jotka saalistavat riistansa jäällä. Vuonna 2005 tiedemiehet havaitsivat hukkuneiden jääkarhujen määrän lisääntyneen. Vaikka jääkarhut ovat hyviä uimareita, ovat etäisyydet ahtojäälauttojen välillä joskus liian suuria lauttojen sulaessa napa-alueiden ilmaston lämmetessä. Vuonna 2006 IUCN luokitteli jääkarhun lajeihin, joita uhkaa sukupuutto, perusteina ennusteet joiden mukaan jääkarhujen määrä vähenee 50–100 vuodessa 50–100 %. [1]
[muokkaa] Uskomuksia
Eskimot kunnioittivat suuresti Nanukia, jääkarhua. Sitä pidettiin älykkäänä, vahvana ja lähes ihmismäisenä. Tarussa kerrotaan kummallisista pystyssä kävelevistä ja puhuvista, igluissa asuvista jääkarhuihmisistä.
[muokkaa] Lähteet
- ↑ ITIS: Ursus maritimus marinus (TSN 622084) (luettu 3.9.2006)
- ↑ ITIS: Ursus maritimus maritimus (TSN 622083) (luettu 3.9.2006)
- tieteellinen luokitus: ITIS: Ursus maritimus (TSN 180542) (luettu 3.9.2006)