Korkeasaari
Wikipedia
Korkeasaari (ruots. Högholmen) on Helsingin edustalla sijaitseva saari ja samalla myös saarella ylläpidetyn eläintarhan nimi. Korkeasaaren eläintarha sijaitsee kallioisella 22 hehtaarin saarella Kruunuvuorenselän pohjoisosassa.
Korkeasaari on yksi Helsingin suosituimmista nähtävyyksistä. Eläinmaantieteellistä aluejakoa noudattava jaottelu muodostaa kokonaisuudet Amazonia, Africasia ja Borealia. Korkeasaaressa on noin parisataa eläinlajia ja kasvilajeja on edustettuina noin tuhat. Korkeasaaren takana sijaitsee Hylkysaari, jossa on merimuseo.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Historia
Korkeasaari on jo kauan ennen eläintarhan perustamista ollut helsinkiläisten virkistyskäytössä. Juhana-herttua oli luovuttanut saaren kaupunkilaisten käyttöön erityisoikeuskirjalla 3. elokuuta 1569 useiden muiden saarten joukossa. Helsinkiläiset käyttivät saarta aluksi lähinnä kalastuspaikkana ja laidunmaana. 1800-luvun alussa saari oli kaupungin puutavaran varastopaikka.
Krimin sodan aikana Korkeasaari joutui sotilasviranomaisten valvontaan. Pitkällisen, muun muassa lehdistössä käydyn polemiikin jälkeen saari vapautui sotilaskäytöstä Helsingin kaupungille 1864. Saarelle järjestettiin tuota pikaa säännöllinen höyrylaivaliikenne, rakennettiin ravintola, tanssilava, keilarata ja keittokatoksia. Saaresta tuli suosittu retkeilykohde.
Kun 1. toukokuuta 1883 Korkeasaari vuokrattiin kymmenen vuoden sopimuksella Helsingin Anniskeluyhtiölle, yhtiö aloitti heti saaren kunnostustyöt. Saarelle suunniteltiin tieverkosto ja istutukset kaupunginpuutarhuri L. A. Jernströmin johdolla. Arkkitehti Theodor Höijerin suunnittelema koristeellinen huvilatyylinen kesäravintola valmistui 1884. Seuraavina vuosina valmistuivat laivamatkustajien odotushuone, paviljonki, pesutupa ja puutarhurin asunto.
Helsingin Anniskeluyhtiö suunnitteli eläintarhan perustamista useamman vuoden, minä aikana asiamiehet kävivät muun muassa tutustumassa Tukholman ja Kööpenhaminan eläintarhoihin. Ensimmäinen virallinen ehdotus Alppilasta tarhan sijoituspaikkana hylättiin niukasti kaupunginvaltuuston äänestyksessä 19. marraskuuta 1889. Alkuperäisin suunnitelma eläintarhasta Korkeasaaressa tuli sen sijaan toteutumaan.
Helsingin Anniskeluyhtiöllä oli taloudellisia vaikeuksia jo ensimmäisen maailmansodan aikana väliaikaisen alkoholin anniskelukiellon takia ja kun 1919 tuli voimaan kieltolaki, yhtiön talous romahti ja eläintarha siirtyi 1920 Helsingin kaupungin omistukseen.
Korkeasaaren ja Mustikkamaan välille rakennettu silta valmistui 1972. Aiemmin lautta- ja vesibussiliikenne Korkeasaareen lopetettiin syys-lokakuun vaihteessa ja eläintarha suljettiin yleisöltä talven ajaksi. Eläintarhan henkilökunta alkoi käyttää moottorivenettä ja meren jäädyttyä jäätietä. Liikennelaitoksen alainen Korkeasaaren lautta siirtyi joka syksy pariksi viikoksi hoitamaan Suomenlinnan liikennettä Suomenlinnan lautan vuosihuollon ajaksi.[1]
Eläintarhan eläinvalikoima on koostunut pääasiassa nisäkäs- ja lintulajeista, mutta siellä on myös matelijoita, kaloja ja selkärangattomia. Kansainvälisesti huomattavimpia tuloksia on saatu lumileopardien kasvatuksessa; vuodesta 1976 Korkeasaari on pitänyt näiden kansainvälistä kantakirjaa.
[muokkaa] Eläinsuojelu
Korkeasaari pyrkii muiden eläintarhojen kanssa parantamaan eläinten hyvinvointia ja turvaamaan luonnon monimuotoisuus. Eläintarhat pyrkivät turvaamaan luonnossa esiintyvien uhanalaisten eläinten sijoittamista tarhoihin, jossa ne voidaan saada lisääntymään. Onnistuneella projektilla voidaan myöhemmin päästää luontoon useita lajin edustajia.
Eläintarha voi kartoittaa mahdolliset uhat ja elinympäristön. Keräämällä tietoa voidaan parantaa eläimen hyvinvointia ja selviytymistä luonnossa. Tarhaoloissa voidaan tutkia eläimen käyttäytymistä ja lajin biologiaa. Tarhaoloja kehittämällä voidaan myös parantaa eläimen viihtyvyyttä tarhaolosuhteissa.
[muokkaa] Tarhasta ja eläimistä
Korkeasaaren suurimpia vetonauloja ovat suuret kissaeläimet, paviaanit ja karhut. Näiden lisäksi siellä on myös visenttejä, kameleita, villihevosia, myskihärkiä, hylkeitä, saukkoja, vuorikauriita, hanhia, pöllöjä, haukkoja, joutsenia, haisunäätiä, partakorppikotkia ja vesikkoja.
Lisäksi siellä on kaksi trooppista eläintaloa: Amazonia-talo ja Africasia-talo. Amazonia-talossa on Amazonin sademetsissä eläviä pikkueläimiä, kuten apinoita, papukaijoja ja muita lintuja, liskoja, käärmeitä, kilpikonnia, hämähäkkejä, hyönteisiä, sammakoita ja suuria kaloja. Amazonia-talon paikalla on aikaisemmin ollut apinatalo. Africasia-talo valmistui vuonna 2002. Talossa on matelijoita, sammakoita, hyönteisiä, hämähäkkejä ja lintuja Afrikan aavikoilta ja Aasian sademetsistä. Lisäksi Afrikka-osuudessa asustaa seeprahiiriä ja kääpiömangusteja.
Eläintarhassa on myös Borealia-talo, jossa elää Suomen luonnon lintuja ja pikkunisäkkäitä. Lisäksi siellä asustavat kaikki kolme Suomen luonnossa elävää käärmelajia.
Tarhassa on myös ravintola, kaksi kahvilaa, matkamuistomyymälöitä ja useita kioskeja.
[muokkaa] Tapahtumat
Korkeasaaressa järjestetään vuosittain kaikenlaisia tapahtumia. Tällaisia ovat esimerkiksi huippusuositut Kissojen yö -tapahtumat, jolloin tarha on auki keskiyöhön asti ja paikalla järjestetään kissoihin liittyviä tapahtumia. Muita tapahtumia ovat myös esimerkiksi Talvisafari koulujen hiihtolomien aikaan, Pääsiäissaari pääsiäisen kynnyksellä ja Tallitontun reitti itsenäisyyspäivästä loppiaiseen.
[muokkaa] Kohua nostattaneet tapahtumat
Lokakuussa 2004 Korkeasaari suunnitteli luopuvansa paviaaneista niiden asuttaman rakennuksen kunnon takia. Rakennus olisi remontoitu ja sinne olisi otettu toisenlaisia apinoita, jotka olisivat sopineet paremmin Suomen oloihin. Paviaaneja tarjottiin myös muihin eläintarhoihin, mutta missään ei ollut tilaa. Julkisuudessa asia oli paljon esillä ja paviaanien tappamista vastustettiin. Loppujen lopuksi ne säilyivät hengissä. [2] [3]
Uutisiin pääsi myös amurintiikeri Mannisen kohtalo. Se lopetettiin 11.11.2006 eläintarhan antaessa syyksi, että samaa sukulinjaa olevia eläimiä on jo sen verran paljon ja halutaan säilyttää lajin monimuotoisuus. Manninen oli 13-vuotias ja tullut Kokeasaareen parivuotiaana Leipzigistä. Eläintarhoissa tiikerit voivat elää jopa 20-vuotiaaksi, mutta luonnossa eivät yleensä näinkään vanhaksi kuin Manninen.[4] Asia hoidettiin huomaamattomammin eikä Mannisen puolesta ehtinyt tulla samanlaista kansanliikettä kuin paviaanien puolesta.
[muokkaa] Lähteet
- Korkeasaaren kotisivut
- ↑ Helsingin sanomat 5.10.1971, s. 14.
- ↑ Verkkouutiset.fi 10.10.2004, luettu 3.12.2006
- ↑ Verkkouutiset.fi 14.10.2004, luettu 3.12.2006
- ↑ Markku Karumo: Mannisen päivät päättyivät Korkeasaaressa. Helsingin Sanomat 12.11.2006
[muokkaa] Aiheesta muualla
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Ilkka Koivisto, Ulla Rosquist (toim.) (1989): Korkeasaari = Högholmen = Helsinki Zoo: Zoo-opas. Helsingin kaupunki. ISBN 951-771-885-3.. Sisältää reittikartan ja historiikin 1889-1989.
Koordinaatit:
