Inflaatio
Wikipedia
Inflaatio tarkoittaa taloustieteessä hintatason yleistä nousua annetulla valuutalla. Inflaation myötä rahan ostovoima alenee, ja rahamääräiset säästöt menettävät arvoaan. Jollei palkkoja koroteta, reaalitulo alenee inflaation myötä. Toisaalta reaaliomaisuuden nimellinen arvo kasvaa.
Eri valtiot mittaavat virallista inflaatiota vertaamalla hinnan muutosta tietyllä aikavälillä jossain "korillisessa" tuotteita. Tämä virallinen inflaatio vaikuttaa mm. erilaisiin indeksikorotuksiin, esim. eläkkeiden määrään. Yleisimmät mittauskohteet ovat kuluttajien tuotteiden hintojen inflaatio, tuottajien tuotteiden hintojen inflaatio, bruttokansantuotteen muutokset tai hintaindeksit.
Inflaation vastakohta on deflaatio eli hintatason lasku.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Inflaation syitä
Inflaatio voi aiheutua siitä, että kokonaiskysyntä kasvaa kokonaistarjontaa nopeammin. Näin tapahtuu etenkin kun talous on aktiivinen ja rahatulot paisuvat. Tällöin on kyse ns. kysyntäinflaatiosta. Inflaatiota voi tapahtua myös kustannusten nousun takia, mikä korottaa hintoja, jolloin on kyse kustannusinflaatiosta.
[muokkaa] Mittaus
Aikana, jolloin rahan arvo oli sidottu suoraan jalometalliin, johon se oli lyöty (kulta- tai hopearahakanta), inflaatio näkyi kahdella tavalla. Nimellisarvoltaan entisenkaltaiseen kolikkoon saatettiin käyttää lyötäessä vähemmän jalometallia, jolloin rahayksikkö halpeni, tai kolikosta kierron aikana fyysisesti kaiverrettiin pois jalometallia, jolloin se ei enää vastannut alkuperäistä painoaan ja arvoaan.
Yleisimmin inflaatiota kuvataan kuluttajahintaindeksin prosenttimuutoksella. Kuluttajahintaindeksi mittaa yleisesti kulutetuista tavaroista ja palveluista koostuvan hyödykekorin hintaa. Eri hyödykkeiden paino kuluttajahintaindeksissä määräytyy niiden osuudesta kotitalouksien kokonaiskulutuksessa. Painoja muutetaan Suomessa viiden vuoden välein kulutuksessa tapahtuneiden muutosten mukaan.
[muokkaa] Inflaation hallinta
Nykytaloustiede pitää tärkeimpänä hintavakautta ja matalaa inflaatiota. Toisaalta pientä inflaatiota pidetään yllä, koska sen vastakohtaa, deflaatiota pidetään talouden kannalta erittäin haitallisena.
Euroopan unionin talous- ja rahaliiton Emun jäsenmaissa pyritään alhaiseen, enintään noin kahden prosentin vuosittaiseen inflaatiovauhtiin. Mikäli hinnat nousevat tätä nopeammin, Euroopan keskuspankki EKP voi nostaa euron korkoa, jolloin kulutus vähenee ja hintojen nousu tästä syystä hidastuu.
[muokkaa] Hyperinflaatio
Hyperinflaatioksi nimitetään tilannetta jossa inflaatio nousee hillittömän korkeaksi. Määritelmä ei ole tarkka: kun Itä-Euroopassa koettiin 1990-luvulla 40 % kuukausittainen inflaatio (5700 % vuodessa), taloustieteilijät olivat eri mieltä siitä, onko kyseessä hyperinflaatio vai ei. Esimerkiksi Zimbabwessa inflaatio oli huhtikuussa 2006 1 042,9 % vuodessa.[1][2]
Tunnetuin esimerkki hyperinflaatiosta on 1920-luvun Saksasta, jossa hinnat kohosivat heinäkuusta 1923 20. marraskuuta 1923 välisenä aikana 854 000 000 000 %.
