Evoluutiopsykologia

Wikipedia

Evoluutiopsykologia (”kehitysopillinen sielutiede”) on psykologian suuntaus, joka korostaa ihmisen evoluutiohistorian selitysvoimaa tutkittaessa ihmisluonnolle yleistä käyttäytymistä ja mielen ominaisuuksia. Evoluutiopsykologian mukaan ihmisen aivoihin on luonnonvalinnan kautta muodostunut kaikille ihmisille yhteisiä käyttäytymismekanismeja. Nämä mekanismit pyrkivät edistämään yksilön hengissäpysymistä ja lisääntymistä.

Evoluutiopsykologiassa oletetaan että aivot koostuvat moduuleista, jotka ovat kehittyneet evolutiivisten paineiden sopeutumina, luonnonvalinnan tuloksena. Evoluutiopsykologian osoittamat sopeutumat löytyvät siis kaikilta ihmislajin edustajilta (vaikka iän ja sukupuolen vaihtelulla on vaikutuksensa). Aistit, muisti ja motorinen järjestelmä ovat laajalti hyväksyttyjä esimerkkejä evoluutiopsykologian tuotoksista, kun taas miesten ja naisten erilaiset pariutumismieltymykset ja -strategiat, insestin välttämismekanismit sekä huijaajien havaitsemismekanismit ovat kiistanalaisempia.

Evoluutiopsykologian edustajien mukaan tutkimusala on niin vahva, että yhteiskuntatieteiden tulisi jo laajemmin ottaa huomioon, mikä osuus ihmisen toiminnasta on selitettävissä luonnolla, mikä kasvatuksella. Monet evoluutiopsykologit ovatkin ehdottaneet uutta lähestymistapaa yhteiskuntatieteelliseen tutkimukseen: siinä missä evoluutiopsykologien mukaan niin kutsuttu yhteiskuntatieteiden standardimalli pyrkii selittämään kaikkea yhteiskunnallisilla syillä ja kulttuurilla, evoluutiopsykologian mielestä myös ihmisten väitetyt myötäsyntyiset kyvyt tulisi ottaa huomioon eri tieteenaloja yhdistävällä niin sanotulla integroidulla kausaalimallilla.

Monet evoluutiopsykologit ovat kohdanneet arvostelua sekä alan sisältä, että perinteisemmistä yhteiskuntatieteistä. Useimmiten arvostelu tiettyä oletettua evoluutiopsykologista adaptaatiota kohtaan lähtee siitä, että valintapaineen olettaminen todennäköisemmäksi syyksi ei ole perusteltua, vaan erityisestä biologisesta selityksestä vapaa, yleiseen älykkyyteen perustuva selitys (esimerkiksi "kulttuuri" eli valtarakenne) riittää ja on todennäköisempi. Arvostelijat usein muistuttavat, että pelkkä evolutiivisen edun mahdollisuus ei suinkaan todista, että kyseessä olisi adaptaatio. Evoluutiopsykologit siksi usein kiinnittävätkin nykyisin hypoteesinsa yksilönkehityksessä vaikuttaviin mekanismeihin (esim. herkkyyskaudet) tai käyttävät vertailevaa lajitutkimusta hyväkseen.

[muokkaa] Aiheesta muualla

[muokkaa] Linkkejä

• Johdanto evoluutiopsykologiaan (englanniksi)
• Darwin-seura ry.

[muokkaa] Kirjallisuutta

• Barrett, Louise – Dunbar, Robin – Lycett, John 2002: Human Evolutionary Psychology. Princeton University Press, Princeton. ISBN 0-691-09622-8
• Buller, David J. 2005: Adapting Minds: Evolutionary Psychology and the Persistent Quest for Human Nature. The MIT Press, Cambridge (Mass.). ISBN 0262025795
• Cartwright, John 2000: Evolution and Human Behaviour: Darwinian Perspectives on Human Nature. Palgrave Macmillan, London. ISBN 033391399X
• Lång, Markus 2003: Sosiobiologia koettelee tieteellisyyden rajoja. – Tieteessä tapahtuu 2 (21. vsk.), s. 48–52. HTML PDF
• Tammisalo, Osmo: Rakkauden evoluutio: ihmisen parinvalinnan biologiaa. Terra Cognita, Helsinki. ISBN 952-5202-89-5
• Waal, Frans de 1998: Hyväluontoinen – oikean ja väärän alkuperä ihmisessä ja muissa eläimissä. Suomentanut Kimmo Pietilä. (Alkuteos Good natured: the origins of right and wrong in humans and other animals, 1996.) Terra Cognita, Helsinki. ISBN 952-5202-10-0