Adaptaatio
Wikipedia
Adaptaatiolle on lukuisia määritelmiä, mutta viime kädessä useimmat asiantuntijat ovat yksimielisiä siitä, että se on mikä tahansa eliön ominaisuus, jonka ajatellaan lisäävän eliön kelpoisuutta. Eli toisin sanoen tietty piirre on adaptiivinen, jos kyseinen piirre edistää yksilön tai sosiaalisen ryhmän elossa säilymistä ja/tai lisääntymismenestystä.
Vaihtoehtoisesti voidaan sanoa, että adaptaatio on eliön rakenne, ominaisuus, jokin fysiologinen piirre, käyttäytymisen piirre tai mikä tahansa ominaisuus, jonka olemassaolo lisää yksilön menestystä olemassaolon taistelussa. Useimmat näistä piirteistä ovat muodostuneet luonnonvalinnan kautta. Ne ovat voineet syntyä myös sattumalta, jolloin luonnonvalinta on suosinut niiden säilymistä.
Monet adaptaatiot muuttuvat ajan myötä ja saavat uuden roolin. Esimerkiksi kalojen uimarakko kehittyi keuhkoista tai nisäkkäiden välikorvan luut matelijoiden leukanivelen luista.
Eliö voi olla myös todella hyvin adaptoitunut ympäristöönsä. Esimerkkinä voidaan mainita keisaripingviinin lisääntymiskausi. Keisaripingviinit parittelevat ja laskevat yhden ainoan munansa antarktiksen talven hankalissa oloissa. Tämän ajoituksen etuna on se, että jälkeläiset kuoriutuvat vasta kevään kynnyksellä ja kasvavat kesällä, jolloin olosuhteet niiden kasvulle ja eloonjäämisille ovat mitä parhaimmat. Hedelmällisyyden laskun vastapainoksi keisaripingviinillä on puolellaan pitkä elinikä ja petojen puuttuminen niiden lisääntymisalueelta.
Jos pohditaan mikä piirre on adaptaatio, todistusaineistoksi ei kelpaa kuin nykyisin havaitsemamme asiat. Adaptaatio ei ole tarkoituksenmukaisuusopillinen prosessi, vaan jälkikäteen tuleva eliminoimisen tai sukupuolivalinnan seuraus. Koska se on jälkikäteen tuleva, ei sen historialla ole mitään merkitystä adaptiivisen arvon kannalta. Adaptaation prosessi on passiivinen.
Usein evolutiivisessa kirjallisuudessa käsitettä adaptaatio käytetään kuvaamaan kahta täysin erilaista asiaa, joka on luonut paljon sekaannusta. Usein käsitettä käytetään virheellisesti kuvaamaan prosessia (adaptaatiota), jolla kyseinen ominaisuus on aktiivisesti hankittu. Esimerkiksi jos ajatellaan kirahvin "adaptoivan" kaulaansa kasvamaan pidemmäksi, ajattelemme, että se on aktiivinen prosessi, jolla on tarkoituksenmukaisuusopillinen pohja. Eliminoinnin tarkoitus ei ole tuottaa adaptaatiota, vaan se on pikemminkin sen sivutuote.
[muokkaa] Lähteet
- Ernst Mayr - Evoluutio, WSOY, 2003, ISBN 951-0-27897-1
