Burjatia
Wikipedia
| Буряад Республика1 Республика Бурятия2 |
|||||
|---|---|---|---|---|---|
|
|||||
| Motto: – | |||||
 |
|||||
| Viralliset kielet | burjaatti ja venäjä | ||||
| Pääkaupunki | Ulan Ude (vuoteen 1934 asti nimenä Verhneudinsk) 51°50′ N 107°36′ E |
||||
| Suurin kaupunki | Ulan Ude (356 500 asukasta) | ||||
| Presidentti Pääministeri |
Leonid Potapov ? |
||||
| Pinta-ala – yhteensä – vettä |
351 300 km² ei tietoa |
||||
| Väkiluku (2002) – yhteensä – väestötiheys |
981 238 2,8 / km² |
||||
| Valuutta | Venäjän rupla (RUB) |
||||
| Aikavyöhyke – kesäaika |
UTC+8 UTC+9 |
||||
| Muodostuminen – Aut. alue – ASNT – tasavalta |
9. tammikuuta 1922 30. toukokuuta 1923 1992 |
||||
| Kansallislaulu | Burjatian kansallishymni | ||||
| Kotisivu | Englanniksi Venäjäksi Burjaatiksi |
||||
| 1burjaatinkielinen nimi 2Venäjänkielinen nimi |
|||||
Burjatian tasavalta (burjaatiksi Буряад Республика, Burjaad Respublika ja ven. Республика Бурятия, Respublika Burjatija) sijaitsee Aasiassa Itä-Siperian eteläosassa Baikaljärven itä- ja eteläpuolella ja kuuluu Venäjän federaatioon. Burjatia rajoittuu idässä Tšitan alueeseen, etelässä Mongoliaan, lännessä Tuvaan sekä lännessä ja pohjoisessa Irkutskin alueeseen.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Maantiede
[muokkaa] Pinnamuodot
Burjatia on enimmäkseen vuoristoista. Baikaljärven rannikolla maanpinnan korkeus on noin 400 m ja vuoristoalueilla se on keskimäärin 1200-1700 m. Burjatian korkein vuori on Munku-Sadysk (3 492 m), joka sijaitsee maan lounaisosassa Mongolian rajalla. Vuorien välissä on laaksoja ja ylätasankoja, jotka soveltuvat maanviljelykselle.
[muokkaa] Kasvillisuus
Lähes 80 % maan pinta-alasta peittää havumetsää kasvava osittain vesiperäinen metsämaa. Maan keski- ja eteläosassa on aroa ja metsää, joissa kasvaa mäntyä, setriä ja koivua. Laaksojen pohjat ovat usein soisia.
[muokkaa] Vesistöt
Suurin osa maailman syvimmästä järvestä Baikalista (noin 60 % rantaviivasta) sijaitsee Burjatian alueella. Järvessä elää kaikkiaan 2500 eri kala- ja eläinlajia, joista 250 ei esiinny muualla. Muista järvistä mainittakoon Gusinoye, Yeravnoye, Baunt ja Barguzin. Merkittävämmät joet ovat Baikal-järveen laskevat Selenga, Barfuzin, Verkh Angara. Maan pohjoisosassa virtaa lisäksi Lenaan laskeva Vitim ja lounaisosassa Angaraan laskeva Irkut.
[muokkaa] Ilmasto
Burjatiassa on ankara mannerilmasto. Talvet ovat kylmiä ja vähälumisia. Keväät ovat tuulisia ja lämpötila pysyttelee pitkään pakkasen puolella eikä sateita ole juuri ollenkaan. Kesät ovat lyhyitä. Kesäpäivät ovat kuumia ja yöt kylmiä. Heinä-elokuussa sataa runsaasti. Syksy tulee vähitellen ilman säätilan suuria muutoksia. Toisinaan syksyt ovat pitkiä ja lämpimiä. Vuoden keskilämpötila on -1,6 ˚C. Keskilämpötila on tammikuussa -24,5 ˚C ja heinäkuussa +17,5 ˚C. Keskimääräinen sademäärä on 244 mm, jokilaaksoissa 250-300 mm ja vuoristoissa 300-500 mm.
[muokkaa] Väestö
Burjatian asukasluku on hienoisessa laskussa. Suurimmillaan se oli 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa, jolloin asukkaita oli yli miljoona. Vuonna 2002 väestöstä oli miehiä 47,7 % (467 984) ja naisia 52,3 % (513 254). Väestön keski-ikä on 31,6 vuotta. Miesten keski-ikä on 29,4 ja naisten 33,9 vuotta. Kaupunkiväestön keski-ikä on 31,2 ja maaseutuväestön 32,2 vuotta.
[muokkaa] Kansallisuusjakauma
Kansallisuustiedot ovat vuodelta 1989. Burjaatit muodostavat vain 24,2 % väestöstä. Suurin etninen ryhmä on venäläiset, joita on hieman alle 70 % väestöstä. Lisäksi väestöstä on ukrainalaisia 2,2 %, tataareja 1,1 % ja muita 2,5 % (mm. evenkejä, saksalaisia ja tuvia). Burjaatit ovat mongolilainen kansa ja heillä on kulttuurillisia ja poliittisia etuoikeuksia. Burjaatit, evenkit ja tuvat ovat maan alkuperäisasukkaita.
[muokkaa] Suurimmat kaupungit
Burjatian suurin kaupunki on pääkaupunki Ulan Ude, jossa asuu lähes 2/3 maan väestöstä. Muita suuri kaupunkeja ovat Gusinoozersk ja Severobaikalsk. Vuonna 2002 väestöstä asui kaupungeissa 59,6 % ja maaseudulla 40,4 %.
Burjatian kaupunkien asukasluvut 1. tammikuuta 2004:
- Ulan Ude (Улан-Удэ) - 356 500
- Gusinoozersk (Гусиноозёрск) - 25 800
- Severobaikalsk (Северобайкальск) - 25 700
- Kjahta (Кяхта) - 18 600
- Zakamensk (Закаменск) - 12 900
- Babuškin (Бабушкин) - 4 900
[muokkaa] Politiikka
Burjatian tasavallan perustuslaki hyväksyttiin 22. helmikuuta 1994.
Burjatia liittyi EVKYn (UNPO) jäseneksi 3. helmikuuta 1996.
[muokkaa] Parlamentti
Burjatialla on 65-jäseninen parlamentti, jonka jäsenet valitaan joka neljäs vuosi. Vuoden 1998 vaaleissa parlamenttiin valittiin 34 venäläistä, 28 burjaattia, 1 evenki, 1 saksalainen ja 1 ukrainalainen. Vaalien äänestysprosentti oli 53,6. Burjatian perustuslain mukaan vaalitulos ei kelpaa jos äänestysaktiivisuus jää alle 1/3. Parlamentin puhemiehenä toimii Aleksandr Lubsanob.
[muokkaa] Presidentti
Burjatian presidentti valitaan joka neljäs vuosi. Burjatian ensimmäiset presidentinvaalit pidettiin 1. heinäkuuta 1994. Tuolloin presidentiksi valittiin Leonid Potapov, joka oli sitä ennen toiminut Burjatian korkeimman neuvoston puheenjohtajana, joka oli tasavallan korkein asema ennen presidentin viran perustamista. Potapov on sittemmin valittu uudelleen presidentiksi vuonna 1998, jolloin hän sai 63,25 % annetuista äänistä sekä 23. heinäkuuta 2002, jolloin hän sai 67 % anneutuista äänistä. Vuosina 1994, 1998 ja 2002 presidentti valittiin suoralla kansanvaalilla, mutta nyt presidentin nimittää käytännössä Venäjän federaation presidentti. Käytännössä hän antaa Burjatian parlamentille ehdotuksen ja jollei ehdotusta hyväksytä, voidaan parlamentti hajottaa.
[muokkaa] Hallinnollinen jako
Burjatiassa on 23 piiriä, 6 kaupunkia, 29 kaupunkimaista kylää ja 615 muuta asutuskeskusta.
[muokkaa] Talous
Karjatalous on tärkein elinkeino. Alueella kasvatetaan maito- ja lihakarjaa sekä lampaita ja vuohia. Viljelykelpoista maata on vain 9 % maan pinta-alasta. Tärkeimpiä viljelykasveja ovat leipävilja, peruna ja juurekset. Baikaljärvellä harjoitettu lohenkalastus on myös tärkeä elinkeino, tosin järven saastuminen on alkanut vaikuttaa kalastuselinkeinoon. Tärkeä elinkeino on myös ruskohiilen, tungsten, molybdenum ja kullan kaivos- ja jalostustoiminta. Vähäinen teollisuus käsittää koneenrakennus-, puunjalostus- ja elintarviketeollisuutta sekä sähkövoiman tuotantoa.
Burjatian liikenneyhteydet ovat kohtalaiset. Siperian rata kulkee maan läpi ja Ulan-Udessa siitä erkanee rata Mongolian pääkaupunkiin Ulan-Batoriin. Merkittävin lentokenttä on pääkaupungissa.
[muokkaa] Kulttuuri
Burjatiassa on lähes 600 peruskoulua. Pääkaupungissa Ulan-Udessa on teknologia-, maatalous-, kasvatustieteiden- ja kulttuuri-instituutti sekä muita korkeakouluja ja ammattikouluja.
Uskonnoltaa burjaatit ovat pääasiassa buddhalaisia ja venäläiset ortodoksikristittyjä. Burjaattien šamanistisesta uskonnosta on kuitenkin säilynyt paljon tapoja ja uskomuksia.
[muokkaa] Historia
[muokkaa] Varhaisempaa historiaa
Burjatiassa on ollut ihmisasutusta kivikaudelta lähtien. Uiguurit, evenkit ja hunnilaiset heimot asuttivat aluetta 200-luvulta eaa 1000-luvulle asti. Alue yhdistettiin Mongolivaltakuntaan 1200-luvulla. Sana burjaatti mainitaan ensimmäisen kerran mongolisissa lähteissä 1240.
[muokkaa] Osaksi Venäjän keisarikuntaa
Venäläiset saapuivat alueelle 1600-luvun puolivälissä etsimään turkiksia ja kultaa. Seuraavien 90 vuoden aikana venäläiset valloittivat mongoleilta Baikaljärven ympäristön ja vähitellen burjaattiheimot alistettiin Venäjän keisarikunnan alamaisiksi. Burjatian valloitus saatettiin loppuun 1720-luvulla.
Šamanistisen uskonnon omaavia burjaatteja käännytettiin buddhalaiseen lamalaisuuten Mongoliasta ja Tiibetistä käsin ja ortodoksiseen kristinuskoon Venäjältä käsin. Burjaatit alkoivat luopua paimentolaisuudesta ja ryhtyivät pienviljelijöiksi. Kun venäläiset takavarikoivat bujaattien maat ja ottivat alueen kautta kulkevat kauppareitit haltuunsa, vastarinta johti kapinointiin ja sotatilan julistukseen vuonna 1904.
[muokkaa] Osaksi Neuvostoliittoa
Venäjän vallankumouksen aikana vuonna 1917 perustettiin Burjatian kansallinen komitea. Vallankumouksen jälkeen Burjatia joutui Neuvostoliiton valtaan. Burjaatti-Mongolien autonominen alue perustettiin 9. tammikuuta 1922. Siitä muodostettiin Burjaatti-Mongolien autonominen sosialistinen neuvostotasavalta 30. toukokuuta 1923. Burjaatti-Mongolien ASNT:n alue pieneni vuonna 1937, jolloin Ust-Ordan Burjatian ja Agin-Burjatian kansalliset piirikunnat erotettiin siitä. Vuonna 1958 neuvostotasavallan nimi muutettiin muotoon Burjaattien autonominen sosialistinen neuvostotasavalta.
Neuvostoaikana toteutettu karjatalouden kollektivisointi merkitsi loppua burjaattien paimentolaiselämäntavalle. He muun muassa korvasivat huopatelttansa puisilla taloilla. Heidän perinteinen perhekeskeinen kulttuurinsa ja sukurakenteensa kuitenkin säilyivät. Burjaatinkielen opetus kiellettiin kouluissa 1970-luvulla. Uskonnolliset perinteet otettiin uudelleen käyttöön 1980-luvun lopulla ja tasavaltaan on avattu tämän jälkeen lukuisia buddhalaisia temppeleitä.
[muokkaa] Osaksi Venäjän federaatiota
Neuvostoliiton hajotessa 1990-luvun alussa Burjaattien ASNT antoi suvenerisuusjulistuksen vuonna 1990 ja muutti nimensä Burjatian tasavallaksi 1992.
